Kestävä huominen on mahdollinen – Vain ihmisen itsekkyys ja ahneus ovat edistyksen tiellä

Lotta Laaksonen12.3.2023 10.48

IlmastonmuutosJatkuva metsänkasvatusKansalaisvaikuttaminenLuonnonsuojeluSaaristoYleinenYmpäristö0 kommenttia

”Kuu kiurusta kesään, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään”, muisteltiin 2000- luvun alkupuolella. ”Peipposesta sentään vielä puoli kuuta”. Näin voisi alkaa kevään odotuksesta kertova artikkeli dystopian vuonna 2050.

Kansanlaulujen maisemakuvauksien ja pulppuavan vehreyden ylistyksen rinnalla todellisuus muuttuu haalistuneeksi kuin vanha maalaus. On aika avata silmät tosiasialle, että luonnon monimuotoinen kauneus on katoamassa.

Linnut ovat vähentyneet noin puoleen maatalousympäristöissä 1980-luvulta lähtien vain 40 vuodessa, ja vauhti kiihtyy. Esimerkiksi peltosirkkukanta on hävinnyt lähes kokonaan eli vähennys on 99 prosenttia.

Kaikkien tuntemat räystäspääskyt ovat vähentyneet 85:llä prosentilla ja haarapääskyt 65:llä prosentilla. Myös kiurut ja kottaraiset ovat yhä harvinaisempi näky, sillä niiden määrä on puolittunut.

Lorun lintulajit ovat luokiteltu silmällä pidettäviksi kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeistuksella ympäristöministeriön laatiman Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin eli punaisen listan 2019 mukaan.

Peipposta ei löydy listalta, mutta 49 prosenttia eli 121 lajia Suomessa pesivistä linnuista on uhanalaistumassa. Ihmisen toimet – maankäytön muutokset, vesistöjen rehevöityminen, ympäristömyrkyt, lahopuiden vähyys ja moderni metsänhoito ovat suurimpia syitä ilmiölle.

Ekosysteemit eivät toimi, kun ketjusta alkaa irrota lenkkejä.

Mitä on biodiversiteetti? Villieläimet, linnunlaulu, värikkäät perhoset, kuohuvat kosket ja mystiset suot. Mitä on monokulttuuri? Viljapelto, puupelto, parkkipaikka, nurmikko, golfkenttä, metsätuho, ekokatastrofi.

Monokulttuurissa viljelijän munat on laitettu samaan koriin ja toivotaan, ettei hän kompastu. Se heikentää satovarmuutta, luo tautiriskin samalla tuhoten elinmahdollisuudet muilta lajeilta. Tällaisessa viljelyssä käytetään enemmän myrkkyjä, eikä terve, lajirikas ekosysteemi ole mahdollinen.

page4image66922240

On aika muuttaa toimintaa. Peltometsäviljelyssä eli agroforestryssa puurivit halkovat peltoja maataloustyökoneiden mentävien kaistojen etäisyyksillä.

Sitä mitä rakastaa ei voi vahingoittaa. Vaaditaan oikeutta, muutosta ja elämän monimuotoisuutta.
Tämä luo suotuisat elinolosuhteet monille uhanalaistuville lajeille, samalla kun koetiloilla on saatu jopa 40 prosenttia suurempia satoja. Näillä alueilla on myös havaittu lintupopulaatioiden merkittävää kasvua.

Suuremmat puskurivyöhykkeet vesistöjen ympärille, joissa linnuille ja muulle lajistolle on enemmän tilaa, hillitsevät myös rehevöitymistä. Paikallisuus ja kasvisruokavalio ovat keinoja jokaisen ulottuvilla. Järkevällä resurssoinilla meillä ei ole ongelmaa ruokkia maapallon väestöä samalla, kun luonto voi hyvin. Tällaiseen suunnitteluun kuuluvat rauhoitetut aarnimetsät, ekosysteemeille suunnitellut lahopuureitit ja monilajiset alueet.

Unelmani on maailma, jossa on tilaa ja ravintoa kaikille eliöille, luonto voi hyvin, lajien uhanalaistuminen on saatu pysähtymään, kesän tulon voi vielä ennustaa linnuista.

Matemaattisesti kestävä huominen on mahdollinen, vain ihmisen itsekkyys ja ahneus ovat edistyksen tiellä. Talous tulisi miettiä tarpeen kautta eikä sokeasti palvoa rahaa. Jos ei soudeta kohti utopiaa aletaan valua kohti dystopiaa.

Yhdessä luomme huomisen.