Kriittisenä ja suorapuheisena yhteiskuntatutkijana tunnettu Salasuo alusti keskustelua lainaamalla edesmennyttä tasa-vallan presidenttiä Urho Kekkosta urheilun autonomisesta asemasta ja muuttumattomuudesta. Kekkosen 1970-luvulla lausumat huomiot yhteiskunnan yleisestä kehityksestä ja urheilun pysähtyneisyyden tilasta pitivät tutkijan mukaan yhä paikkaansa. Suomalainen urheilujärjestelmä on jäänyt menneisyyteen muun yhteiskunnan kehittyessä.
Salasuo esitti suomalaisen urheilujärjestelmän ongelmina seuraavia tekijöitä:
- Järjestelmä on omalakinen. Sen sisällä ei ylläpidetä hyvää hallintotapaa, eikä käytetä tai haluta käyttää tutkimustietoa päätösten pohjana.
- Järjestelmä ei kunnioita liikuntalakia ja varsinkaan sen pykälää yhteiskunnallisesta tasa-arvosta.
- Ohjattua liikuntaa suunnataan pääosin vain lapsille. Liikunnan tulisi olla kaikille sivistykseen verrattavissa oleva perusoikeus.
- Valtion liikuntaan ja urheiluun osoittamasta tuesta liian pieni osa menee lopulta seurojen toteuttamaan liikuntaan tai suoraan urheilijalle. Tukirahojen valvonta on puutteellista ja järjestelmä on läpinäkymätön.
Aaltonen avasi puheenvuorossaan urheilukentän ongelmaa myös globaalista näkökulmasta. Hän piti nykyistä läpikapitalistista urheilumaailmaa lähtökohdaltaan ongelmallisena. Urheilukulttuuri on rappeutunut rahan edessä ja olympialaisten ihanne amatööriurheilusta on unohdettu. Suomalaisessa kentässä ongelmina Aaltosen mukaan toimivat epäpätevien urheilujohtajien lisäksi myös urheilujournalistit, jotka eivät tee juurikaan kriittistä urheilujournalismia, vaan raportoivat näkemäänsä ja spekuloivat tuloksilla. Ongelmana Aaltonen näki myös Suomen Olympiakomitean ja Valon yhdistämisen kilpaurheiluvetoisena kokonaisuutena ja harrasteliikunnan jäämisen jalkoihin uudistuksessa.
Voiko lajifani toimia kriittisenä urheilujournalistina? Kuvassa allekirjoittanut Fc Internazionalen pukukopissa tammikuussa 2016. Kuva: Mikko Heinonen
Ratkaisuina globaalilla tasolla toimivat Aaltosen mukaan amatööriurheilun palauttaminen olympialiikkeeseen sekä kisojen hajauttaminen jopa eri mantereille. Tällöin kustannukset ja intressit jakautuisivat laajemmin eri toimijoille jakaen yhteisvastuuta sekä resurssitarvetta laajemmalle joukolle. Näin luotaisiin terveempi olympiajärjestelmä.
Käytin ensimmäisen kommenttivuoron keskustelussa avaten omia kokemuksiani harrastetoiminnasta ja liikuntakulttuurin haasteista. Näkemykseni mukaan kapitalistinen järjestelmä toimii historioitsijasosiologi Immanuel Wallersteinia lainaten omaa elinympäristöään tuhoavana suurena kalana, joka ahmii pienemmät sisäänsä tuhoten lopulta pienten kalojen lisäksi oman kasvuympäristönsä. Esimerkkinä kommenteissa käytettiin keskikenttäpelaaja Paul Pogban siirtymistä italialaisesta Juventuksesta Manchester Unitediin uudella ennätyssiirtosummalla, joka tullaan varmasti joskus lähivuosina vielä rikkomaan. Järjestelmä siis keskittää resurssinsa isoille kaloille, jotka luovat epätasaisempaa urheilujärjestelmää, jossa moni kansallinen liiga kuihtuu vain muutaman menestyvän seuran ja omistajan temmellyskentäksi. Tätä kirjoittaessa on kulunut vain lyhyt hetki siitä, kun milanolaiset jalkapallojätit Fc Internazionale ja Ac Milan ovat siirtyneet kiinalaiseen omistukseen. Suurin osa näiden seurojen huippupelaajista ostetaan ulkomailta. Systeemi ei tue Italiassakaan juniorien kehittymistä.
Lainasin keskustelussa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen professorin ja Suomen Työväen Urheiluliiton puheenjohtajan Kimmo Suomen näkemystä harrastelajien läpikapitalisoitumisen ongelmasta. Tämä tekijä on kohdannut myös harrasteurheilusta kovaan vauhtiin lähtenyttä salibandyä, jossa salibandymaila on keksitty yhtä monta kertaa uudelleen, kuin hammastahna sisältäen erilaisia kiteitä, kiilteitä ja mikrohiukkasia kilpailijaa enemmän. Ainoa, mitä lopulta kuitenkin tarvitaan, on tietty määrä fluoria. Tämä suoranainen kilpavarustelu on rajannut osan harrastelijoista jo lajin ulkopuolelle kasvavien kustannusten johdosta.
Salasuo käytti keskustelussa lohduttavana seikkana Saksan mallia, jossa suurtenkin jalkapalloseurojen omistusta on jaettu faneille. Samalla suuret seurat tukevat ja tukeutuvat koko ympäröivään yhteisöönsä ja yhteiskuntaan. Urheilu ei ole näin muusta yhteiskunnasta erillään toimiva toimija. Skeittaus toimii esimerkkinä siitä, miten toiminnallisesti itsenäinen harrastuspohjainen laji on menestynyt, kun sille on liittoutumisen sijasta tarjottu yhteiskunnalta yhteistyötä mm. sellaisten työryhmien johdosta, joissa kunta ja harrastajat ovat yhdessä suunnitelleet harrastusinfrastruktuuria. Mahdollinen skeittauksen integroiminen olympiaperheeseen näyttäytyy tässä valossa haasteelliselta lajin tulevaisuuden kannalta.
