Meidän vammaisten asiat Vantaalla: asiakkaiden kokemuksia vammaispalveluista ja kehittämisehdotuksia

  • Elina Nykyrin laatima epävirallinen kysely vantaalaisille vammaisille ihmisille syksyllä 2020
  • Kehittämisehdotuksia kaupungille meitä vammaisia koskien!

Elina Nykyrin (vammaisaktivisti ja Vantaan sote-lautakunnan varajäsen) laatima epävirallinen verkkokysely syksyllä 2020 

Laadin vantaalaisille vammaisille ihmisille epävirallisen verkkokyselyn heidän arjestaan ja sen sujuvuudesta. Ajatus lähti liikkeelle siitä, että moni otti minuun yhteyttä asiaan liittyen, eikä kunta ole kyselyä suostunut tekemään. Kysely tarjoaa tietoa kaupungille ja itselleni kättä pidempää kampanjoinnissa.  Toteutin kyselyn epävirallisena verkkokyselynä. Kysely sisälsi pääasiassa monivalintakysymyksiä. Kyselyyn oli nopeaa vastata.

Vastauksia kyselyyn tuli 118. Vammaiset ihmiset ovat maailman suurin vähemmistö. Vantaalla asuu ainakin 23 000 vammaista ihmistä.

Voidaankin arvioida, että kyselyn vastausprosentti oli 0.5. Kyselyyn vastanneet edustivat kuitenkin erilaisia ikä- ja vammaryhmiä. Vastanneissa oli niin vammaisten lasten vanhempia kuin iäkkäitä vammaisia ihmisiä, ja kaikkea siltä väliltä.

Toiveena oli, että vammainen ihminen vastaa itse kyselyyn. Vain, jos kyselyyn vastaaminen ei tuettunakaan onnistu, sai vammaisen ihmisen omainen vastata kyselyyn vammaisen puolesta. Eniten kyselyyn vastanneissa oli liikunta- ja kehitysvammaisia ihmisiä.

Poimintoja kyselyn tuloksista

Vantaan kaupungin viestintään ja tiedottamiseen oltiin kaikista tyytymättömimpiä. Lähes 70 % kyselyyn vastanneista koki, että kaupunki tiedottaa huonosti asiakkaille asioista. Vain 3 % vastanneista koki, että kaupunki tiedottaa asioista hyvin. Tämä tarkoittaa sitä, että Vantaa on epäonnistunut viestinnässä vammaisille ja heidän perheilleen. Pitäisi pohtia, selvittää tämä johtuu.

Vammaispalveluihin yhteyden saamisessa on myös kehittämisen varaa. Lähes 70 % kyselyyn vastanneista koki, ettei vammaispalveluihin yhteyden saaminen ole helppoa. Vain 19 % kyselyyn vastanneista koki, että vammaispalveluihin yhteyden saaminen on helppoa.

Iso ongelma näyttää olevan, etteivät ihmiset aina tiedä millaisiin palveluihin ja tukiin heillä on oikeus. Ja vaikka ihminen tietäisikin mihin hänellä on oikeus, ei hän aina tiedä, miten niitä haetaan. Kaupungin tulisikin tehostaa neuvontaa ja ohjausta.

Viestinnän, neuvonnan ja ohjauksen lisäksi tulisi pohtia ovatko eri tukien ja palveluiden myöntämiskriteerit oikeita, vai ovatko ne kenties liian tiukkoja. Monesti joutuu taistelemaan saadakseen itselleen kuuluvat palvelut ja tuet. Vain joka kymmenes kyselyyn vastannut kokee, että palveluiden ja tukien saaminen on Vantaalla helppoa.

Asiakkaat joutuvat usein odottamaan usein pitkään päätöstä. Joskus tästä koituu rahallistakin vahinkoa asiakkaalle.

64 % kyselyyn vastanneesta on saanut ainakin kerran hakemukseensa kielteisen päätöksen. 48 % kyselyyn vastanneista oli joutunut ainakin kerran tekemään oikaisuvaatimuksen tai kantelemaan oikeuteen.

Jos palveluiden ja tukien piiriin Vantaalla pääsee, ollaan palveluihin ja tukiin useimmiten tyytyväisiä. Se on hieno juttu. Tyytyväisiä oli enemmän kuin tyytymättömiä.

