Kuntien on lakattava alibudjetoimasta sote-palveluihin. Nyt on aika elvyttää, ei leikata. Viranomaiset eivät saa syrjiä ketää. 

Jokaisella, vammaisilla ihmisilläkin, on kaikissa oloissa oikeus tarvitsemiinsa sosiaali- ja terveyspalveluihin, kuten henkilökohtaiseen apuun ja asumis-, apuväline-, kuljetus- ja tulkkauspalveluihin. Lait ja asetukset ovat aina voimassa. Nyt on aika elvyttää ja panostaa julkisiin palveluihin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden resurssit olivat maassamme riittämättömät jo ennen kuin koronavirusta esiintyi. Kuntien on lakattava alibudjetoimasta niihin. Ihmisten peruspalveluista ei voi tinkiä.

Viranomaiset eivät saa syrjiä ketään. Terveydenhoidossa, esimerkiksi tehohoidon antamisessa, ei saa syrjiä vammaisia ihmisiä.

Koronavirus ei ole hävinnyt Suomesta.

Koska koronavirus ei ole hävinnyt Suomesta, on edelleen muistettava hyvä hygienia ja suojavarusteiden, kuten suunenämaskien, oikea käyttö.

Vammaisten ihmisten asumisyksiköissä tms. pitää voida vierailla vapaasti ja asukkaiden tulee voida olla mahdollisuus liikkua vapaasti paikasta toiseen. Oikea suojavarusteiden käyttö on tärkeää.

Koronaa esiintyy silti tällä hetkellä maassamme vähän. Sen vuoksi asumisyksiköissä ja palvelutaloissa tms. on voitava vierailla vapaasti ja niissä asuvien on voitava liikkua vapaasti. Ei asumisyksiköiden ja vastaavien asukkaita saa eristää. Asukkaan on voitava tavata läheisiään sekä yksikön sisällä että sen ulkopuolella. Yksikön johto ei voi kieltää asukasta tapaamasta läheistään, jos he molemmat ovat oireettomia.

Ihmisten terveyden suojelemiseksi on ollut välttämätöntä rajoittaa asumisyksiköissä tms. asuvan ja hänen läheistensä tapaamisia sekä asukkaan liikkumista yksikön ulkopuolella. Rajoitukset olivat perusteltuja niin kauan kun koronavirusta esiintyi runsaasti. Koronakuolemia olisi tullut paljon enemmän, ellei rajoituksia olisi ollut. Koronatilannetta tulee koko ajan seurata ja toimia sen vaatimalla tavalla. Rajoitukset eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä aiheellisia. Yhteiskuntaa avataan koko ajan yhä enemmän. Alle 500 hengen kokoontumiset ovat nyt sallittuja. Vammattomat voivat siis liikkua Suomessa vapaasti. Sama oikeus tulee olla vammaisella ihmisellä, riippumatta hänen asumismuodostaan.

Tapaamis- ja liikkumisrajoituksille on oltava hyvät perusteet, sillä on ihmisoikeus saada liikkua vapaasti. Poikkeuslait eivät ole voimassa. Kaikki vammaisten asumisyksiköissä tms. asuvat eivät kuulu riskiryhmiin, eikä vammaisuus itsessään ole riski koronaviruksen vaikeamman muodon saamiselle. Tapaamisten on syytä olla muualla kuin asukkaiden yhteisissä tiloissa, esim. ulkona tai asukkaan omassa huoneessa tai asunnossa.

Vammaisilla ihmisillä, myös asumisyksiköissä tms. asuvilla, tulee olla aina, poikkeusoloissakin, olla oikeus tarvitsemiinsa kuntoutus- ja tulkkauspalveluihin ja henkilökohtaiseen apuun. Henkilökohtaisilta avustajilta, tulkeilta, puhe-, toiminta- ja fysioterapeuteilta ja muilta ammattilaisilta ei saa evätä pääsyä vammaisten asumisyksiköihin ja muihin vastaaviin. Asumisyksiköissä tms. asuville ja vieraileville on kerrottava oikeat tavat käyttää suojavarusteita.

Vammaisille ihmisille välttämättömistä henkilökohtaisista avustajista.

Henkilökohtaiset avustajat toimivat kriittisessä ammatissa. He ovat vammaisille ihmisille välttämättömiä. Avustajan pitää jäädä sairaslomalle pienestäkin sairauden oireesta. Kunnan tulee viime kädessä järjestää vammaiselle ihmiselle avustaja, jos vakituinen avustaja ei pääse tulemaan töihin. Koska monet vammaiset ihmiset ovat riskiryhmäläisiä, on heidän, heidän avustajiensa ja omaistensa päästävä helposti koronavirustestiin.

Niin kauan kuin koronaa esiintyy, pitää kunnan sallia vammaisen ihmisen perheenjäsenen toimia avustajina, etenkin, jos vakiavustaja ei pysty tulemaan töihin, tai jos vammainen ihminen itse tai joku hänen perheestään sairastuu koronaan tai joutuu karanteeniin. Viittaan tällä siihen, että moni kunta on sallinut tilapäisesti sen, että asiakas palkkaa, ilman erillistä hakemusta, perheenjäsenensä avustajakseen. Kaikkien kuntien tulisi tehdä tällainen päätös. Sen pitäisi olla voimassa niin kauan kuin koronavirusta esiintyy. Iso osa vammaisista ihmisistä asuu kuitenkin yksin, eivätkä kaikki vammaisten ihmisten perheenjäsenet pysty tai halua toimia avustajina. Kunta ei siksi saa evätä vammaiselta ihmiseltä oikeutta kodin ulkopuoliseen avustajaan, jos hän itse tai joku hänen perheestään sairastuu koronaan tai joutuu karanteeniin. Avustajilla on oltava oikeus suojavarusteisiin ja heitä on opastettava niiden oikeassa käytössä.

