HS:n päätoimituksen tilannearvio su 3. 7. 2022:

”Nyt puhutaan aseilla, vaikka vastakkain ovat arvot. Mittaa toisistaan ottaa kaksi järjestelmää: demokraattinen ja autoritaarinen.”

Kaksi järjestelmää? Onko todellakin niin, että vastakkain ovat demokraattinen ja autoritaarinen julkishallinnon järjestelmä?

Entäpä se talousjärjestys, johon tukeutuen nuo molemmat julkishallinnon järjestelmät toimivat? Niin demokraattisissa kuin autoritaarisissakin valtiojärjestelmissä on sekä julkinen (public) että yksityinen (privat) talous.

Se, mitä HS ilmeisesti vastustaa, on talouden ja julkishallinnon orgaaninen/yksilökohtainen (oligarkkinen) yhteenkietoutuminen. HS antaa siis NATOlle siunauksen käydä asein taistoon Turkkia, Unkaria … ja – niin – Venäjää vastaan.

 Se, mitä HS ilmeisesti ajattelee puolustavansa, on järjestelmä, jossa yksityis- ja julkistalouden keskinäissuhteiden tasapainottaminen hoidetaan markkinaehtoisesti kaupallisen kansalaisyhteiskunnan kautta tukeutuen valtion mahdollisuuteen laskea liikkeelle kansallinen maksuväline, valuutta. Tällöin tavaroiden suhteet ovat välittömiä taloudellisen vaihdon kautta ja ihmisten keskinäissuhteet välitettyjä pääomasuhteen ja valtion kautta. Tämän palkkatyösuhteen lisäksi meistä on juuri tullut myös torppareita, jotka jaamme oman työmme tulokset ilmaiseksi alustatalouden monilla tietopelloilla meille tuntemattomille alustanomistajille.

Yksityinen, funktionaalinen tavara- ja palvelutuotanto on autoritaarista niin USA:ssa, Venäjällä, Kiinassa kuin Suomessakin. Julkistalouden demokraattisuus riippuu ratkaisevasti siitä, mitä mahdollisuuksia sillä on määrittää sen käytössä olevan valuutan määrää ja käyttöä, ts. tulkitaanko julkinen talous pelkäksi kulutukseksi, joka on katettava yksityisen tavara- ja palvelutuotannon luomalla tuloksella VAI lähdetäänkö siitä, että julkisen talouden investoinnit ovat myös tuottavia ja voivat olla ylijäämäisiä.

Kuten tiedämme yksityisessä, funktionaalista tavara- ja palvelutuotannossa on ollut jo pitkään ankara investointikato reaalisissa tuotannollisissa kohteissa. Sen sijaan yksityisten pankkien tyhjästä synnyttämän rahan ja keskuspankkien myös tyhjästä synnyttämän valuutan toivottu kysynnän lisääminen reaali-investointien elvyttämiseksi johti omaisuusarvojen superkuplaan rahoitusmarkkinoilla, jossa lyödään vetoa mitä erilaisimpien – reaalisten tai täysin kuvitteellisten – arvostusten vaihteluiden muutoksista. Keskuspankkien aivan uskomattomat valuuttamääräiset yksityisen rahoitusjärjestelmän pelastusyritykset ovat nyt tulossa meidän tavallisten palkansaajien maksettavaksi inflaation noustua sietämättömälle tasolle.

Nyt taistellessamme tarkoitukseen sopivia ”autoritaarisia” hallintoja vastaan, ”demokraattiset” julkiset sektorit ovat ryhtyneet pelastamaan omaa yksityistä taloutta vaatimalla sen uudelleenteollistamista militarisoimalla se. Siten niin demokraattisissa kuin autoritaarisissa julkishallinnoissa on nyt kysymys autoritaarisen yksityisen talouden pelastamisesta.

Meidän on siis pystyttävä määrittämään uudelleen privat/public -suhde voidaksemme määrittää oma suhteemme demokraattiseen tai autoritaariseen julkishallintoon. On tehtävä ero yksityisen (privat) ja omakohtaisen (individuelles) omaisuuden (Eigen-tum < omaksi asetettu) välillä. Private on julkisen vastakohta, julkisesta (publicus) yksityiseksi erotettu. Omakohtainen, individuelle (individualis) viittaa jakamattomaan, ei jaettavissa olevaan, yksittäisten ihmisten omaisuuteen, voisiko väljästi sanoa yksilöllisen kehityksen kautta hankittuun sosiaaliseen pääomaan.