Kyselyyn vastanneet toivoivat, että kunta auttaisi enemmän henkilökohtaisen avustajan löytämisessä, koska avustajan löytäminen ei ole helppoa. Yksi selitys avustajapulaan voi olla, että Vantaa maksaa henkilökohtaiselle avustajalle alimmillaan 8.8 euroa tunnissa. Henkilökohtaisen avustajan palkkausta tulisikin parantaa.

Vaikuttaa siltä, etteivät kaikki vammaiset ihmiset itsekään aina tiedä, mitä mikäkin palvelu tai tuki tarkoittaa. Niin usein kyselyyn vastanneet valitsivat en osaa sanoa -vaihtoehdon, kun kysyttiin onko käyttänyt jotakin palvelua. Oli hälyttävä uutinen, ettei moni vammainen vantaalainen tiedä, millainen päätös hänelle on tehty, ja onko hänelle laadittu palvelusuunnitelmaa. Kaikki vammaiset vantaalaiset eivät esimerkiksi tiedä, onko heille tehty määräaikainen vai toistaiseksi voimassaoleva päätös. Tulisikin parantaa asiakkaille tiedottamista. Kyllä asiakkaan pitäisi tietää, millaisia palveluita hänelle on myönnetty ja kuinka pitkäksi aikaa.

Rikkinäisen puhelimen efekti on Vantaalla totta: aina ei asukas tiedä, kuka vastaa mistäkin, ja keneen tulisi olla milloinkin yhteydessä. Vantaalaiset vammaiset toivovat sitä, että jokaiselle nimettäisiin oma työntekijä, joka vastaisi kokonaisvaltaisesti asiakkaan palveluista. Asiakkaita pompotellaan liikaa luukulta toisella ja on turhaa byrokratiaa.

Erityisiä ongelmia näyttää olevan omaishoidon tuen myöntämisessä. Läheskään kaikki omaisiaan päivittäin auttavat kyselyyn vastanneet eivät saa omaishoidontukea. Tämä selittynee sillä, että omaishoidontuki on harkinnanvarainen tuki. Omaishoidontuen palkkio koetaan myös tasoltaan alhaiseksi. Sen tasoa tulisikin korottaa. Yhdessä avovastauksessa todettiin, ettei tuki saisi katketa vammaisen lapsen kouluun menoon. Muutenkin vammaisten lasten ja nuorten omaishoitajien asemaan pitäisi kiinnittää huomiota. Kaupunki näyttää keskittyvän iäkkäisiin omaishoitajiin, eikä huomioi työikäisiä vammaisten ihmisten omaishoitajia niin paljoa.

Toivottiin työntekijöiden perehdyttämistä ja kokemusasiantuntemuksen hyödyntämistä. Päättäjien pitäisi asettua vammaisen asemaan ja kokeilla vammaisen arkea (esim. pyörätuolilla asioimista).

Muutamassa avovastauksessa penättiin sitä, että Vantaan pitää noudattaa YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimusta sekä Suomen lakeja ja asetuksia. Vammaisten ihmisten pakkomuuttoja ei saisi olla (esim. Koivukodin asumisyksikössä asuvien muutto Myyrinkotiin).

Avovastauksissa tuotiin esille sekin, että jos vammaisen lapsen tai nuoren vanhemmat asuvat eri osoitteissa, on palvelut saatava molempiin osoitteisiin, etenkin, jos molemmat vanhemmat asuvat Vantaalla. Tämä koskee erityisesti koulukyytejä. Tästä on koulukyytejä koskien tehty valtuustoaloite, mutta se ei mennyt läpi. Seuraavan valtuuston kannattaa yrittää uudelleen.

Avovastauksista kävi selville, että terveydenhoitoon ollaan tyytymättömiä. On vaikeaa saada aikaa lääkärille, ja lääkäri vaihtuu usein. Pitäisi jokaisella olla oma lääkäri, joka on perehtynyt vammaisuuteen. Kehitysvammapolilla on vain yksi lääkäri ja hoitaja, eikä se toimi.

Vammaisten omaishoitajien asema vaatii parannusta, kaupunki tuntuu keskittyvän iäkkäiden omaishoitajiin. Moni jää vaille omaishoidon tukea. Lisäksi koetaan, että omaishoidon palkkioiden taso on liian pieni.

