Meksikossa rakennettiin kolmessa vuodessa yksi maailman nykyaikaisimmista öljynjaloistamoista. Sen hinta olisi tuplaantunut, jos sitä ei olisi aloitettu onnellisten tähtien alla ja jos kaikkia ulkomailta tehtyjä teknologiaostoja ei olisi tehty jo 2019. Teräksen hinta on noussut yli 200 ja merirahtien hinta jopa 500 prosentilla. Vaikka öljynjalostamoista eniten kokemusta omaavat kansainväliset yritykset olivat keskeisiä energiaministeriön johdolla tehdyssä hankkeessa, kertoo se meksikolaisesta insinööriosaamisesta, sillä lähes sata prosenttia työntekijöistä oli paikallisia. Edellinen öljynjalostamo valmistui 1979. Silloin valmistui kaksi jalostamoa, yksi pohjoiseen Cadereytaniin, Nuevo Leónissa ja toinen eteläiseen Salina Cruziin, Oaxacassa. Uusliberaalilla kaudella 1982−2018 maan poliittinen eliitti keskittyi raakaöljyn vientiin samalla, kun polttoaineiden prosessointi alati väheni ja niiden maahantuonti lisääntyi. Meksiko myi appelsiineja ja osti appelsiinimehua: liikevoitot valuivat ulkomaille, uusia energiasektorin työpaikkoja ei syntynyt ja rahtikulut kallistivat polttoaineen hintoja. Samaan aikaan myös raakaöljyn tuotanto väheni jatkuvasti vuodesta 2007 lähtien. Vuodesta 2023 lähtien Meksiko ei enää aio lähettää raakaöljyään maailmanmarkkinoille. 1,9 miljoonan tynnyrin päivittäinen tuotanto suunnataan jatkossa kansallisten polttoaineiden, etenkin bensiinin ja dieselin jalostamiseen, mikä tekee Latinalaisen Amerikan pohjoisimmasta maasta energian suhteen täysin omavaraisen. Sillä puolestaan on myönteisiä talous- ja geopoliittisia seurauksia kuten sisämarkkinoiden ja ulkopoliittisen itsenäisyyden vahvistuminen.
586 hehtaarin Olmeca-nimeä (Refinería Olmeca) kantava Tabascon osavaltiossa, Paraíson kunnan Dos Bocasin satamassa sijaitseva jalostamo koostuu 17 tuotantolaitoksesta. Sen 340 000 päivittäisen tynnyrin kapasiteetti vastaa viidesosaa maan polttoaineen tarpeesta. Sen nimi juontaa puolestaan vähintään neljä tuhatta vuotta sitten syntyneen olmeekkien kulttuurista, jota pidetään ensimmäisenä mesoamerikkalaisena korkeakulttuurina, kaikkien kulttuurien äitinä. Jalostamon sijainti Meksikonlahdella on strateginen, koska merkittävä osa kansallisesta tuotannosta sijoittuu sen läheisille meri- ja maa-alueille Campechessa ja Tabascossa Etelä-Meksikossa. Alun perin 1985 avattuun öljysatamaan saapuu öljyä päivittäin miljoonan tynnyrin verran. Lähes 600 hehtaarin kokoluokka vastaa 840 maan suurinta stadionia (Estado Azteca), jossa pelataan kolmannen kerran jalkapallon MM-kisoja 2026. Toisaalta jalostamo on vaatinut 16 Eiffelin tornin verran terästä. Sementtiä taasen on kulunut 41 Estadio Aztecan verran. Omat tarkastuslaskentani tosin tuottivat toisenlaisia tuloksia. Laskiessani käytetyn teräksen ja sementin määriä, sain lopputulokseksi 55,5 Eiffelin tornin verran terästä. Toisaalta Estadio Azteca olisi voitu rakentaa hankkeeseen käytetyllä sementillä 19,7 kertaa. Jalostamon pinta-ala taas vastaa 125,2 niin kutsutun Zócalon (Plaza de la Constitución) toria, jonka kokoluokka on 46 800 neliömetriä. Atsteekki-stadioneissa (lempinimeltään El Coloso de Santa Úrsula) tämä on vastaavasti 820-kertaisesti 87 000 hengen jalkapallokentän verran.
