Jossain äärioikeistolaisen mielenvikaisuuden ytimessä on herännyt ajatus siitä, että miehet, ja etenkin valkoiset miehet, ovat se alistettu osapuoli nykyisessä maailmanjärjestyksessä. #Metoo -kampanja, keskustelu suostumuksen lisäämisestä raiskauslainsäädäntöön ja viimeviikkoinen naistenpäivä ovat houkutelleet koloistaan monenlaisia mörököllejä. Vaikka jo aiemmin kansallissosialistiset runosielut ovat kirjoittaneet avoimesti naisenpuutteestaan, kännissä tai tosissaan, niin vähään aikaan ei ole tarvinnut lukea somesta ja lehtien palstoilta yhtä laajaa valikoimaa miehen tuskaa ja raiskausvitsejä, kuin menneinä päivinä.
Äärioikeistolaisista miesasiamiehistä äkäisimmät suorastaan vihaavat naisia. Kaikki puute ja kurjuus on yksiselitteisesti naisten vika, koska he eivät enää noudata ikiaikaista sopimusta siitä, että syntymällä naiseksi hyväksyy miesten luomat säännöt. Twitterissä tuli vastaan hiljattain erityisen kiukkuinen miesasiamies, joka oli sitä mieltä, että sodatkin ovat naisten vika, sillä naiset manipuloivat poikia jo pienestä pitäen uhrautumaan puolestaan. Kun tarpeeksi pengotaan, niin naisten niskoille saadaan varmasti sälytettyä myös ilmastonmuutos (joka silloin myönnetään, muuten kiistetään), sekä bakteerien antibioottiresistenssin kehittyminen.
Naisiakin enemmän äärioikeistolainen miesasiamies halveksuu kuitenkin miestä, joka ei liity hänen kanssaan rivakasti heilaavaan rintamaan. Tällaisia miehiä kutsutaan äärioikeiston johtavien ajattelijoiden toimesta soijapojiksi ja aisankannattajiksi (cuck=cuckold), koska heidän katsotaan antautuneen naisten ylivallan alle silkkaa epämiehekkyyttään. Siis että kun kansallissosialistinen ajattelutapa ei maistu, alat syödä soijaa, jonka johdosta estrogeeni ottaa vallan ja saa sinut katsomaan tyhjin silmin vierestä, kun viekas vaimosi antautuu ilkeästi nauraen naapurin Reiskalle, tunnetulle alfaurokselle. Äärioikeistolaisen miesasian paradoksi on hämmentävä: Siinä miehet valittavat, että naiset eivät anna, ja että naiset käyttävät seksuaalista ylivaltaansa haluamalla pohjimmiltaan mahdollisimman voimallisen rakastajan, mutta samaan aikaan nämä miesasiamiehet nimittävät naisten kanssa yhteistoimintaan (ja myös seksiin) kykeneviä miehiä aisankannattajiksi. Eli he kokevat itsensä jollakin tavalla miehekkäämmiksi kuin muut miehet, mutta jäävät silti ilman, vaikka oman teoriansa mukaan heidän pitäisi saada haluamansa sormia napsauttamalla.
Äärioikeistolainen miesasiamies on aktiivinen toimija. Sosiaalisessa mediassa hän hyökkää siekailematta roolistaan lipsuvien naisten kimppuun, paheksuu äänekkäästi ulkomaalaisten tekemiä seksuaalirikoksia, mutta varaa mielellään itselleen oikeuden ottaa nainen ainakin vähän väkisin, sillä sitä hän ajattelee naisten kuitenkin pohjimmiltaan haluavan. Tässä tulee esiin äärioikeistolaisen miesasian toinen paradoksi: He haluavat käyttää valtaa suhteessaan naisiin ja ottaa sen mikä heille mielestään kuuluu, mutta samaan aikaan paheksuvat kulttuureja joissa edelleen toimitaan näin. Ehkä kateuttaan, en tiedä. Fantasioissaan miesasiamies näkee itsensä arjalaisin silmin pohjoisten valloittajien jälkeläisenä, jonka aika ja feministinen salaliitto pyrkivät kastroimaan. Hän romantisoi ja janoaa takaisin aikoja, jolloin valkoinen valloittaja saattoi tehdä mitä halusi; tappaa, reuhata ja ottaa naisen silloin kun mieli teki. Äärioikeistolainen miesasiamies pukeutuu mielikuvissaan sudennahkaan, juo pirtua pääkallosta ja heiluttaa vaivattomasti kymmenkiloista miekkaansa. Todellisuudessa miesasiamies ei ymmärrä edustavansa sitä miestyyppiä, joka olisi noina väkivaltaisina aikoina tapettu ensimmäisten joukossa.