Kyselyyn vastanneista monet kokivat, ettei heille ollut myönnetty vain vähän palveluita. 78 % vastanneista ei ollut tyytyväinen saamaansa tukeen. 66 % vastanneista kokee, että lisäapu helpottaisi arkea. Huonoin tilanne on niillä 13 % vastaajista, jotka eivät koe saavansa lainkaan apua ja tukea.

Lähes 40 % vastanneista kokee, että vammaispalveluissa on kuultu heitä huonosti, näennäisesti tai ei lainkaan.

37 % kyselyyn vastanneista totesi, ettei heille ollut laadittu palvelusuunnitelmaa. Palvelusuunnitelma pitäisi kuitenkin laatia kaikille.

78 % kyselyyn vastanneista kokee joutuneensa näkemään vaivaa saadakseen heille kuuluvan tuen ja avun. Vain 10 % vastanneista kokee, että hänen on ollut helppoa saada hänelle kuuluvat tuet ja palvelut.

 

Tyytymättömien ja tyytyväisten osuudet:

 

  • Kotihoidossa- ja palveluissa: tyytymättömiä 26 % ja tyytyväisiä 37 %.
  • Päivätoiminnassa: tyytymättömiä 24 % ja tyytyväisiä 62 %.
  • Työtoiminnassa: tyytymättömiä 22 % ja tyytyväisiä 44 %.
  • Kuljetuspalveluissa: tyytymättömiä 20 % ja tyytyväisiä 58 %.
  • Perhehoitoon: tyytymättömiä14 % ja tyytyväisiä 71 %.
  • Asumispalveluihin: tyytymättömiä13 % ja tyytyväisiä 31 %.
  • Hoitotarvikkeisiin: tyytymättömiä 12 % ja tyytyväisiä 63 %.
  • Henkilökohtaisessa avussa: tyytymättömiä 5 % ja tyytyväisiä 67 %. Silti:
    • 49 % kokee, että avustajan löytäminen on vaikeaa. Vain 19 % kokee, että avustajan löytäminen on helppoa. 65 % kokee myös saavansa riittävästi avustajatunteja. 35 % kokee, ettei saa riittävästi avustajatunteja.
  • Apuvälineisiin: tyytymättömiä 5 % ja tyytyväisiä 71 %.
  • Vapaa-ajan matkojen määrään: tyytymättömiä 35 % ja tyytyväisiä 58 %.
    • 65 % kokee saavansa riittävästi vapaa-ajan matkoja.
  • 67 % vastaajista ei ollut tyytyväinen työtoiminnasta saamaansa korvaukseen. 33 % vastaajista oli tyytyväinen saamaansa korvaukseen työtoiminnassa.
  • Kaikkein tyytyväisempiä oltiin apuvälineisiin, perhehoitoon ja henkilökohtaiseen apuun. Vähiten tyytyväisiä oltiin asumispalveluihin sekä kotihoitoon- ja palveluihin.
  • Kaikkein tyytymättömimpiä oltiin kotihoitoon- tai palveluun ja päivä- sekä työtoimintaan. Vähiten tyytymättömiä oltiin apuvälineisiin ja henkilökohtaiseen apuun.

Tuloksista lyhyesti:

Kyselyyn vastanneet ovat tyytyväisiä valtaosaan Vantaan vammaispalveluista. Ongelma oli enemmänkin se, että palveluiden piiriin pääsee. Vantaan tulisi tehostaa neuvontaa ja ohjaustaan, sillä vantaalaiset vammaiset eivät aina tiedä, millaisiin palveluihin ja tukiin heillä on oikeus.

Kehitettävää näyttää olevan etenkin asumis- ja kotipalveluissa, kotihoidossa sekä päivä- ja työtoiminnassa.

Moni vastaaja koki henkilökohtaisen avustajan löytämisen vaikeaksi. Avustajista on pääkaupunkiseudulla pulaa. Tulisikin parantaa avustajien palkkausta.

Vaikuttaa siltä, etteivät vantaalaiset vammaiset aina itsekään tiedä, mitä mikäkin palvelu tarkoittaa. Monet vastaajat valitsivat en osaa sanoa -vaihtoehdon. Oli hälyttävä uutinen, ettei monikaan tiedä, onko hänelle tehty vammaispalvelupäätös määräaikainen vai toistaiseksi voimassaoleva. Kaikki vammaiset eivät tiedä sitäkään, onko heille tehty palvelusuunnitelmaa.

