Kun tapasin Joyn joulukuussa, oli hänen tuskainen katseensa kohdistunut tyhjyyteen.  Hän oli vahva äiti, joka suojeli lastaan omilta tunteiltaan.  Tänään istun Joyta vastapäätä.  Hän katsoo tyhjyyteen käyden läpi elämän vaiheita, mutta säteillen auringon lailla!

Taustaa:

Iltalehti uutisoi 30.1.19 Joyn tilanteesta

Olemme keränneet Joyn pakkopalautuksen estämiseksi 3500 allekirjoituksen adressin, jota olin toimittamassa kaksi viikkoa sitten sisäministeriöön Teljän seurakunnankirkkoherran Kaisa Huhtalan sekä vapaaehtoistyöntekijän Hanna Lidbergin kanssa.

Adressi

Kuvassa vasemmalla Sami Kerman, sisäministeri Maria Ohisalon erityisavustaja, minä sekä Kaisa Huhtala, Teljän seurakunnan kirkkoherra

Taivaan ihme

Tänään paikalla on Sinikka Hännikkälä, Joyn lähimpiä ystäviä ja tukihahmoja kirkon kautta.  Joy on harras kristitty ja “Kiitos Jeesus” kuuluukin hänen huuliltaan lukuisia kertoja.  Olemme yhdessä syömässä käytyämme maahanmuuttovirastossa kuulemassa päätöstä Joyn oleskuluvasta.  “Taivaan ihme!” Iloitsee Sinikka ja lausuu koskettavan, kiitoksin elämää ylistävän rukouksen siunaten ruokamme.  Käymme Joyn kanssa läpi tuntemuksia.  Hänen ei tarvitsisi enää elää pelossa.  Hän voi alkaa suunnitella tulevaisuutta.  Hän kiittää kiittämästä päästyään.  Kysyn Joylta milloin hän on viimeksi nukkunut kunnolla.  Hän vastaa “En koskaan, mutta ensi yönä minä nukun!”

Olen onnellinen.  Tämä on myös minulle yksi elämäni upeimmista hetkistä.  Odotin maahanmuuttoviraston aulasta, kun Joy ja Sinikka olivat virkailijan, poliisin ja tulkin kanssa vastanottohuoneessa.  Ensin näin, kun huoneesta ulos tuli tulkki, hymyillen.  Silloin sisälläni läikähti toiveikkaasti ja ensimmäiset onnen kyyneleet vierähtivät poskille, vaikka en vielä ollutkaan varma.  Sain hetken odottaa ennen kuin Sinikka tuli ovesta.  Hän näytti minulle peukkua yläkerrasta.  Lisää kyyneleitä, onko tämä totta?  Vasta kun Joy tuli hissistä ulos minua halaamaan saatoin olla varma.  Säätiedotuksen mukaan ulkona satoi vettä ja +1 astetta.  Minusta tuntui siltä, että paistoi aurinko, oli +20 astetta ja migrin oven takaa avautui hiekkaranta.

Ihmiskaupan uhrien tilanne on ollut jo kymmeniä vuosia lähellä sydäntäni ja minulle tärkeä aihe.  Olen elämässäni tutustunut moniin hyväksikäytettyihin prostituoituihin.  Tämä hetki on minulle symboli siitä, että asiat voivat muuttua, että työtä kannattaa tehdä, että kaikki kirjoitetut tiedotteet ja kannanotot eivät ole olleet turhia.  Tämä päivä on juhlapäivä.  Eniten se on sitä Joylle ja hänen 11-vuotiaalle pojalleen Voicelle, jotka ovat saaneet oleskeluluvat ja oven auki tulevaisuuteen, mutta juhlaa tämä on myös meille tukijoille, jotka sydämessämme olemme kokeneet heidän elämänsä kohtalonsa olennaisuuden ja suojan tarjoamisen tärkeyden.

Åbo Underrättelse uutisoi oleskeluluvasta

KIITOS, KIITOS, KIITOS

Kuvassa vasemmalta Sinikka Hännikkälä, Joy ja minä – naama punaisena vuodatetuista onnen kyyneleistä