”Pakolaisuuden ja pakolaispolitiikan peruste on aina ihmisten hätä ja suojelun tarve”.
Suunnilleen noin totesi Erkki Tuomioja radiossa tänään 16.11.iltapäivällä. Viisasta puhetta – tilanteessa missä niin monet suomalaisetkin syyttävät pakolaisia ja kasvottomia ”islamisteja” Pariisinkin terrori-iskuista. Pitäisi muistaa, että juuri sotaa ja terrorismia monista maista paetaan. Erityisesti Syyriassa ja sen lähialueilla hallitseva ISIS näyttäisi olevan yksi julmimmista ja vaikutusvaltaisimmista terroristijärjestöistä, joka kylvää kauhua siviiliväestöön. Paljon kummoisempia eivät ole muutkaan sisällissodan osapuolet.
Ihmiselämän arvo?
Vietin hiljaisen hetken tänään klo 13, mutta yritin kaiken pariisilaisten kokeman kauheuden keskellä ajatella Välimerta tuhansien pakolaisten hautana, Syyriaa maana, josta on paennut miljoonia ja kuollut sisällisodassa kaiketi satoja tuhansia. Eurooppa on meidän maanosamme emmekä aina osaa ajatella mitä sen reunamilla tapahtuu – ennen kuin väkivalta koskee läheisiämme. Tämä on periaatteessa aika yleisinhimillistä, mutta laajempaakin ajattelua voisi harrastaa. Ei ihmiselämällä pitäisi olla eri arvoa ihonväristä, uskonnosta, maasta ja kansasta riippuen. Sadat ja tuhannet kuolevat koko ajan pääosin muualla kuin Pariisissa.
Onko maailma siis tullut pähkähulluksi ja valtiomiehet neuvottelukyvyttömiksi, aivan ilmeisesti välinpitämättömäksikin? Mihin lie on kadonnut entinen YK:n arvovalta, boikotit ja neuvottelut? ja miksi ”rauhaan pakotetaan” nykyisin lähinnä väkivallalla, kuten Naton ja Venäjän ilmaiskuilla Syyriassa?
Sorron yöstä
Terrorismi, ISIS myös, kasvaa suurelta osin sorrosta, sodasta, epätasa-arvosta ja köyhyydesta. Pakolaiset, varallisuudesta riippumatta, hakevat pääosin turvaa ja suojelua niin ISIS-terroristien kuin Syyrian (Afganistanin, Irakin jne) hallitusten ja muiden sotilaallisten joukkojen väkivallalta. Eivät miljoonaiset massat aivan huvikseen liiku. Enkä ollenkaan poissulje sitä, etteikö joukossa olisi myös rikollisia ja elintasopakolaisia. He vain sattuvat olemaan hyvin pieni vähemmistö tuossa suuressa ihmisvirrassa, joka senkun kasvaa.
On totta, että sotien ja konfliktien jalkoihin ovat jääneet kaikkein heikoimmat. Usein naiset ja lapset ja köyhimmät. Heitä on miljoonia eri tasoisissa telttaleireissä ja parakeissa. Siellä, niin sanotuilla lähialueilla, apua tarvitaan kaiken järjen mukaan eniten. Massavaelluksista rikas pohjoinen saa syyttää osin itseään, egoismiaan ja välinpitämättömyyttään kaikista pahimpien konfliktien ratkaisuissa. Liian monella suurvallalla on oma lehmä ojassa, raaka-aineiden riisto ja maailman hupenevien talousresurssien jako taka-ajatuksena.
Kansainvaellusten aikakausi (?)
Ei EU eikä Eurooppa yleisemminkään kestä jo meneillään olevia ja vielä tulevia kansainvaelluksia. Ei edes Saksa. Suomen kohdalla ei tänä päivänä voida tosin puhuakaan mistään pakolaisaalloista. Siitä syystä keskustelu asiasta on vielä maltillista ja suht suvaitsevaa – toisin kuin Unkarissa, Slovakiassa ja Puolassa… Mutta luultavasti ennakkoluulot ja tiukka kontrolli lisääntyvät lähikuukausina myös Englannissa, Ranskassa ja Saksassa, koko EU:n ytimessä. Kun ei ole mitään menetettävää, sorron yöstä noustaan Afrikassa, Lähi-ja Kauko-Idässä ja Latinlaisessa Amerikassa hurjalla vyöryllä. Miljoonaista massaa ei pidätä mikään kun se tulee hakemaan takaisin kehitysmaista vuosisatojen ajan ryöstettyä omaisuuttaan. Maailma on jakaantumassa uudella tavalla, mistä kirjoitti osuvasti reilut 50 vuotta sitten muuan Franz Fanon, kirjassaan Sorron yöstä.
Öisinajattelija