Läheskään kaikki omaisiaan päivittäin auttavat eivät saa omaishoidontukea.

Kyselyn laatimisen lisäksi otin selvää siitä, millaista tietoa Vantaan vammaispalveluista löytyy Internetistä. Vantaan vammaispalveluista oli vaikeaa löytää tietoa verkosta. Löysin kuitenkin ohjeistuksen vammaispalveluiden asiakkaille ja työntekijöille (47 sivuinen teksti nimeltään Vammaisten henkilöiden palveluohje, vuodelta 2019, sosiaali- ja terveyslautakunnan hyväksymä). Selvisi, että Vantaan vammaispalveluista on tehty kantelu oikeusasiamiehelle. Kantelija oli Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitto (Heta-liitto). Kantelu koski asiakkaiden saamia tuntimääriä. Kantelu tehtiin elokuussa 2019.

Kehittämisehdotuksia:

  1. Kaiken a ja o on kysyä asukkailta itseltään ja osalistaa heidät päätöksentekoon. ”Ei mitään meistä vammaisista ilman meitä vammaisia.”. Kaupungin toiminnan tulee olla avointa ja läpinäkyvää sekä asukkaat päätöksentekoon osallistavaa. Asiakkaiden on oltava aidosti mukana palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Tulee hyödyntää kokemuskouluttajia, vammais-, eläkeläis- ja potilasjärjestöjen osaamista sekä vanhus- ja vammaisneuvostoja.
  2. Yhteisölliselle toiminnalle on järjestettävä tilaa kaikissa kaupunginosissa ja erityisesti eri väestöryhmiä yhdistävää toimintaa on tuettava.
  3. Selkokielistä ja monikielistä tiedottamista kaupungin palveluista ja päätöksenteosta on lisättävä.
  4. Asukkailla tulee olla taustastaan, iästään tai elämäntilanteestaan riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet osallistua Vantaan kaupungin päätöksentekoon ja palveluiden kehittämiseen. Osallisuus tarkoittaa myös esteetöntä pääsyä kaupungin palveluihin ja mahdollisuutta saada niistä tietoa ymmärrettävällä tavalla. Esteettömyys ja saavutettavuus on huomioitava kaikissa kaupungin palveluissa ja esimerkiksi asunnoissa. Invapaikkoja on oltava tarpeeksi. Myös viher- ja ulkoilualueiden tulee olla saavutettavia ja esteettömiä.
  5. Kaikessa kaupungin päätöksenteossa on huomioitava niiden vaikutukset lapsiin, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen sekä ympäristöön.
  6. Kokemusasiantuntijoiden ja järjestöjen edustus on otettava mukaan palveluita suunniteltaessa ja toteutettaessa.
  7. Vammaispalveluiden ongelmat tulee kartoittaa ja korjata.
  8. Henkilökohtaisten avustajien työoloja ja palkkausta on parannettava. On kehitettävä avustajien työterveyshuoltoa. Vantaan pitää ryhtyä välittämään henkilökohtaisia avustajia avustajien työnantajille. Kunnan tulee tukea henkilökohtaisten avustajien työnantajien työnantajuutta. On tärkeää, että kunnan kautta saisi avustajan hätätilanteessa (esim. jos avustaja äkillisesti sairastuu).
  9. Kaupungin tulee tiivistää yhteistyötään vammais- ja potilasjärjestöjen sekä vammaisneuvoston kanssa. Tulee järjestää säännöllisiä tapaamisia, joihin osallistuvat paikallisten vammais- ja potilasjärjestöjen, vammaisneuvoston sekä kuntapäättäjien ja virkamiesten edustajat. On tärkeää, että kuntapäättäjät vierailevat vantaalaisissa vammais- ja potilasjärjestöissä ja kysyvät niiden mielipidettä ajankohtaisiin asioihin. Samoin on tärkeää, että kuntapäättäjällä on hyvä keskusteluyhteys vammaisneuvostoon sekä kunnan virkamiehiin.
  10. Kuntapäättäjän on tärkeää ottaa epäkohdat esille. Kuntapäättäjä on kuntalaisen edustaja ja hänen tulee neuvoa ja auttaa kuntalaista – myös vammaisia kuntalaisia sekä heidän perheitään.
