Näin ennen vaaleja ilma on sakeana erilaisia neuvoja kansanedustajaehdokkaille ja sitä kautta tulevalle eduskunnalle. Viime viikolla julkaistiin kaksi merkittävää raporttia, joista kumpikin sisälsi paketin toimenpidesuosituksia.
Niistä ensimmäistä ei juurikaan huomioitu julkisuudessa. Kyse oli arkkipiispa Kari Mäkisen vetämän köyhyysryhmän vetoomuksesta.
Jälkimmäinen puolestaan arvioitiin valtamediassa suorien lähetysten sekä valtavan kohun ja kommentoinnin arvoiseksi. Kyse oli pääministeri Alexander Stubbin (kok.) tilaamasta Ruotsin ex-valtiovarainministeri Anders Borgin (kok.) ja taloustieteilijä Juhana Vartiaisen (kok.) raportista, jolla Suomi pitäisi nyt saada nousuun.
Vaikka teemat eivät välttämättä ole yhteismitallisia, huomion määrä kertoo jotain myös yhteiskunnan arvoista ja siitä, mitä pidetään tärkeänä.
Mäkisen keskeinen viesti oli, että suhtautuminen köyhyyteen on Suomessa muuttunut kahdessa mielessä huolestuttavalla tavalla. Ensimmäinen on se, että kaikkien pitää tulla toimiin omillaan. Toinen on se, että jos ihminen on köyhä, ”ei niille oikeastaan kuulukaan mikään muu”, kuten arkkipiispa asian muotoili Helsingin Sanomien mukaan. Tämä viestii rankasta ja kovasta ilmapiiristä yhteiskunnassa.
Borgin-Vartiaisen viesti on kovasti toisenlainen. Sen mukaan tavalliset suomalaiset palkansaajat ovat syyllisiä Suomen talousongelmiin. He nostavat liian suuria liksoja eivätkä ole tarpeeksi halukkaita töihin. Erityisesti tämä koskee ikääntyviä ihmisiä ja äitejä.
Ratkaisuksi kokoomusduo väläyttää esimerkiksi Saksan mallia eli tiukempia ehtoja työttömyyskorvauksille, ihmisten töihin patistamista tai tuettuja matalapalkkatöitä eli niin sanottuja ”minitöitä”. Millaisille mini-ihmisille näitä minipalkkoja tarjottaisiin?
Lisäksi työvoiman tarjontaa pitää heidän mielestään lisätä. Tämä siis maassa, jossa on 460 000 työtöntä työnhakijaa ja vain 47 000 avointa työpaikkaa. Peruste kerrotaan hyvin avoimesti. Se pitää työntekijöiden palkkavaatimukset kurissa.
Onko Suomen kilpailukyky siis todella kiinni vain siitä, ettei meillä makseta tarpeeksi pieniä palkkoja? Eikö kilpailukyvyn ydin ole se, että täällä valmistetaan tuotteita, joilla on kysyntää maailmalla? Eivätkö silloin teknologia, laatu, toimitusvarmuus, innovatiivisuus, kestävyys ja ekologisuus ole keskeisiä kilpailukyvyn tekijöitä?
Näistä vastuun kantaa yritysjohto, eivät ”liian suurta” palkkaa nauttivat työntekijät.
Päähallituspuolue kokoomuksen onkin ollut helppo kopioida Borgin-Vartiaisen raportin raippalinja suoraan omaan ohjelmaansa, ns. ”työlistaan”. Sen keskeinen viesti onkin vain ja ainoastaan työntekijän vastuu Suomen taloudesta.
Lisäksi Stubb on esittänyt muun muassa sosiaaliturvaetuuksien jäädyttämistä, ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämistä sekä kehitysyhteistyön leikkaamista Suomen pelastamiseksi. Näin hän siis ratkaisisi isänmaan ongelmia ottamalla pois paitsi Suomen köyhiltä ja työttömiltä, myös maailman vähäosaisilta.
Oman lisänsä vaalikeskusteluun tuo myös kokoomuksen rahoittajana aiemmin toiminut pankinjohtaja ja aateliton kartanonherra Björn Wahlroos. Tuoreessa kirjassaan hän kertoo, miten julkisia menoja pitää vähentää, toiset ihmiset ovat jopa kymmenen tuhatta kertaa tuottavampia (ja vähän ihmisenäkin parempia) kuin toiset ja että rikkaiden verotusta ei voi – eikä varsinkaan saa – nostaa.
Vaatimuksista muodostuu yhdenlainen Borgin-Vartiaisen-Stubbin-Wahlroosin linja. Yhteistä sille on se, että yhteiskunnan kaikkein hyväosaisimmilta ei vaadita kerta kaikkiaan mitään yhteiseksi hyväksi. Omistajien ja heidän palkkaamien johtajiensa ei tarvitse kantaa vastuuta siitä, että yritykset kehittelevät parempia tuotteita, osoittavat osinkomalttia tai maksavat enemmän veroja, kantavat vastuuta työllisyydestä tai huolehtivat siitä, että työntekijät jaksavat töissä nykyistä paremmin.
He kaatavat kaiken vastuun tavallisten ihmisten niskaan: joko palkansaajina tai palveluiden ja sosiaaliturvan käyttäjinä.
Onneksi tulevissa eduskuntavaaleissa tarjolla on myös antiteesi tälle eliitin itsekkyyden ja ahneuden linjalle. Se löytyy Vasemmistoliitosta.
Vaihtoehdoista lisää seuraavissa blogipäivityksissä.