Äärioikeistolainen miesasiamies on jatkuvasti seksuaalisessa ylivireessä. Hän saattaa ottaa sen merkkinä viriiliydestä, vaikka tila on selitettävissä myös usealla diagnoosilla. Luonnollisesti miesasiamies hahmottaa maailman ja ihmisten väliset suhteet sukupuolielimien kautta ja siksi heille ominaista on myös lähimmäisten äkkipikainen solvaaminen jollakin tavalla seksuaalielämään liittyvin termein. Kun katsoo äärioikeistolaista miesasiamiestä, saattaa helposti nähdä juuri pippelinsä löytäneen pojan joka jo parikymmentä vuotta sitä puristeltuaan alkaa turhautua, kun ei edelleenkään oikein tiedä mitä sillä tekisi. Siitä pippelistä on muodostunut miehen pakkomielle, eikä hän pysty ajattelemaan mitään muuta. Ja kun mielessä on vain oma pippeli, sen varaan on rakennettava kaikki. Luonnollisesti jokainen nainen on miesasiamiehen mielestä olemassa vain hänen pippeliään varten.
En kiistä, etteikö nykyajan miehillä olisi ongelmia. Ne miehet, joiden vahvuudet ovat pääosin fyysisen suorituskyvyn saralla, alkavat tuntea teknologian kehittyessä olonsa enenevässä määrin tarpeettomaksi. Vaikka heidän tilanteensa johtuu pääosin hierarkiassa ylempänä olevien miesten toteuttaman markkinatalouden ja jatkuvan kasvun ja voitontavoittelun tarpeesta, tällaiset miehet saattavat haksahtaa helposti syyttämään tilanteestaan naisia. Tai ulkomaalaisia. On selvää, että osa pojista tarvitsee ohjausta, jota koulujärjestelmämme ei ainakaan tällä hetkellä kykene riittävässä määrin tarjoamaan. Siitä huolimatta ratkaisut on löydettävä yhteistyössä, riippumatta kenenkään sukupuolesta; äärioikeistolaisten miesasiamiesten varaan sitä ei kannata jättää. Äärioikeistolle tyypilliseen tapaan he asettavat itsensä uhrin asemaan ja luovat sitten viholliskuvan. Äärioikeiston ei ole tarkoituskaan kehittää mitään, vaan luoda sekasortoa päästäkseen toteuttamaan väkivaltaista maailmankuvaansa.
Valitettavasti äärioikeiston miesasiamiehet tarjoavat monelle miehelle tilaisuuden syyttää ongelmistaan muita. Teennäinen machokulttuuri, jossa pelotellaan pienempiä pääkallotakkiin pukeutuneena vetoaa silloin, kun vaimo on jättänyt, eivätkä lapsetkaan halua enää tavata. Sen sijaan, että mies tarkastelisi kriittisesti omia valintojaan, äärioikeistolainen miesasiamies tarjoaa tälle itsetuntemuksen sijaan oikotien katkeroituneiden ja syrjittyjen valkoisten miesten veljeskuntaan. Siinä joukossa sinua rohkaistaan olemaan mies, mutta kukaan ei kerro että mies tarkoittaa myös aikuista, joka taas periaatteessa edellyttää karvojen kasvun ja karhean kiroilun lisäksi myös jonkinlaista henkistä kehitystä. Äärioikeistolaisen miesasian luoma mieskuva lopulta vain syventää siihen joukkoon ajautuneen miehen kriisiä. Vaikka ei tarvitsisi niin helvetisti yrittää olla jotain ja ihmisenä oleminen lähentäisi itseä myös muuhun maailmaan, miesasiamiehen agitoimana mies saattaa sulkea itsensä lopullisesti yhteiskunnan ulkopuolelle. Silloin voi tuntua siltä, että vain sisällissota auttaa, vaikka loppujen lopuksi ei tarvitsisi muuta kuin lopettaa kaiken pelkääminen ja astua perunakuopasta päivänvaloon.