Jalostamo valmistuu kreivin aikaan, sillä se on välttänyt pandemian ja Ukrainan sodan aiheuttamat globaalit toimitus- ja talousongelmat. Toisaalta sen liikevoitot tulevat olemaan alkutaipaleella odotettua suuremmat kallistuneen öljynhinnan vuoksi. Se on myös entistä tärkeämpi edullisten polttoainehintojen takaamiseksi. Jo viime vuonna Meksikon hallitus jäädytti kaasun korotukset alueellisilla hintakatoilla ja maaliskuusta lähtien polttoaineveroja ei ole peritty. Koska raakaöljyn myynnin marginaalit ovat kasvaneet eurooppalaisen sodan myötä, voidaan osa näistä varoista ohjata polttoaineveron korvaamiseen, jotta inflaatio ei kasvaisi eivätkä tuotanto- ja jakeluketjujen hinnat kallistuisi. Meksikossa energian inflaatio on pysynyt 0,6 prosentissa, kun se Yhdysvalloissa on 2,1 prosentin luokkaa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että polttoaineet ovat Meksikossa naapuria edullisemmat. Ennen tankkausjonot kulkivat pohjoiseen ja nyt ne kulkevat etelään. Meksikon kokonaisvaltainen inflaatio oli kesäkuussa 7,9 prosenttia, kun Yhdysvalloissa vastaava lukema oli toukokuussa 8,6 ja Saksassa kesäkuussa 8,2. Ukrainan kriisi talouspakotteineen on osoittanut, ettei vihreä siirtymä ole edennyt toivotulla nopeudella. Parhaillaan maailmassa on pulaa kaasun nesteytyslaitosten sekä öljynjalostamojen kapasiteetista sen jälkeen, kun noin reilua kymmenesosaa globaaleista energiamarkkinoista hallinnut Venäjä on suljettu läntisiltä kauppayhteyksiltä. Myös Meksiko on sitoutunut siirtymään vihreään energiaan, kuten jo mainittu luopuminen raakaöljyn viennistä osoittaa, mutta siirtymä ei valitettavasti tapahdu yhdessä yössä eikä öljyriippuvaisuudesta päästä nykytahdilla eroon ennen 2040-lukua. Tilannetta ei liioin helpota 50,3 miljoonan autokanta. Siihen asti tiukat ympäristönormit täyttävä öljynjalostamo tuo Meksikolle energiaomavaraisuutta, työtä, vaurautta ja takaa edulliset polttoainehinnat ulkovaltojen kriiseistä riippumatta. Sen valmistuminen on myös osa valtionyhtiö Pemexin vakauttamisprosessia olosuhteissa, joissa kansallinen omaisuus ei enää ole myynnissä, vaan siitä pidetään huolta.
Monimutkaisen tislauskoneiston vaiheet
Jalostamon avaustilaisuudessa puhui Rocío Nahle García, kemian insinööri ja energiaministeri, joka kantoi päävastuun suurhankkeesta, joka lunasti presidentti Andrés Manuel López Obradorin lupauksen numero 71. Iso haaste sai alkunsa jalostamon ja raakaöljyn tyypin määrittelemisestä. Tähän työhön osallistuivat Pemexin erityisasiantuntijat ja Meksikolaisen öljyinstituutin (Instituto Mexicano del Petróleo − IMP) tiedemiehet. Seuraavaksi oli valittava otollisin paikka kolmesta Meksikonlahden vaihtoehdosta: Tuxpan, Coatzacoalcos tai Dos Bocas. Tekniset ja taloudelliset sekä logistiset tekijät suosivat viimeksi mainittua öljysatamaa. Sitten oli löydettävä sopiva maa-alue modernille öljynkäsittelykompleksille. Tabascon tuolloin vielä tuleva osavaltiotason hallinto auttoi löytämään 586 hehtaarin alueen, joka oli jo valmiiksi valtionyhtiö Pemexin ja liittovaltion hallituksen omistuksessa.
Oli tullut aika aloittaa projektin vaatimat kattavat eri alojen tutkimukset, joita teetettiin yhteensä 135, ja joihin osallistuivat öljyalan toimijoiden lisäksi Meksikon kansallinen autonominen yliopisto (Universidad Nacional Autónoma de México − UNAM) ja valtion sähköyhtiö (Comisión Federal de Electricidad − CFE). Onni ja intohimo ohjasivat energiatehokkaan ja uusimmalla teknologialla varustellun jalostamon rakennushanketta, jota edes pandemia tai globaalien toimitusketjujen ongelmat eivät pysäyttäneet.
Alueen raivaus-, siivoamis- ja valmistelutyöt alkoivat heti joulukuussa 2018, kun uusi vasemmistohallitus otti vetovastuun maan johtamisesta. Liikenne- ja viestintäministeriö oli jo aiemmin valmistellut sataman navigointiväylän ruoppaamista tuloksetta, mutta nyt valmiit suunnitelmat otettiin hyötykäyttöön, mikä mahdollisti kooltaan suurempien laivojen liikennöinnin samalla, kun jalostamon maata tukevoitettiin 13 miljoonalla kuutiometrillä merenpohjan hiekkaa. Pohjustustyöt nostivat ranta-alueet likimain viisi metriä merenpinnan yläpuolelle. Töistä vastasi hollantilaisyhtiö Van Oord, joka teki terminaalialueen alkuperäiset maanrakennustyöt 1985 ja tunnettu myös Dubain saarten projekteistaan. Varsinaisesti ruoppaus alkoi kesäkuussa 2019 ja hiekka sekä vesi lensivät katkeamattomana ketjuna 24 tuntia päivässä lähes kahdeksan kuukauden ajan. Vesi palautettiin mereen kanavien ja suurien pumppujen sekä kelluvien putkistojen avulla. Samanaikaisesti jalostamon teknistä suunnittelu- ja kehitystyötä jatkettiin.