Sote-palveluiden yksiköiden tulee ryhtyä purkamaan jonoja ja varautua mahdolliseen syksyllä alkavaan asiakasryntäykseen. Kunnat tulevat tarvitsemaan tähän valtion tukea.

Moni asiakas on siirtänyt tai perunut sosiaali- ja terveydenhuollon aikansa, koska hän on pelännyt saavansa käynniltä koronan. Koska sosiaali- ja terveydenhuollossa jouduttiin siirtämään resursseja koronapotilaiden hoitoon, peruivat asiakkaiden lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt itse jo varattuja aikoja. On todella ikävää, että monen vammaisen ihmisen kunto laski kevään aikana paljon, koska hän ei saanut tarvitsemaansa kuntoutusta, vaikka Kela salli vastaanottokäynnit ja etäterapian. Ihmisten pitkäaikaissairaudet ovat pahentuneet kevään aikana, kun niitä ei ole hoidettu. Terveydenhuollosta kerrotaan, että osa talvella kiireettömiksi luokitelluista leikkauksista on nyt kiireellisiä. Se on huolestuttavaa.

Sote-palveluiden henkilöstöllä on oltava käytössään hyvät suojavälineet. Se on äärimmäisen tärkeää asiakkaiden ja henkilöstön terveyden ja turvallisuudentunteen kannalta. Tällä hetkellä on turvallista käyttää sote-palveluita. Mitä varhaisemmassa vaiheessa apua hakee, sitä helpompaa ja edullisempaa on ongelman hoitaminen. Menkääpä siis teille varatuille ajoille, ja hakeutukaa hoitoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Hoitojonot olivat pitkiä jo ennen koronaa, ja ne ovat nyt vielä pidempiä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa onkin ryhdyttävä purkamaan hoitojonoja. Tulee myös varautua mahdolliseen syksyllä alkavaan asiakasryntäykseen. Ihmiset saattavat hakeutua hoitoon runsain joukoin. Kunnat tarvitsevat tähän valtiolta tukea. Kuntien valtiolta saama 1.4 miljardin koronatuki ei tule riittämään, vaan ne tarvitsevat lisää tukea. Tuen on syytä olla korvamerkittyä.

Koronakevään vuoksi, ihmisten matalan kynnyksen avun ja mielenterveys- ja päihdepalveluiden tarpeet ovat kasvaneet. Onkin tärkeää suunnata resursseja sinne. On otettava mallia Helsingistä. Helsinkiläinen voi saada noin 20 psykoterapiakerran palvelusetelin, jollei hän saa Kelalta psykoterapiaa. On turvattava vammais- ja potilasjärjestöjen toimintaedellytykset, sillä ne tarjoavat sellaista tietoa ja tukea, jota ei saa muualta. Niistä yksi tärkeimpiä on vertaistuki.

Vammaispalveluita koskevan asian käsittely on aloitettava viimeistään 7 pvän kuluessa siitä, kun asia on tullut viranomaisen tietoon. Koronalla ei voi perustella viivästyksiä palvelusuunnitelmien tai päätösten teossa.

Virkamies ei voi perustella koronalla sitä, ettei hän kohtuullisessa ajassa myönnä asiakkaalle hänen tarvitsemaansa palvelua/tukea tai tee asiakkaalle palvelusuunnitelmaa. Palvelusuunnitelman puuttuminen merkitsee usein sitä, ettei asiakas saa tarvitsemiaan palveluita, ja jää heitteille. Kuitenkin viranomainen voi myöntää asiakkaalle hänen tarvitsemansa palvelut, kuten kuljetuspalvelut, vaikka palvelusuunnitelman laadinta olisi kesken.

Vammaispalveluita koskevan asian käsittely on syytä aloittaa mahdollisimman pian, mutta viimeistään 7 vuorokauden kuluessa siitä, kun asia on tullut viranomaisen tietoon, onhan kyse ihmisille välttämättömistä palveluista. Kaikilla vammaisilla ihmisillä on oltava oikeus palvelusuunnitelmaan. Sen tulisi olla sitova asiakirja, josta voidaan poiketa vain asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa pyynnöstä. Sen teossa on kuunneltava vammaista itseään, ja tarvittaessa hänen laillista edustajaansa.

Emme saa unohtaa ottamaamme digiloikkaa. Myös yhteiskunnan esteettömyyttä ja saavutettavuutta on parannettava. Selviämme tästä vain yhdessä toimien.

On pidettävä huolta vammaisten ihmisten, heidän läheistensä ja avustajiensa terveydestä ja jaksamisesta. Ketään ei saa jättää yksin. Emme saa unohtaa kevään aikana ottamaamme digiloikkaa, kuten webinaareja tai etäkokouksia. Riskiryhmäläisten on voitava osallistua yhteiskuntaan. Samaan aikaan on myös parannettava yhteiskunnan esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Selviämme tästä, mutta vain yhdessä toimimalla. Nyt on yhteiset talkoot.