Internet-ajan episodipohjainen radio on täällä! Ainakin melkein.
Kun podcastit löivät läpi maailmalla 00-luvun loppupuolella, siis vuosikymmen sitten, ruotsalaiset tarttuivat formaattiin hanakasti. Nykyään kaksi kolmesta 26-35-vuotiaasta ruotsalaisesta kuuntelee podcasteja.
Suomessa podcastit eivät sytyttäneet laajaa väestönosaa. Vain 19 prosenttia 25-34-vuotiaista on kuunnellut podcasteja, muun ikäiset vähemmän. Suomen tutkimus koskee tosin vain netin käyttöä puhelimella. Podcasteja kuunnellaan kuitenkin yleensä juuri puhelimella esimerkiksi iPhonen Podcasts-ohjelman kautta, Spotifystä, Soundcloudin appilla tai erilaisia podcast-lähteitä yhdistelevällä ohjelmalla.
Aloitin oman podcastin tekemisen yhdessä Veikka Lahtisen kanssa syksyllä 2017. Vuodenvaihteessa Mikä meitä vaivaa -ohjelmamme äänestettiin Suomen 8. parhaaksi podcastiksi. Teimme 15 jaksoa ja yhden ekstran, joita on kuunneltu yhteensä yli 20 000 kertaa. (Jos kiinnostaa, suosittelen aloittamaan jaksosta neljä, seitsemän, kaksitoista tai neljätoista.)
Luvut ovat vielä pieniä, jos niitä vertaa blogitekstien lukukertoihin tai suosittujen tubettajien katselumääriin. Tuntuu silti, että vuonna 2017 podcastit kasvoivat Suomessa merkittävästi. Uusia podcasteja syntyi paljon. Moni kaveri kertoi kuunnelleensa podcastia ensimmäistä kertaa koskaan. Valinnanvaraa alkaa olla. Kulttimaineeseen ovat noussut muiden muassa Pelaajacast-pelipodi ja Sivumennen-kirjallisuuspodcast, ja siihen vielä nousevat Omaa luokkaa sekä Hilla & Inari, Nelinpeli, Iso Kolmonen ja Huorapuutarha…
Kun ruohonjuuritasolla tehdään jotakin uutta, instituutiot seuraavat perässä. Näin on käynyt nopeasti podcastien kanssa. Voima-lehti ryhtyi julkaisemaan Mikä meitä vaivaan lisäksi kahta muuta podcastia, ja Radio Helsinki on juuri napannut ainakin neljä podcastaajaa. Yle tuottaa ammattimaisesti podcasteja kuten Päivystävät dosentit ja Tulevaisuus hanskassa. Ajatushautomoilla Liberasta Vasemmistofoorumiin on omat podcastinsa, ja niin on myös Ylen radiokanavilla ja Hesarilla.
Lisää ohjelmia löytyy iTunesia selaamalla ja suomenkielisiä podcasteja kokoavasta jakso.fistä. Molempiin kannattaa myös ilmoittaa, jos perustaa oman podcastin.
Mikä podcastin tekemisessä on parasta? Kysyin tästä kolmelta tutulta podcastaajalta. Kaikki korostivat vaivattomuutta ja hauskuutta.
“Ei tarvitse viilata joka lausetta ja sanaa. Saa ilmaista ajatusten keskeneräisyyttä ja sitä, ettei ole ihan varma”, sanoo Omaa luokkaa -podcastin Taija Roiha.
Samaa ohjelmaa tekevä Mia Haglund jatkaa, että podcast on kutkuttava media, koska sen muoto on niin vapaa. “Blogit ja Facebook-postaukset vaatii tietynlaista kieltä ja formaattia, mutta podcastissa saa vapaammin leikitellä ja kokeilla.”
Molemmat korostavat podcastin puhemaisuuden vaikutuksia. “Puhutussa äänessä on vivahteita ja persoonaa eri tavalla kuin kirjoittaessa. Puhuessa luo helpommin tunnelman että puhuu henkilökohtaisesti kuulijalle kuin blogatessa lukijalle”, Haglund sanoo. Roiha jatkaa: “Kaiken nettiriitelyn keskellä tekee hyvää että ihmiset saa kuunnella toisensa ääniä.”
Puhumalla saa luotua intensiivisemmin suhteen kuin tekstillä. On hauska tavata kuuntelija, joka on käyttänyt elämästään 16 tuntia oman puheen kuunteluun.
Vaikka en ole niin sanotusti julkkis, koen julkkisefektin, kun joku tunnistaa minut äänestä ja tulee puhumaan podcastista. Kuuntelija tuntee minut, koska olen paljastanut itsestäni jotain muutakin kuin mielipiteitä puhumalla niin paljon.
Kuunteleminen tuottaa merkityksiä voimakkaammin kuin lukeminen, johon monen on nykyään vaikea keskittyä.
Sosiaalinen media on reagoinnin, vertailun ja nopeuden aluetta. Tästä näkökulmasta podcast on anti-some. Podcasteja kuunnellaan vähitellen. Yksittäiset jaksot nousevat harvoin viraalihiteiksi. Pikapiikkien sijaan kuuntelut kasautuvat vähitellen ja jaksoihin reagoidaan hitaasti.
Podcastin pointteihin ei reagoida välittömällä tuomiolla. Kuunteleminen vie paljon enemmän aikaa kuin blogitekstin tai kolumnin lukeminen.
Podcast on sekä tekijälle että kuuntelijalle vapauden aluetta. Kuuntelijalta vapautuvat kädet ja aistit muuhun tekemiseen. Tekijöille keskustelu on “paljon vapaampi tapa käsitellä aiheita kuin tekstiformaatit, joissa helposti tulee oltua muodollinen”, kuten Veikka Lahtinen muotoilee.
“Podcasteissa ei ole vakiintuneita sääntöjä ja siksi on helppo kokeilla eri tekemisen tapoja.”
Vuoden 2018 alussa Suomessa on olemassa podcastaajien puoliksi salainen verkosto, joka kuuntelee toisiaan. Puuttuu kuitenkin vielä lopullinen hitti, läpimurto, joka nostaisi podcastit mediana Ruotsin tasolle.
Tai ehkä podcast on vain tottumiskysymys: se on ollut formaatti, jonka olemassaolosta tai käyttötavoista ei ole Suomessa edes tiedetty tähän asti.