Maailman neljä tunnetuinta jalostamojen rakennuttajaa haastettiin hankkeen johtovastuun kilpailutukseen, mutta yksikään ei ollut kykenevä täyttämään asetettuja ehtoja tai takaamaan aikataulujen ja budjetin raameissa pysymisen eikä niillä ollut kiinnostusta liitännäistöihin, sähköntuotantokapasiteetin tai hallintorakennusten luomiseen. Ne asettivat valmistumisen aikarajaksi jopa vuoden 2026. Siksi projektipäällikön tehtävät harteilleen otti energiaministeriö, joka sai apua etenkin Pemexiltä ja IMP:ltä. Merijalkaväki taas takasi turvallisuuden. Presidentti antoi kolmen vuoden määräajan hankkeelle. Rima oli pantu korkealle, mutta muutosten ajat vaativat rohkeutta kantaa vastuuta.
Jalostamo pilkottiin kuuteen pakettiin, joissa on 17 kemiallista prosessilaitosta: yhdistelmälaitos, koksaaja, vetykäsittelijä bensiinille ja dieselille sekä teollisuuden polttoaineille, katalyyttinen muuntolaitos, alkylointilaitos, butaanin ja pentaanin isomerointilaitokset, infrastruktuuri jätekaasun, vedyn, rikin, happamien vesien ja amiinien uudelleenkäsittelyyn, energiantuotantolaitos, veden ja likavesien puhdistamo. Lisäksi jalostamoon kuuluu 90 varastosäiliötä, joista 56 on pystysuoraa nesteiden varastointia varten ja 34 pallosäilöä kaasulle. Niiden varastointikapasiteetti on 15 miljoonaa tynnyriä. Alueelle on rakennettu myös tekniset integrointiratkaisut ja hallinnollinen ydin sekä järjestelmä oman 280 megawatin sähkön tuottamiseksi, mukaan lukien toimintaan tarvittava höyryvoima.
Jalostamohanke kilpailutettiin kuukaudessa ja voittajiksi valikoituivat meksikolainen ICA Flúor, eteläkorealainen Samsung ja yhdysvaltalainen KBR. Kellogg Brown & Root kuitenkin luopui projektista heti sen alkuvaiheessa ja niin sanottu nelospaketti annettiin argentiinalais-italialaiselle Techint-yhtiölle. Liittovaltio- ja osavaltiotason hallitukset muodostivat halukkaiden työntekijöiden tietokannan. Noin 45 000 erilaisen osaamis- ja erikoistumistaustan omaavaa henkilöä kirjautui tähän työntekijöiden valikoimista tukeneeseen järjestelmään. Energiaministeriön johtama projektiryhmä aloitti 215 keskeisen teknologisen laitteiston kansainväliset kilpailutukset välittömästi valikoiden parhaat ehdokkaat toimitusaikataulujen ja hintojen perusteella. Sopimuksia solmittiin Intiaan, Etelä-Koreaan, Italiaan, Romaniaan, Turkkiin, Indonesiaan ja Kiinaan. Meksikon sisäisiä toimitussopimuksia tehtiin niin ikään muun muassa Hidalgon, Estado de Méxicon, Jaliscon, Nuevo Leónin ja Veracruzin suuntiin.
Jalostamon erittäin raskas kalusto vaati insinööritieteen mukaisesti erittäin tukevat perustukset. Syvyyttä ja lujuutta tuotettiin 30 214 paalurakenteella ja 55 435 pylväällä, joihin upotettiin kirjaimellisesti 969 535 kuutiometriä betonia ja 74 214 tonnia terästankoja. Nopeutettu suoritusmenettely tarkoitti sitä, että yksityiskohtaisessa teknisessä suunnittelussa edettiin sitä mukaan kuin rakentaminen edistyi. Tabascon tropiikissa varjon lämpötilat yltävät toistuvasti 45 asteeseen, mikä piti osaltaan huomioida työturvallisuudessa. Pandemia alkoi iskeä rakennustöihin voimalla huhtikuussa 2020, kun syväperustuksia ja jalostamon sisäistä 43 kilometrin tieverkostoa oltiin tekemässä. Terveysministeriöt suositukset otettiin käyttöön, mutta työt eivät pysähtyneet milloinkaan. Kun maanmuokkaustyöt vähentää jalostamon aikatauluista, käy selväksi se, miten varsinaiseen infrastruktuurin rakentamiseen meni vain noin kaksi vuotta, mikä lienee uusi maailmanennätys.
