Näin sanotaan, kun halutaan luoda uhkakuvaa siitä, että maahanmuutto olisi syypää siihen, että Suomessakin on tapahtunut yhä nuorempien tekemiä väkivallan tekoja. Näköalattomuus, syrjäytyminen, päihteiden käytön aloittaminen nuorena, huumeet, helppo raha ovat tekijöitä monen nuoren väkivaltaisen käytöksen takana. Tähän päälle vielä vanhempien heikko sosioekonominen asema, mielenterveysongelmat, työttömyys ja olosuhteet ovat otolliset niin kantaväestön kuin maahanmuuttajataustaisenkin nuoren syrjäytymiselle.

Ruotsissa näitä nuoria on lukumäärältään Suomea paljon enemmän. Ruotsalaisen yhteiskunnan sijaan osa nuorista kiinnittyy omaan pieneen rikollista toimintaa harjoittavaan yhteisöönsä eikä lainsäädäntö mahdollista siihen puuttumista tarpeeksi järeästi, sanovat ammattilaiset. Samaan aikaan huumeiden käyttö, laittomien aseiden määrä ja organisoitujen rikollisryhmien lukumäärä Ruotsissa kasvaa. Uusina rikollisuuden muotoina alle 18 –vuotiaiden keskuudessa ovat tulleet huumeiden myynti, käyttö ja hallussapito, luvattomien aseiden hallussapito sekä ikätovereihin kohdistuneet väkivaltaiset ryöstöt ja murhat (vuonna 2019 raportoitiin 8000 väkivaltaista alaikäisten tekemää henkilöön kohdistuvaa ryöstöä). Ryöstöjen kohteina ovat usein ikätoverit koulujen ja urheilupaikkojen liepeillä. Useimmiten kohteet valikoituvat satunnaisesti ja näitä rikoksia tehdään paremmilla asuinalueilla kuin missä tekijät itse asuvat. Kiinnijäämisen riski on pieni ja tuomion saamisen riski vielä pienempi, sanotaan.

Ruotsissa myös autot palavat, ihmisiä ammutaan, pommeja räjäytetään eivätkä teot enää ylitä edes Ruotsin valtion uutiskynnystä, saatikka että tieto kantautuisi rajojen ulkopuolelle. Paikallislehdissä, paikallisuutisissa tapauksista kerrotaan viikoittain eri puolilta Ruotsia. Esimerkiksi viime viikolla (toukokuu 2021) Eskilstunassa sytytettiin tulipaloja 15 eri kohteessa 90 minuutin aikana todennäköisesti protestina sille, että poliisi oli pidättänyt alueen huomattavan rikollispomon. Asia kiinnosti pääuutislähetystä vain yhden lyhyen tiedotteen verran, koska uutisia samankaltaisesta tulee jatkuvasti. Eilen oli Södertäljessä ammuttu mies keskellä kirkasta päivää kuntosalin ulkopuolella – vain paikallisuutisissa maininta. Vuonna 2020 oli 349 poliisille raportoitua ampumatapausta, niissä kuoli 44 ihmistä ja loukkaantui 111.

Ruotsin rikoslakeja tiukennetaan, rangaistuksia lisätään, vankilat ovat ääriään myöten täynnä ja meno vain jatkuu. Ilmiöstä on kirjoitettu viime aikoina useita ansiokkaita tietokirjoja ja jokaisessa niissä parannusehdotuksena on koulu.

 

Kouluko pelastaa Ruotsin?

Ruotsissa on 60 aluetta, jotka Ruotsin poliisi on nimennyt ongelmalähiöiksi. Niissä asuu arviolta 500 000 asukasta, suurin osa maahanmuuttajataustaisia. Moni ei ole kouluaikansa aikana ollut missään kontaktissa riikinruotsia puhuvien ihmisten kanssa, sanotaan. Jopa puolet näiden ongelmalähiöiden lapsista ei koulun alkaessa osaa ruotsia tarpeeksi ja hallituksen pyynnöstä on selvitetty mahdollisuus tehdä esikoulusta velvoittava kaikille 5 vuotta täyttäneille. Samojen lähiöiden nuorista noin 40 % päättää peruskoulunsa ilman päättötodistusta.

Miten näin voi olla?

Kun Göteborgissa asuva opettajaystäväni kertoili asuinlähiönsä tapahtumista ja kouluista, ajattelin hänen liioittelevan, lukevan liikaa iltapäivälehtiä, mutta olin väärässä. Ruotsin on minun siellä asumiseni jälkeen muuttunut ja ongelmat, jengiväkivalta, järjestäytynyt vakivalta ovat siellä yhtä totta kuin ne ovat vaikka Pariisin lähiöissä. Kaikki on käynyt ruotsalaisten asiantuntijoidenkin mielestä nopeasti ja lähtee rakenteista, joita on rakennettu vuosikymmeniä.