  11. On vahvistettava vammaisneuvoston roolia pyytämällä siltä lausuntoa kaikissa tärkeissä asioissa sekä myöntämällä sille läsnäolo- ja puheoikeus valtuuston, lautakuntien sekä kunnanhallituksen kokouksissa.
  12. Kuntapäättäjiä sekä virkamiehiä on koulutettava meidän vammaisten asioista. Koulutuksen toteuttajina tulee olla meitä vammaisia itse. Koulutuksen tulee sisältää ns. käytännön osuus, eli osio, jossa kuntapäättäjät ja virkamiehet pääsevät itse kokeilemaan miltä tuntuu hoitaa asioitaan esimerkiksi sokeana. Koulutuksen tulee sisältää tietoa YK:n vammaissopimuksesta.
  13. Vantaan kaupungin tulee tehostaa viestintäänsä ja tiedottamis-, neuvonta- ja ohjaustoimintaansa vammaispalveluista. Kehittämistyöhön tulee ottaa alusta lähtien mukaan meidät asiakkaat. Kunnan verkkosivuja tulee selkeyttää. Niistä on tehtävä saavutettavat ja selkokieliset. Kunnan verkkosivuilta on löydyttävä tietoa useammalla kielellä. Sivujen on toimittava erilasilla ruudunlukuohjelmilla ja videoissa on oltava viittomakielen tulkkaus sekä suomenkielinen tekstitys.
  14. On tärkeää, että Vantaa päivittää vammaispoliittisen ohjelman yhdessä paikallisten vammais- ja potilasjärjestöjen sekä vammaisneuvoston edustajien kanssa.
  15. Meidän vammaisten asiat on myös syytä ottaa mukaan Vantaan hyvinvointistrategiaan- ja suunnitelmaan sekä hyvinvointikertomukseen- ja katsaukseen. On tärkeää seurata ja parantaa meidän vammaisten terveyttä ja hyvinvointia.
  16. Vantaan kaupungin on tärkeää laatia esteettömyysstrategia. Siinä on oltava selkeät mittarit esteettömyydelle ja saavutettavuudelle. Niitä on myös seurattava. Esteettömyysstrategia on syytä laatia yhdessä vammais- ja potilasjärjestöjen sekä vammaisneuvoston kanssa.
  17. Vantaan on syytä perustaa esteettömyys- ja vammaiskoordinaattoreiden/-asiamiesten virat. Esim. Vaasassa on esteettömyyskoordinaattori parantanut selvästi kunnan esteettömyyttä.
  18. On syytä tehdä jokaisen päätöksen kohdalla yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia ja osalistaa siihen erilaiset väestöryhmät. Yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia tulee tehdä myös jälkikäteen, eli on syytä pohtia sitä, miten päätös on vaikuttanut kuntalaisten yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon.
  19. Vantaan kaupungin pitäisi tehdä säännöllisesti virallinen meille vammaisille suunnattu kysely. Kysely on tärkeää postittaa, sillä pelkällä nettikyselyllä ei tavoiteta kaikkia. Kyselyllä kartoitetaan meidän vammaisten ja meidän läheistemme hyvinvointia sekä terveyttä. Lisäksi kartoitettaisiin sitä, miten tyytyväisiä me vammaiset ja meidän läheisemme olemme kunnan palveluihin. Kyselyn avulla kannattaisi myös kerätä meiltä ideoita kunnan toiminnan kehittämiseksi.
  20. Meillä vammaisilla pitäisi olla oikeus päästä säännöllisiin terveys- ja hyvinvointitarkastuksiin. Jokaisella vammaispalveluiden asiakkaalla olisi hyvä olla nimetty omatyöntekijä, niin sosiaali- kuin terveyspalveluiden puolella.
  21. Omaishoitajien tukemiseen pitäisi panostaa. Omaishoidon tuen tasoa tulisi korottaa sekä ottaa käyttöön korkein tuen taso. Lisäksi pitäisi parantaa omaishoitajien mahdollisuuksia pitää lomapäiviä. Ei saa käydä niin, että omaishoidon tuesta iso osa kuluu omaishoidettavan sijais- tai tilapäishoidon maksuihin. Kunnan kannattaa tukea omaishoitajien työssäkäyntiä ja opiskelua esim. järjestämällä omaishoidettavalle osaksi aikaa henkilökohtaisen avustajan tai kotihoitoa- tai palvelua.