Ratkaisuja nykytilaan haettaessa kummatkin panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että suomalaisen urheilujärjestelmän on päästävä pois kuplastaan, jota vääristää osittain myös harhainen usko suomalaisen urheilun menneen gloorian palauttamiseen tukeutumalla ylivertaisen kansan käsitteeseen ja oman työn pyyteettömään moraaliseen paremmuuteen verratessa meitä muihin. Kansallinen tarina on ongelmallinen.
Liikuntajärjestöjen on palveltava ruohonjuuritason liikkujaa. Kuvassa allekirjoittanut Fc PuiU:n ja Fc Konnun erityisjalkapallojoukkueiden vieraana. Kuva: Arzu Caydam-Lehtonen
Salasuon mukaan nykyinen järjestelmä ei palvele ketään, ellei siihen saada integroitua yhteiskunnan ruohonjuuritasoa ja niin että liitot palvelevat koko rakennetta ja varsinkin sen ruohonjuuritason harrastajaa. Ratkaisuna esitettiin keskustelussa suorien seuratukien jakamista seuroille kansallisten liittojen sijasta. Mikäli liitot eivät kykene palvelemaan seurojaan, on järjestelmä kyettävä purkamaan ja se on rakennettava täysin uudelleen ruohonjuuritasolta käsin ja uudelleen organisoitumalla. Aaltonen piti liikuntaa myös niin tärkeänä yhteiskunnallisena osa-alueena, että osa sote-rahoituksesta tulisi kohdistaa tulevaisuudessa kansan liikkumisen edistämiseen resurssien samalla säästyessä sote-puolella.
Yleisöstä esitettiin arvokas huomio siitä, ettei liikuntajärjestelmän kehittyminen tukeudu ainoastaan valtionosuuksiin ja seuratukiin. Myös kunnilla, kaavoituksella ja vapaalla kansalaistoiminnalla on merkityksensä ihmisten liikuttamisessa. Tämän jälkeen keskustelu kääntyikin kuntien avustuksiin sekä liikuntapaikkojen hinnoitteluun. Kunnallisten liikuntapaikkojen täyttä maksuttomuutta ei nähty yksiselitteisesti positiivisena asiana. On myös esimerkkejä siitä, että juniorijoukkueet ovat joutuneet väistymään aikuisten kilpaurheilun tieltä maksuttomissa tiloissa. Tilojen käyttöaste on myös yleensä maksuttomissa tiloissa huonompi. Tärkeämpänä nähtiin vuorojakoperusteiden selkeää laatimista tukemaan niiden liikuntaa, joille se ei ole itsestäänselvyys. Myös kenttien aitaaminen ja vapaa käyttö herättivät kysymyksiä. Vastakkain ovat tarve suojella omaisuutta ilkivallalta ja vapaa liikuntamuotoinen kansalaistoiminta liikuntapaikoilla.
Yhteenvetona keskustelu oli antoisa ja se antoi sekä liikuntajärjestön hallituksessa ja kunnallisessa luottamustehtävässä istuvalle allekirjoittaneelle paljon ajattelemisen aihetta. Yksikään liitto ei voi toimia irrallaan sen ruohonjuuritasosta. Liiton on palveltava jäsenistöään. Jos tähän ei pystytä, ei liitolla ole merkitystä kenellekään, paitsi yhteiskunnasta erillään olevalla hallintobyrogratialle ja sen jäsenille.
Myös kunnallisella puolella etenkin seura-avustusten jakamisessa voidaan soveltaa uudenlaisia käytänteitä. Salasuo toi hyvän esimerkin liikuntatutkimuksenkin ehdottamasta ratkaisusta, jossa seuroille jaetaan tukea vain silloin, mikäli ne kykenevät laatimaan toiminnastaan tuoteselosteen. Tässä selosteessa kerrottaisiin harrastuksen tai kilpaurheilun aloittajalle suoraan, millä tasolla toiminnassa liikutaan ja urheillaan sekä toimintojen vaatima hinta. Näin harrastaja tai hänen huoltajansa voisi valita suoraan markkinoilta itselleen sopivimman vaihtoehdon. On myös täysin käsittämätöntä että junioreilta vaaditaan tietynmerkkisten ja -mallisten urheiluvälineiden ostoa seuroissa harrastaakseen.
Hyvien käytänteiden jakamiseen yhteisesti liikuntajärjestöissä on kyettävä löytämään lisää aikaa ja yhteistyötä. Nyrkkeilyliiton edustaja toi tällä kertaa Suomeen ainoan olympiamitalin. Mitä nyrkkeilyliitto on tehnyt toisin kuin muut? Ratkaisu ei voi olla yhteiskunnan rahanjaon lisääminen menestyksen perustaksi, perusta löytynee tutkijoita lainaten järjestelmästä, joka tukee liikkujaa ruohonjuuritasolta lähtien. Niiden liittojen, jotka ymmärtävät tämän tilanteen, on tehtävä yhteistyötä ruohonjuuritason liikkujan tukemiseksi, ellei muu järjestelmä siihen taivu.
Raportoija on Helsingin liikuntalautakunnan puheenjohtaja sekä Suomen Työväen Urheiluliiton 2. varapuheenjohtaja.