Ruotsi on luokkayhteiskunta. Se on ollut sitä jo silloin, kun suomalaiset sinne 1960 – luvulla muuttivat ja kun itse siellä 1980 – 90 -luvuilla asuin, opiskelin ja työskentelin. Silloin se ei kuitenkaan haitannut niin paljon kuin nyt, koska mahdollisuus sosiaaliseen nousuun koulutuksen ja työn kautta oli olemassa. Ja se mahdollisuus oli, koska rasisteja ruotsalaiset eivät ole. Se ei ole ”PK” (politiskt korrekt) eikä se ole kivaa ja tuntemani ruotsalaiset ovat aidosti kivoja ihmisiä. Luokkayhteiskunnassa kivuus koskettaa kuitenkin vain niitä, jotka kuuluvat omaan kivaan ryhmään, omalla kivalla alueella ja niille kivoille alueille ei haluta muita kuin niitä, jotka kuuluvat samaan yhteiskuntaluokkaan.

 

 

Miksi koulu ei takaa enää sosiaalista nousua kaikille?

Ruotsin opettajien ammattijärjestön lehdessä tammikuulta 2021 kerrotaan esimerkki Göteborgissa sijaitsevasta koulusta, missä

  • 360 oppilaasta neljällä on ruotsia puhuvat vanhemmat
  • koulun oppilaista 30% läpäisee Ruotsin kansallisen tasokokeen kuudennella luokalla
  • rehtori tehnyt 15 ilmoitusta poliisille oppilaiden väkivallasta opettajia kohtaan (lyöntejä, potkuja, käsivarsi sijoiltaan, sormi murtunut, sylkemistä)

En ihmettele, että 37 000 opettajaa on viime vuosien aikana jättänyt ammatin, mutta sitä ihmettelen, miten tähän on tultu.

Pätevistä opettajista on Ruotsissa huutava pula. Heidän osuutensa kaikista peruskoulun opettajista on 70%, kun Suomessa pätevien opettajien osuus on 95%. Ruotsissa opettajakoulutukseen pääsee joissakin yliopistoissa sisään kaikki ne, jotka ovat läpäisseet ruotsalaisen lukio/ammattikoulu-yhdistelmän, johon ei kuulu ylioppilaskirjoituksia. Suomessa opettajakoulutukseen pääsee 10-15 % hakijoista.

Koulukohtaiset erot pätevien opettajien suhteen ovat Ruotsissa suuret ja niitä seurataan avoimesti. On kouluja, joissa pätevyysaste lähentelee sataa ja kouluja, joissa päteviä opettajia on alle 40 % henkilökunnasta. Ruotsin yleisradion selvityksen mukaan epäpätevät opettajat keskittyvät kouluihin, joissa on enemmän maahanmuuttajataustaisia ja missä vanhemmilla ei ole toisen asteen jälkeistä tutkintoa.

Ruotsissa kyse koulujen paremmuudesta liittyy Ruotsin koulujärjestelmän vapaaseen valintaan, jonka vanhemmat saavat tehdä niin usein kuin haluavat. Koulut, joista voi valita ovat joko kunnallisia tai yksityisiä. Hyvää järjestelmässä on se, että koulut ovat voineet painottaa opetustaan ja pitää koulujen koon pieninä Suomeen verrattuna. Haastavaa järjestelmässä on se, että jokainen lapsi tuo tullessaan ja vie mennessään rahoituksen. Kunnalliset koulut, joilla on lain säätämä velvollisuus järjestää koulutusta kaikille alueensa oppilaille kipuilevat jatkuvan oppilaskierron kanssa. Pahimmillaan esimerkiksi Göteborgin kunnallisen koulun rehtori sanoi, että oppilaskierto lukukausittain on 40 % luokkaa. Tämä aiheuttaa jatkuvan budjettivajeen ja epävarmuuden koulutuksen järjestämisen suhteen, päteviä opettajia on mahdotonta pitää.