  22. Vantaan kaupungin pitäisi tehdä yhteistyötä paikallisten vammais- ja potilasjärjestöjen sekä vammaisneuvoston kanssa. Meidät vammaiset pitää ottaa alusta asti mukaan suunnittelemaan kaupungin toimintaa. Olisi myös hienoa, että Vantaa palkkaisi meitä vammaisia neuvomaan ja ohjaamaan vammaisia sekä heidän perheitään. Meissä vammaisissa on myös eri alojen ammattilaisia. Hyödynnetään meidän tietotaitoamme ja kokemusasiantuntemustamme.
  23. Kuntapäättäjille ja virkamiehille tulee järjestää koulutusta meidän vammaisten asioista. Koulutukset on syytä suunnitella yhdessä meidän vammaisten ja meidän järjestöjemme kanssa.
  24. Päiväkodeissa, kouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa on oltava riittävästi henkilökuntaa. Opettajien lisäksi tarvitaan erityisopettajia, koulunkäynninohjaajia, kouluavustajia, kuraattoreja, psykologeja ja (erityis)nuorisotyöntekijöitä. Etenkin koulunkäynninohjaajien- ja avustajien määrää on lisättävä, jotta erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret voidaan huomioida opetuksessa ja taata oppimisrauha ryhmissä.
  25. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittaminen yleisopetuksen ryhmiin eli inkluusio ei saa olla säästökeino, vaan siihen on taattava riittävät resurssit kaikilla koulutusasteilla. Myös erityis- ja pienryhmäopetusta tarvitaan edelleen.
  26. Kolmiportaiselle tuelle on taattava riittävät resurssit kaikilla koulutusasteilla. Opiskelurauhaan on panostettava. Avoimet oppimisympäristöt eivät sovi kaikille oppilaille. Ryhmät eivät saa olla liian suuria.
  27. Jos oppilas tarvitsee koulukyytiä, on hänen saatava se molempien vanhempiensa luota, ei vain oppilaan virallisesta osoitteesta.
  28. Erityisopetuksen resursseja tulee lisätä myös toisen asteen koulutuksessa oppivelvollisuusiän noston myötä.
  29. Olisi tärkeää, että Vantaa näyttää mallia ja palkkaa töihin meitä vammaisia sekä muita vähemmistöihin kuuluvia. Kunta voisi harjoittaa positiivista erityiskohtelua, eli suosia meitä vammaista tai osatyökykyistä. Tilanteessa, jossa työtä on hakenut kaksi tasavahvaa työnhakijaa, ja toinen hakijoista ei ole osatyökykyinen tai vammainen ja toinen on, voisi kunta palkata sen vammaisen tai osatyökykyisen työnhakijan. Olisi tärkeää, että kunta tiedottaisi nykyistä paremmin, miten se tukee vammaisen tai osatyökykyisen työllistävää työnantajaa. Lisäksi olisi tärkeää kertoa meille vammaisille ja osatyökykyisille, millaista tukea kunnalta on saatavilla.
  30. Esimerkin voima: kunta voisi julkaista juttuja meitä vammaisia ja osatyökykyisiä työllistävistä yrityksistä.
  31. Tukityöllistämisen määrärahoja on korotettava. Töitä tulee tarjota myös meille vammaisille sekä osakykyisille.
  32. Kunnan olisi tärkeää tehdä asenteisiin ja ennakkoluuloihin vaikuttavaa työtä. Meitä vammaisia ja osatyökykyisiä pitäisi olla enemmän julkisuudessa. Kunta voisi esim. tehdä juttuja siitä, millaisia töitä vammainen pystyy tekemään.
  33. Olisi tärkeää rohkaista yksityisiä toimijoita palkkaamaan vammaisia ja osatyökykyisiä. Vammaisten ja osatyökykyisten osuus työvoimasta voisi olla yksi laadullinen kilpailutuskriteeri kunnan tehdessä hankintoja. Kunta voisi edellyttää esimerkiksi vaatia, että päästäkseen mukaan kilpailutukseen on yrityksen työntekijöistä 5 %:lla oltava jokin vamma tai sairaus.