Kun kerran olemme lukujen äärellä, todettakoon muutamia kuvaamia numerotietoja. Teräsrakenteita vaadittiin kaikkiaan 404 113 tonnin verran ja sementtiä taasen 1 972 423 kuutiometriä. Erinäisiä mekaanisia vempeleitä urakan materialisoimiseen tarvittiin 4 109 kappaletta, lisäksi 2 145 dynaamista, 1 964 staattista ja 1 957 sähköistä työvälineistöä. Elektronisen laitteiston määrä oli puolestaan 72 202. Putkistoa tarvittiin 3 270 kilometrin pituudelta ja kaapeleita taas 23 986 kilometrin matkalta. Alueelle luotiin 39 sähköasemaa, neljä jäähdytystornia, viisi pumppuyksikköä, yksi kelluva alusta ja 182 metriä korkea poistotorni. Kaikesta tästä muodostuu yhteensä 91 459 laitteen kokonaisuus, jonka on toimittava koordinoidusti, saumattomasti kuin kellokone.
Lisäksi oli rakennettava 65 kilometriä pitkä halkaisijaltaan 24 tuuman kaasuputki Chiapasin osavaltion Cactusesta jalostamoon ja 28 kilometrin pituinen vesiputki González-joelta Dos Bocasiin. Meksikonlahdelle kolme kilometriä rannasta rakentui myös varalle toinen vaihtoehtoinen kelluva alusta. Öljysataman ja jalostamon välille rakennettiin 120 metrin silta, jonka kautta lukuisat suuren luokan laivakuljetukset löysivät perille. Hollantilaisyhtiö Mammoet, joka hoitaa muun muassa Nasan rakettien siirtämisen, laittoi erityisosaamiseensa peliin ja käytti hydraulisia rullapintoja painavien rakenteiden liikutteluun. Paraíson kunnan laitamille piirtyi 7,9 kilometrin betoninen ohitustie massiivisen tuhansien kuorma-autojen kuljetusliikenteen haittojen vähentämiseksi. Samaiselle kunnalle luovutettiin myös uusi vedenpuhdistamo, joka annettiin osavaltiotason viranomaisten hallinnoitavaksi. Tähän mennessä koko projekti on vaatinut 1 455 016 arkkitehtonista, teknistä tai muuta suunnitteluasiakirjaa.
Presidentti ohjeisti hakemaan vaikutteita muista onnistuneista jalostamohankkeista, joten projektijohto tutustui esimerkiksi maailman suurimpaan ja moderneimpaan jalostamoon Intian Jamnagarissa, jonka kapasiteetti ylittää 1,2 miljoonan päivittäisen tynnyrin rajan. Reliance-yhtiö jakoi kokemuksiaan rakentamisesta, toimitusketjuista ja operoinnista. Intiasta saatiin mallia etenkin toimivaan keskusvalvomoon. Sen alihankinnan teki Evans Houstonista, Teksasista. Lopputuloksena syntyi yksi nykyaikaisimmista kontrollijärjestelmistä. Hallintorakennuksiin haettiin arkkitehtuurista harmoniaa. Olmeca-jalostamon sydämenä sykkivät kolme toimistorakennusta, ruokailutilat, tietoliikenneyhteyksien rakennus, paloturvallisuuskeskus, huoltohallit, varastot, laboratoriot ja väestösuojelun tilat. Alueelle sijoittuu myös jalostamon pääaukio. Turvallisuusstandardien mukaisesti pystytettiin 7,2, 6,5 ja 5,7 kilometriä erilaisia aitarakenteita strategisen kohteen turvaamiseksi. Hallintoalue pyrittiin integroimaan ympäröivään vihreään kosteikkomaiseen maisemaan, joten jalostamoon luotiin kaksi puistoa paikallisine puulajikkeineen ja kasveineen, joiden viljely käynnistyi biologien ja kasvitieteilijöiden toimesta kaksi vuotta aiemmin.
Mitä tulee jokaisessa rakennushankkeessa korvaamattoman tärkeään sielun ravintoon eli kulttuuriin, niin olmeekkien alkuperäiset asuinmaat antoivat jalostamolle sen nimen ja sen päät. Mystisen olmeekkikulttuurin tunnetuimmat symbolithan kytkeytyvät juurikin jättiläismäisiin päihin, joita arkeologisissa kaivauksissa on löydetty muinaisen Mesoamerikan eteläpuolelta yhteensä 17. Tabascon La Ventan pää sijaitsee yhdellä sisäänkäynnillä ja Veracruzin Tres Zapotesin pää taas toisella sisäänkäynnillä. Tarkkoja kopioita on sijoiteltu myös laboratorion ja pienoismallien salin yhteyteen. Jalostamon näyttelytilassa eli Olmeekkisalissa (Sala Olmeca) voi tutustua 17 kivikasvoihin, jotka kuvastavat muinaisen korkeakulttuurin syvää humanistista ja taiteellisista visiota. Isokokoiset päät on luoto paikallisten käsityöläisten yhteistyönä. Näyttely kertaa suururakan rakennusvaiheet valokuvien kertomana ja esittelee valtion öljy-yhtiö Pemexin historian kohokohtia 1938 tapahtuneesta öljyn kansallistamisesta lähtien. Lisäksi tiloissa tuodaan esiin öljytuotteiden koostumusta sekä itse jalostamon rakennetta. Seinämaalauksien luvattuna maana tunnetun Meksikon uuden jalostamon näkyvimpiin paikkoihin nousi kolmen taiteilijan luomuksia.