Parempiin kouluihin jonotetaan ja kun paikkoja vapautuu, lapset siirretään. Maineikkain koulu tällä hetkellä on Engelska skolan, jonka jonoon lapsi laitetaan jo synnytysosastolla. Koulu on pörssiyhtiö ja pedagogiikka perustuu kuriin ja järjestykseen, sanoo koulun rehtori. Käytännössä järjestelmä on aiheuttanut sen, että koulut kilpailevat oppimistuloksillaan, jopa siinä määrin että tuloksia saatetaan korottaa vanhempien vaatimuksesta (tästä on tehty useita tutkivan journalismin uutislähetyksiä vuosien aikana). Jälki-istuntoa Ruotsissa ei ole annettu vuosikymmeniin ja ensimmäiset numeroarviot on annettu 2010 – luvulle saakka vasta kahdeksannella luokalla. Nyt niitä annetaan jo kuudennella luokalla ja tämän on nähty parantaneen oppimistuloksia mm PISA 2015 -tutkimuksessa. Joskin Ruotsissa on noussut kohu siitä, että PISA 2015 tuloksissa on huijattu, mutta se on toinen tarina.

 

Ovatko koulut ratkaisu jengiväkivaltaan?

Eivät tietenkään yksinomaan, mutta asiantuntijoiden mukaan pitkällä aikavälillä koulujärjestelmän kriisin ratkaiseminen on ainoa tapa luoda kaikille Ruotsissa asuville lapsille yhtäläiset mahdollisuudet hyvään ja tasa-arvoiseen elämään. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ainoastaan sillä voidaan katkaista jengivaltaan rekrytoituminen ja kierre katkaistua. Keinot siihen pääsemiseen vain ovat erit ja Ruotsissakin hyvin politisoituneet.

Alueilla ei ole rapautunut ainoastaan koulu, vaan myös lähipalvelut (Kela, TE-toimisto, poliisi) on siirretty isompiin keskuksiin. Paikalliset yrittäjät kokevat alueella toimimisen vaarallisena järjestäytyneen rikollisuuden uhan vuoksi ja nekin palvelut siirtyvät turvallisempiin keskuksiin pois ongelmalähiöistä. Esimerkiksi Ruotsia kuohuttaneessa teoksessa Gangsterparadiset (Wierup Lasse, Så blev Sverige arena för gängkriminalitet, skjutningar och sprängdåd, 2020) rikostoimittajan avaa laajasti koko ongelmavyyhdin. Kirjan viimeisessä kappaleessa toimittaja toteaa mielestäni aivan oikein, että Ruotsilla ei ole muuta mahdollisuutta pysäyttää väkivallan kierrettä kuin segregaation pysäyttäminen ja seurata Tanskan jalanjälkiä esimerkiksi purkamalla kaikki ongelmalähiöt ja rakentamalla uudet tilalle. Jo koulujen räjäyttäminen ja oppilaiden siirtäminen kantaväestön kouluihin on osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi kunnissa, joissa tätä on Ruotsissa tehty.

Tanskassa eräässä kunnassa päätettiin, että maahanmuuttajataustaisten lasten määrä per koulu saa olla vain 20 %. Ongelmalähiöiden koulut lakkautettiin kokonaan ja lapset siirrettiin tanskalaiskouluhin. Kaikki, mukaan lukien tanskalaiset nuoret, maahanmuuttajanuoret, vanhemmat ja opettajat, olivat yhtä mieltä, että tämä on ainoa oikea tie rakentaa yhteiskuntaa, missä nuorilla on oikeasti mahdollisuus myös taloudellisen tilanteensa parantamiseen muutoinkin kuin rikoksia tekemällä.

 

Poltetaanko siis Suomessakin kohta autoja, jos lisätään työperusteista maahanmuuttoa?

Ei todellakaan. Ensi täytyy Suomessakin romuttaa suomalainen asuntopolitiikka. Lähiöiden palvelut tulee lakkauttaa ja keskittää. Opettajakoulutus, opetussuunnitelmat ja opettajien palkat pitää kilpailuttaa. Wilma, jälki-istunnot, kurinpito kouluissa pitää lopettaa. Lastensuojelu ajaa alas. Suomen rikoslaki tulee höllentää, poliisien voimavarat vähentää ja poliisikorkeakoulun pääsykoevaatimukset laskea minimiin, mitä myös on jo Ruotsissa kokeiltu. Sitten, ehkä mekin Suomessa olemme tilanteessa, missä yksittäiset nuoret voivat niin huonosti, että alkavat koulunkäynnin sijaan rettelöidä. Tähän on kuitenkin niin pitkä matka, että voimme aivan rauhassa tämän suhteen rekrytoida Suomeen osaajia ulkomailta aloille, missä niitä tarvitsemme. Heidän lapsensakin voivat hyvin muuttaa mukana ilman että meillä ”autot palavat huomenna”.