  34. Apuvälinehuollon aukioloaikoja pitäisi laajentaa. Nyt apuvälinepalvelut ovat auki vain muutaman tunnin ajan viikossa. Apuvälinehuollossa pitäisi olla varalaitteita. Apuvälinepalveluiden tulisi vastata apuvälineen kuljettamisesta huoltoon.
  35. Sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja tulisi kohtuullistaa. Terveyskeskusmaksun perimisestä pitäisi luopua. Tämä helpottaisi meidän vammaisten arkea. Eläväthän monet meistä pienen eläkkeen varassa. Kotipalvelun ja -hoidon, tehostetun palvelutaloasumisen, erilaisissa asumisyksiköissä asumisen sekä laitoshoidon hintojen on oltava kohtuullisia.
  36. Olisi tärkeää ottaa käyttöön kunnallinen hoito- ja terapiatakuu. Tarvitaan lisää henkilökuntaa sote-palveluihin, myös vammaispalveluihin. Hoitoa, apua ja tukea on saatava jonottamatta. Sosiaali- ja terveyspalveluihin, myös vammaispalveluihin, tarvitaan lisää henkilökuntaa. Terveysasemilla on avattava ilta- ja viikonloppuvastaanotot. Lähiterveysasemat tulee säilyttää. Perusterveydenhuolto on lähipalvelu.
  37. Kevyen liikenteen väylien, risteysten, pihojen sekä julkisen liikenteen pysäkkien talvikunnossapitoa tulee kehittää. Se parantaisi kunnan esteettömyyttä ja rohkaisisi vammaisia käyttämään joukkoliikennettä, ulkoilemaan ja harrastamaan liikuntaa.
  38. Omaishoitajien jaksamista on tuettava järjestämällä omaishoidettaville sijaishoitajia ja lyhytaikaisia laitos- sekä palveluasumishoitopaikkoja. Vammaisten ja vanhusten päivätoimintaa on lisättävä ja kehitettävä.
  39. Eläkeläis-, vammais- ja potilasjärjestöjen toimintamahdollisuudet on turvattava. Ikäihmisten ja vammaisten ihmisten aktiivista kansalaisuutta on tuettava.
  40. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee olla esteettömiä, saavutettavia ja laadukkaita. Digitalisaation mahdollisuuksia on hyödynnettävä, kun palveluiden saavutettavuutta ja laatua keitetään.
  41. Kaupungin oman tuotannon osuutta vammaispalveluista tulee lisätä, jotta palvelutuotanto ei ole liikaa riippuvainen yksityisistä toimijoista. Vantaalla tulee olla riittävä määrä tuetun asumisen ja hoivapalvelun paikkoja muun muassa ikäihmisille, vammaisille sekä päihde- ja mielenterveysongelmaisille.
  42. Laitoshoidon laatua ja normien noudattamista tulee valvoa tarkasti. Säännöllisiä tarkastuksia – myös ennalta ilmoittamattomia – on jatkettava kaikissa kaupungin alueella toimivissa julkisissa ja yksityisissä vanhusten ja vammaisten tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Myyrastin ja Havurastin toiminnan jatkuminen on varmistettava.
  43. Vasemmistoliiton aloitteesta lähtenyttä Yksinäiset vanhukset Vantaalla -hanketta ikäihmisten yksinäisyyden lievittämiseksi on jatkettava.
  44. On järjestettävä vammaisneuvola-kokeilu, jossa järjestetään kaikille vammaisille sekä heidän omaishoitajilleen terveys- ja hyvinvointitarkastus sekä tarjotaan heille terveysneuvontaa.
  45. Kirjastoja on kehitettävä monipuolisesti palveluja tarjoaviksi asukkaiden yhteisiksi esteettömiksi ja saavutettaviksi olohuoneiksi.
  46. Kaupungin on tarjottava maksuttomia, saavutettavia ja esteettömiä harrastusmahdollisuuksia kaikille kaupunkilaisille toimintakyvystä, iästä tai tulotasosta riippumatta.
  47. Vantaan tulee kartoittaa ja korjata työtoiminnan ongelmat. Työtoimintaan osallistumisen tavoitteena tulee olla työllistyminen palkkatyöhön. Työtoiminnasta saatavan korvauksen tulee ylittää osallistumisen kustannukset.