Parhaimmillaan megahankkeen työmaalla urakoi 35 236 henkeä, joista 12 prosenttia oli naisia. Näille sankareille kuuluu isoin kiitos tästä meksikolaisen insinööriosaamisen taidonnäytteestä. Epäsuoria työpaikkoja tehtailtiin kuitenkin toiset vähintään 230 000 likimain halki koko maan. Jo mainittujen viiden osavaltion lisäksi erityisesti metalliteollisuus ja materiaalien alihankinnat työllistivät väkeä etenkin Querétarossa, Guanajuatossa, Pueblassa, San Luis Potosíssa, Zacatecasissa ja pääkaupunki Ciudad de Méxicossa sekä tietysti ympäröivässä Tabascon osavaltiossa, jonka talous ja työllisyys ei ole koskaan ollut korkeammalla tasolla kuin viime vuosina on koettu. Presidentin synnyinosavaltio oli pitkään yksi vähiten työtä luoneista, mutta nyt se johtaa kansallisia tilastoja. Koska jalostamokompleksin operointi työllistää vain 1 500 henkeä, odottanee Tabascoa jonkinmoinen uskomattoman kasvubuumin jälkeinen luja krapula, vaikka Meksikon hallitus on sitoutunut työllistämään hankkeen rungon muodostaneet työntekijät muissa eteläisen Meksikon suurhankkeissa, joihin lukeutuvat Maya-juna (Tren Maya), kannaksen valtamerien välinen junakanava (Corredor Interoceánico del Istmo de Tehuantepec) ja Salina Cruzin jalostamon laajennus.
Sementtihankintojen suuret volyymit takasivat edulliset hinnat. Päävastuun kantoi sveitsiläisyhtiö Holcim, mutta se ei pystynyt yksin toimittamaan sementtiä riittävän suuria määriä tai riittävän ripeästi. Meksiko on maailman 12. suurin sementin tuottaja 41 miljoonalla tonnilla. Siksi myös meksikolaistrio Cemex, Cruz Azul ja Moctezuma saattoivat osallistua talkoisiin harmaisine kämmenineen, jotteivat poikkeuksellisen vuolaat sementtivirrat vain katkenneet kesken missään vaiheessa. Koko hankkeen kotimaisuusasteeksi materiaalihankinnoissa muodostui lopulta kiitettävä 72 prosentin lukema. Pemexin hanketta varten luoma tytäryhtiö Pemex Transformación Industrial (PTI) Infraestructura de Desarrollo on saanut projektiin tähän mennessä 10,2 miljardin dollarin tai melkeinpä 9,99 miljardin euron rahoituksen, johon ei sisälly penniäkään velkarahaa vauraassa maassa, jonka varat eivät enää valu entiseen tapaan korruption kiemuroihin. Tästä summasta veroihin on mennyt vajaat 1,43 miljardia dollaria tai reilut 1,39 miljardia euroa. Varsinaiseen rakentamiseen on siis käytetty alle 8,92 miljardia dollaria, mikä tarkoittaa hieman yli 8,72 miljardia euroa. Jos jalostamon rakentamista ei olisi pantu vireille heti uuden hallituskauden alussa ja ennen vuosisataan pahinta pandemiaa, sitä ei ole ollut mahdollista rakentaa yhtä nopeasti maailmanlaajuisten toimitusongelmien vuoksi. Sen hintalappu nykytilanteessa olisi myös mitä todennäköisemmin kaksinkertainen verrattuna vuoden 2019 tasoon.
Rakennustöistä sata prosenttia on saatu valmiiksi aikataulujen mukaisesti 1.7.2022, jolloin Meksikon poliittisen historian suurimmasta, merkittävimmästä, demokraattisimmista, rauhanomaisimmasta ja radikaaleimmasta vaalivoitosta tuli kuluneeksi täydet neljä vuotta. 1.7.2018 uudelle tietoisuuden tasolle ponnistanut kansan enemmistö päätti tehdä politiikkaan tärkeimmän suunnanmuutoksen sitten Meksikon vallankumouksen. Andrés Manuel López Obrador sai 30,1 miljoonan ja 53,2 prosentin kannatuksen, mikä oli enemmän kuin kolme kauaksi jäänyttä ehdokasta yhteensä. Mikään vaalivilppikään ei olisi enää riittänyt häikäilemättömän eliitin pelastusrenkaaksi. Yksi maailmanhistorian rikollisimmista ja verisimmistä, korruptoituneimmista, valheellisimmista ja vaarallisimmista oikeistoista oli vihdoin lyöty. Sitä sietää edelleen juhlia yhteisenä urotekona, sillä silloin murtuivat monet jo viimeistään 1960-luvulla kiristetyt kahleet, sortokoneistot ja väkivallan ketjut niin sanotussa täydellisessä diktatuurissa, jossa perinteinen politiikka oli suurta teatteria. Postmoderni politiikka näytti myös voimansa todellisen yhteiskunnallisen muutoksen moottorina eikä tällä kertaa tarvinnut enää ryhtyä aseelliseen vallankumoukseen.
