Jokainen tarvitsee katon pään päälle. Konkreettisimmin tietenkin asunnottomat – vaikka mm. Vasemmistoliiton apulaispormestari Mikko Aaltosen työn ansiosta Tampereen asunnottomien määrä onkin laskenut, työtä on edelleen tehtävää. Niilläkin, joilla katto jo on, voi mielessä pyöriä, onko se vielä huomenna – ja, jos ei, löytyykö uusi kohtuuvuokralla tai kohtuuhintaan ja nopeasti. Tampereella asumismenot ovat kasvaneet nopeasti.
Asumispolitiikan keskiössä on asuntotuotanto ja kaavoituspolitiikka. Tampereelle on rakennettukin paljon, mutta monesti eri rakennusprojektien tärkeysjärjestystä olisi voitu miettiä uudestaan. Toki pienituloinenkin voi odottaa, että jossain vaiheessa hänellekin vapautuu asuntoja hyvätuloisten siirtyessä uusille heille tarkoitetuille alueille, mutta nyt olisi tärkeintä kaavoittaa tavallisen asukkaankin lompakolle sopivaa.
Asumiseen liittyviä normeja voidaan tarkastella tiiviimmän rakentamisen mahdollistamiseksi, kuitenkin niin, ettei tärkeisiin oikeuksiin, kuten myös liikuntavammaisen ihmisen oikeuteen asua ja vierailla muidenkin asunnoissa, puututa. Oleelliset esteettömyysnormit on mahdollista toteuttaa niin, että se yhdistyy tiiviiseen rakentamiseen. Myös homenäkökulmat on otettava huomioon – ei enää uusia hometaloiksi tuomittuja taloja.
Luonnollisesti myös kaupungin omaa rakentamista on syytä hyödyntää. Sillä voidaan esimerkiksi varmistaa, että vuokra-asuntokantaa ei pidetä tieten tahtoen liian suppeana, ja ehkäistä sitä, etteivät asuntoalueet eriydy rikkaiden ja köyhien alueiksi. Markkinataloudessa toki pitää muistaa julkisen vallan käyttämien keinojen, kuten asuntotuotannon ja vuokrajarrujen, vaikutus moneen eri asiaan, ja niiden soveltaminen vaatii harkintaa ja taitoa.
Kolme konkreettisempaa keinoa saada parempaa asumista Tampereelle:
UUSI ASUINALUE JÄRJESTELYRATAPIHAN TILALLE. Tämän pitäisi olla yksi Tampereen ja Pirkanmaan kärkihankkeista, ja Tampereen tulee käyttää poliittista pääomaa sen toteuttamiseen mahdollisimman nopeasti. Järjestelyratapiha muodostaa onnettomuusriskin kaupunkilaisille, ja jollei siirto Pirkkalaan onnistu nopeasti, esimerkiksi kokoomusedustaja Arto Satonen on ehdottanut että se voitaisiin siirtää Akaaseen. Tilalle voitaisiin rakentaa 10,000 asukkaan uusi, edulliseen vuokra-asumiseen sopiva asuinalue ilman loputonta vääntöä rantarakentamisesta.
PARKKIPAIKKANORMEJA LIEVEMMIKSI. Tampereelle rakennettiin parkkihalli ja toistakin on suunniteltu sillä ajatuksella, että autot saataisiin maan alle. Projektien tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta joka tapauksessa: nyt ne ovat olemassa, ja voitaisiin miettiä, tarvitaanko keskusta-alueelle tai sen lähelle entistä määrää parkkipaikkatilaa, tai voitaisiinko keskustaan rakentaa tiiviimmin.
SOSIAALISTA ASUNTOTUOTANTOA UUSILLE ASUINALUEILLE. Paitsi että tarvitaan tiivisrakentamista ja uusia asuntoalueita, nyt on oleellista nostaa ykkösteemaksi asumiskehityksen eriytymisen ehkäiseminen. Kohtuuhintaisten ja kohtuuvuokraisten asuntojen lisäksi tarvitaan tietenkin myös edullista liikkumista ja hyvin tavoitettavissa olevia, käyttäjälle huokeita palveluja.
(Mietin, tekisikö tästä järjestelyratapihasta artikkelikuvan, mutta niiden olisi kai tarkoitus olla puoleensavetäviä. Ehkäpä sitten kun tässäkin on taloja!)