 

Tämä uudelleen määritys onkin juuri menossa, tosin vasta rahoitusmaailman piirissä. Asia ilmaistaan asettamalla tavoitteeksi lisätä investointeja julkishyödykkeisiin (public goods) ja globaaliin yhteisöllisyyteen (global commons/commoning).

Ottakaamme esimerkiksi aivan äskettäin ilmestynyt Tharman Shanmugaratnam (Singaporen vanhempi ministeri ja investointiryhmittymä Group of Thirty:n puheenjohtaja) artikkeli IMF:n heinäkuun F&D -journalissa. Hän kirjoittaa:

”Meidän on investoitava huomattavasti korkeammalla tasolla pitkällä aikavälillä julkishyödykkeisiin, joita tarvitaan maailman kiireellisimpien ongelmien ratkaisemiseksi. Meidän on korvattava monien vuosien ali-investoinnit monilla kriittisillä aloilla – puhtaasta vedestä ja kehittyvien talouksien koulutetuista opettajista aina ikääntyvän logistiikan infrastruktuurin päivityksiin kehittyneimmissäkin talouksissa. Mutta meillä on nyt myös mahdollisuus vauhdittaa uutta innovaatioaaltoa vastataksemme globaalien yhteisten haasteisiin vähähiilisestä rakennusmateriaaleista kehittyneisiin akkuihin ja vetyelektrolysaattoreihin sekä yhdistelmärokotteisiin, joiden tarkoituksena on suojata samanaikaisesti useita taudinaiheuttajia vastaan.  … Yhteistyössä vastuunsa tuntevan (filantropic) pääoman kanssa meidän on nyt suunnattava julkista rahoitusta uudelleen …. kohti yksityisten investointien mobilisointia vastaamaan globaalin yhteistoiminnan (global commons) tarpeita.”

Siten privat/public -jako kääntyy päälaelleen: julkishyödykkeiden tuotanto ja globaali yhteisöllisyys määrittäisivät yksityisten investointien määrää ja suuntaa. Kun meillä tällä hetkellä ei kuitenkaan ole IMF:n tai YK:n hallinnoimaa maailmanvaluuttaa, määrittyy näiden yhteisinvestointien suuntautuminen tätä nykyä ensisijassa vahvojen kansantalouksien intresseistä jakaa ehtyviä maapallon voimavaroja antamalla rahan puhua – ja kun se ei enää toiminut, nyt on aseiden vuoro.

Tharman Shanmugaratnam luottaa kovin paljon yksityisen pääoman hyväntahtoisuuteen ja privat/public – suhteen muutokseen rahoitusjärjestelmän kautta. Käsitykseni mukaan se ei riitä.

Vasta muuttamalla tavaroiden väliset suhteet välineellisiksi ja teknisiksi (sachliche) ja tuottajien suhteet välittömästi yhteiskunnallisiksi suhteiksi ilman pääomasuhteen tai valtion välitystä voimme synnyttää luonnonehtoihin maadoitetun  yhteisön (Geerdeschaft), jossa ”jokaisen yksilön vapaa kehitys on kaikkien kehityksen ehto” (Marx). (ks laajemmin esim. Volanen 2019)

 

HS viittaa myös USA:n presidentti Bidenin usein käyttämään ilmaisuun, että ”Putin halusi suomettaa NATO:n, mutta natottikin Suomen.” HS pitää tätä mainintaa Suomen natottumisesta kunnianosoituksena Suomelle.

Uskooko HS todella, että Biden asettaa Suomen talouden USA talouden edelle? … että USA olisi ensisijaisesti kiinnostunut ”demokratiasta” maailmalla ja toissijaisesti omista geopoliittisista talousintresseistään? Eiköhän juuri tässä Bidenin ilmaisussa ole takana saada kunnia puhujalle itselleen: Euroopasta ei tullut geopoliittista vastapainoa USA:lle vaan Eurooppa on mukana epätoivoisessa yrityksessä säilyttää yksinapainen maailmanjärjestys.

Viiteet:

Helsingin Sanomat 2022. Arvojen sotaa käydään nyt aseilla Länsi varustautuu vauhdikkaasti pitääkseen puolensa uudessa maailmanjärjestyksessä. Pääkirjoitus 33. 7. 2022

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008916967.html

Shanmugaratnam, T. 2022. Confronting a Perfect Long Storm We must bridge growing divides and rewire multilateralism to serve both collective and national interests more effectively. IMF: F&D -journal, June 2022, 4-9.

Volanen, M V. 2019. Sivistys, Valistus – ja omistus KU blogi
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/kanssalaisuus-3-osa-sivistys-valistus-ja-omistus/