Heinäkuussa jalostamon koneiston virittely käynnistyy monimutkaisten prosessinohjausjärjestelmien testaamisella, samalla kun täydentävää elektroniikkaa ja putkistoa vielä asennetaan. Sitä seuraa laitosten käyttöönoton varsin yksityiskohtainen ja huolellinen valmistelu. Mustien nesteiden käsittely ja 340 000 päivittäisen tynnyrin kapasiteetin ylösajo käynnistyy toden teolla joulukuusta lähtien. Tammikuussa 2023 päästäneen jo tuottamaan alati kasvavia määriä öljytuotteita. Historiaa on taas tehty Tabascon trooppisilla mailla ja tehdään varmasti jatkossakin, vaikka ironista kyllä, kaikista fossiilisista polttoaineista luopuminen on ehdoton edellytys ihmislajin selviytymiselle. Olisiko jalostamo pitänyt rakentaa aiemmin? – Ilman muuta, mutta siihen ei löytynyt poliittista tahtoa. Yksikin 2000-luvun presidentti yritti rakentaa jalostamon Tulaan, Hidalgoon, mutta hän ei saanut hallituksineen valmiiksi edes sen ulkomuuria. Uusliberaalilla kaudella kansallisien öljy- ja sähköteollisuuden yksityistämistä yritettiin useaan otteeseen, mutta siinäkään ei onneksi onnistuttu, vaikka monesta tollosta tehtiinkin laittomasti miljonääri. Uusi jalostamo, lajissaan varmasti viimeinen, syntyi kuitenkin lopulta ennätystahtiin, hyvään hintaan ja mitä otollisimpaan aikaan kesken globaalin öljykriisin, joten sen takaama omavaraisuus tulee edelleen tarpeeseen ja se maksaa itse itsensä takaisin aiottua aiemmin nykyisten korkeiden raakaöljyn ja polttoaineen hintojen vuoksi. Uusi teknologia takaa toisaalta sen, että jalostamo on yksi puhtaimpia mahdollisia jalostusteollisuuden keskittymiä.
Meksikon osuus maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä on noin 1,5 prosenttia, mikä tarkoittaa, että se on vasta sijalla 75 niiden 106 maan joukossa, jotka osallistuvat eniten ilmastokriisin synnyttämiseen. Energiasektorin päästöistä puhuttaessa Meksiko tuottaa 1,2 tonnin päästöt per asukas, kun saman energiaministeriön ja sähköyhtiö CFE:n tekemän vertailun mukaan Suomessa energiapäästöt ovat 3,3 tonnia asukasta kohden ja Yhdysvalloissa 5,7 tonnia sekä Australiassa jopa 7,5 tonnia. Uutta jalostamoa ympäröi laaja mangrovemetsien verkosto, josta huolehditaan entistä tarkemmin. Se huomioitiin jalostamon rakentamisessa, mikä edellytti 15 hehtaarin suojelutoimia, mutta suojelu kattoi lopulta noin 200 hehtaaria trooppisia metsiä. Uusi jalostamo ei käsittele polttoöljyä ja se tuottaa erittäin vähäpäästöisiä polttoaineita. Korkea energiatehokkuus tarkoittaa omavaraisuuden ohella myös sitä, että energiankulutus minimoidaan. Uusi teknologia mahdollistaa saastuttavien höyryjen ilmakehään päätymisen estämisen erityisillä lukkoventtiileillä. Suoraa saastuttamista ei käytännössä esiinny lainkaan ja ilmastopäästöt ovat tässä uudessa jalostamassa viety minimiin.
Neljän vuoden työsarka tuottaa tuloksia
Presidentti piti Tabascon taivaan alla kolmen kuukauden välein tehtävän tiedonannon, joka juhlisti tällä kertaa uuden jalostamon ohella vuoden 2018 vaalivoiton neljättä vuosipäivää. Pieni tiivistys saavutetuista tavoitteista ei tarjoa kattavaa kuvaa meneillään olevasta laajasta ja syvästä yhteiskunnallisesta muutoksesta, mutta kerrottakoon silti joitakin poimintoja. Olen käynyt faktoja läpi tarkemmin viime helmikuun artikkelissani.
