Satavuotisjuhlat on maamme osalta saatu pian kunniakkaasti päätökseen ja on aika siirtää katse tiukasti tulevaisuuteen. Historian juhlistaminen on tärkeää, mutta kansalliset ja globaalit ongelmat eivät katoa menneisyyttä muistelemalla. Tulevaisuus odottaa muutoksentekijöitä.
Globaalit uhkakuvat tuntuvat jäävän kotimaan poliittisessa keskustelussa hälyttävän usein sivuun, vaikka niiden vaikutus tavallisten suomalaisten elämään tulee vain lisääntymään tulevaisuudessa. Jo seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana Suomi muuttuu tavoilla, joihin harva meistä osannee riittävästi valmistautua. Muutoksiin on varauduttava niin yksilöiden kuin valtioidenkin. Tutkijat puhuvat resilienssistä eli kyvystä sopeutua ja selviytyä eteen tulevista muutoksista.
Kunnianhimon puute on suomalaisessa politiikassa ollut ilmastonmuutoksen osalta trendinä jo pitkään. Kehitys laahaa ja yhteiskuntajärjestelmän isot päivitykset odottavat edelleen toteuttamistaan, vaikka niiden välttämättömyys on ollut tiedossa jo pitkään. Viimeistään nyt olisi syytä herätä ilmastonmuutoksen realiteetteihin ja siirtää ne yhteiskunnallisen kehittämistoiminnan keskiöön. Ilmastonmuutoksen vastaisen työn tavoitteista ollaan Suomessa pahasti jäljessä, mihin syylliset löytyvät kiistatta politiikasta.
Ilmastonmuutoksen ohella maailmanlaajuista huolta aiheuttavat lisääntyvä eriarvoistuminen, varallisuuden jakautuminen ja vallan keskittyminen harvojen käsiin. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei kenties sekään enää tulevaisuudessa ole entisensä veroinen. Tämä on sääli sikäli, että Suomi on toiminut erinomaisena esikuvana monelle kehittyvälle maalle. Yhteiskunnallisen koheesion kannalta on ensiarvoisen tärkeää jakaa vaurautta, työtä ja tulevaisuudenuskoa kaikille suomalaisille, sillä kansan yhtenäisyys edellyttää solidaarisuutta ja auttamisenhalua yhtä paljon kuin se edellyttää sisua ja saunaakin.
On odotettavaa, että jatkuvan talouskasvun ja kuluttamisen myytille rakentuvaa talousjärjestelmää korjataan perusteita myöten. Erilaiset uuden talouden muodot jakamistaloudesta solidaarisuustalouteen tulevat tarjoamaan terveitä vaihtoehtoja ja potentiaalisia mahdollisuuksia uudistajista rohkeimmille. Robotisaatio, tekoäly ja digitalisaatio edellyttävät nekin avointa asennetta. Tulevaisuuden teknologiassa Suomella on runsaasti annettavaa, kiitos yhä toimivan koulutusjärjestelmämme. Laadukas koulutus onkin pitkäikäisen ja resilientin yhteiskunnan vahvin tukirakenne. Sen alasajolla Suomi voi unohtaa pääosan tulevaisuuden suunnannäyttäjänä ja tyytyä seuraamaan sivusta, kun muutoksentekijät muista maista ottavat tehdäkseen vaativimman työn.