Maailman suurin puiden istutusohjelma Sembrando Vida on tuottanut 1,2 miljardia puuta 1,1 miljoonan hehtaarin pinta-alalle 1,45 miljardin dollarin vuosi-investoinnilla, joka työllistää noin 450 000 viljelijää ja parantaa suoraan yli kahden miljoonan hengen elämänlaatua. Meksikon peso on Latinaisen Amerikan vahvimpia valuuttoja suhteessa dollarin ja euroon, mikä kuvaa talouden vakautta. Inflaatio taas on Yhdysvaltoja ja Saksaa alemmalla tasolla. Vähimmäispalkka on noussut reaalitasolla 67 prosentilla ja työllisyys on ohittanut pandemiaa edeltäneen tason, mistä kertoo Meksikolaisen sosiaaliturvainstituutin (Instituto Mexicano del Seguro Social) yli 21 miljoonaan ja 68 000 työsuhteen tilasto. Työntekijöiden saama laillinen osuus yritysten liikevoitosta nousi 109 prosentilla vuonna 2021. Meksikon pankin valuuttavarannot ovat kasvaneet 14 prosentilla ja suorat ulkomaiset investoinnit yltävät 19,4 miljardin dollarin ennätystasolle vuoden avausneljänneksellä. Sisämarkkinoita vahvistavat myös Yhdysvalloista tulevat siirtolaisten rahalähetykset, jotka kohdistuvat noin kymmenelle miljoonalle perheelle ja kasvoivat vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana 17 prosentilla. Uusia ja uudestaan käyttöön otettuja raideyhteyksiä avataan 2 600 kilometrin verran vuoteen 2024 mennessä. Veden infrastruktuuria uudistetaan niin ikään vesivoimaloiden turbiinien vaihtamisella, uusia patoja ja akvedukteja rakentuu, pohjoisen Coahuilan ja Durangon laguunialueen kroonisia vesiongelmia ratkaistaan sekä kolmeen kuivaan osavaltioon Nayaritiin, Sinaloaan ja Sonoraan luodaan 100 000 hehtaaria kastelukanavia. Hankkeet tukevat energia- ja maataloutta sekä juomaveden saantia ja tulvaturvallisuutta, jota parannetaan myös eteläisten jokien kattavalla ruoppausohjelmalla.
Maatalouden etuuksia maksetaan neljän toisiaan täydentävän ohjelman avulla 3,5 miljoonalle meksikolaiselle. Jos jokaisessa perheessä on vähintään neljä jäsentä, kohdistuu sosioekonominen oikeudenmukaisuus yli 10 miljoonaan henkeen. Tällä tavoin ja useilla muilla täydentävillä toimenpiteillä tuetaan ruokaomavaisuutta ja hillitään peruselintarvikkeiden kallistumista. Hallituksen avustuksia matkaa jo 25 miljoonaan perheeseen. Kansaneläkettä saa 10,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta ikäihmistä, vammaisavustukset ylittävät miljoonan rajan ja niiden piiriin on parhaillaan hakeutumassa ainakin toiset puoli miljoonaa lisää. Koulutuksen stipendejä annetaan noin 11 miljoonaa aina esikoulusta tohtorivaiheeseen asti. Hallituksen maksettuun oppisopimuskoulutukseen on osallistunut jo 2,3 miljoonaa alle 29-vuotiasta nuorta, joista enemmistö on naisia. Sosiaaliturva ei ole milloinkaan ollut yhtä kattavalla tasolla. Avustukset nousevat joka vuosi vähintään inflaation verran ja kansaneläkkeisiin tehdään sen lisäksi tuntuvat 20 prosentin korotukset seuraavina vuosina. Näin ollen niiden taso tulee olemaan viisinkertainen 2024 verrattuna vuoteen 2018, niin ikään edunsaajien määrä on moninkertaistettu ja ikärajaa on laskettu kolmella vuodella.
Jo ainakin 89,1 miljoonaa kansalaista on saanut kaksi tai kolme koronarokotetta. Terveyssektorin kokonaisuudistus siirtyi pandemian vuoksi, mutta niin sanottua ”Tanskan tasoista” universaalia, kattavaa, ilmaista ja laadukasta terveydenhoitojärjestelmää pannaan kokoon ilman budjettirajoituksia vuosien 2022 ja 2023 aikana. Valmista on tultava 2024. Terveysalan työsuhteet vakinaistetaan, kaikki halukkaat ja pätevät lääkärit palkataan. Järjestelmä pitää sisällään myös ilmaisen lääkejakelun. Koulutussektorilla on vakinaistettu jo yli 400 000 työntekijää aina opettajista muuhun henkilökuntaan. Koulukirjojen sisältöjen kokonaisuudistus etenee ja jo 68 000 koulua on ehostettu vanhempainyhdistysten hallinnoimalla suoran demokratian ja osallistavan budjetoinnin ohjelmalla. Myös infrastruktuurihankkeista ja turvallisuudesta oli puhetta. Vakavimmissa rikoksissa on nähty lähes kolmasosan pudotus: murhat ovat laskeneet viisi, kidnappaukset 44, autovarkaudet 40 ja yleisvarkaudet 24 prosentilla. Kuten presidentti usein muistuttaa, 16 tunnin työtahdilla kaksi vuotta hallituskautta vastaavat hyvinkin neljää vuotta vallassa, joten vielä syksyllä 2024 päättyvällä ensimmäisellä vasemmistolaisella muutoskaudella ehditään saavuttaa paljon enemmän.
Energiauutisten superperjantai 1.7.
Pemexin johtaja Octavio Romero Oropeza kiitteli kansallisen öljyteollisuuden meneillään olevasta pelastusprojektista. Pemex on yhä maan tärkein yritys ja sen takoma liikevoitto takaa edulliset polttoaineiden hinnat, mikä auttaa kontrolloimaan köyhiin pahiten kohdistuvaa veroa eli inflaatiota. Tällä hallituskaudella katkaistiin 15 vuotta jatkunut tuotannon hiipuminen. Kesäkuussa tuotanto ylsi lähes 1,77 miljoonaan päivittäiseen tynnyriin. Olemassa olevat varannot on pystytty korvaamaan sataprosenttisesti, lisäksi niihin on jopa tullut 400 miljoonan tynnyrin lisäys. Jalostuskapasiteetti on kyetty tuplaamaan marraskuun 2018 lähtötasosta, joka oli 519 000. Nykyisin Pemex käsittelee lähes 1,1 miljoonaa tynnyriä polttoaineita päivätasolla seitsemässä jalostuskeskuksesta, joista yksi sijaitsee Deer Parkissa, Teksasissa. Shelliltä ostettu jalostamo maksoi 600 miljoonaa dollaria, mutta kuudessa kuukaudessa jo yli puolet tästä summasta on saatu tulovirtoina takaisin. Viime vuoden kesäkuussa Pemex myi 844 000 tynnyriä bensaa, dieseliä ja kerosiinia, mutta nykyisin myynti yltää päivätasolla – kesäkuun 2022 lukujen mukaan – jo melkein 1,2 miljoonaan tynnyriin. Parhaimmillaan jo 1,3 miljoonan rajakin ylittyy.
Meksikon ensimmäinen jalostamo rakennettiin Ciudad Maderoon, Tamaulipaksen osavaltioon 1914. Guanajuaton Salamancan kompleksi syntyi taas 1950 ja Veracruzín Minatitlánin öljynkäsittelylaitoksien kokonaisuus 1956. Hidalgon osavaltion Tulan kaupungin jalostamo puolestaan näki päivänvalon 1976. Vain osa ulkomuurista saatiin valmiiksi. Viimeisimmät jalostamot ovat vuoden 1979 Cadereytanin ja Salina Cruzin jalostamot. Vanhoja jalostamoja on kunnostettu tällä hallituskaudella 37 miljardilla pesolla, mikä vastaa likimain 1,78 miljardia euroa. Uudistyöt ovat jo käytännössä tuplanneet tähän mennessä näiden jalostamojen kapasiteetin ja niitä jatketaan yhä.
Romero kertoi Lakachin kaasuesiintymästä, joka on ollut hylättynä seitsemän vuotta, vaikka siihen tehtiin aiemmin 1,4 miljardin dollarin investoinnit. Veracruzin rannikon edustan esiintymästä löytyy 900 miljardin kuutiojalan kaasuvarannot. Merellinen kaasuesiintymä päästään kuitenkin aktivoimaan uudelleen yhteistyössä yhdysvaltalaisen New Fortress Energyn kanssa. Investointi on 1,5 miljardin dollarin luokkaa ja tuotanto on määrä aloittaa heinäkuussa 2023. Jalostamon avajaistilaisuudessa allekirjoitettiin tämän projektin aiesopimus. Bensiinin ja vähärikkipitoisen dieselin tuotanto kasvaa näin 70 000 tynnyrillä päivässä.
Samalla pantiin nimet paperiin myös avaimet käteen -periaatteella tehtyyn sopimukseen ICA Flúor Daniel -yhtiön kanssa uuden koksaamolaitoksen rakentamisesta Antonio Dovalí Jaimen jalostamoon Salina Cruziin, Oaxacaan. Saastuttavampaa tislausjäännöstä eli polttoöljyä polttoaineeksi muuntava laajennus maksaa hitusen yli kolme miljardia dollaria. Tulan Hidalgoon nousee niin ikään toinen polttoöljyä eliminoiva koksaamo. Nämä jalostamolaajennukset tuovat mukanaan noin 18 000 työpaikkaa. Tulan toteutumatta jääneeseen jalostamohankkeeseen investoitiin aikanaan 1,5 miljardia dollaria vuonna 2008, mutta isoja laitteistoja ei koskaan asennettu. Tuo projekti jätti jälkeensä 700 hehtaarin hylätyn alueen ja 300 maanviljelijää ilman peltoja. Jotta tehdyt hankinnat eivät valuisi täysin hukkaan, vaatii laajennus 2,5 miljardia dollaria lisärahoitusta.
Liittovaltion sähkökomission (CFE) johtaja Manuel Bartlett Díaz täydensi energiapoliittista tilannekuvaa Dos Bocasin öljysataman juhlatilaisuudessa. Kansallisen yhtiön palvelutehtävää, taloutta ja toimintamallia on tarkastettu edullisen energian turvaamiseksi, ennenhän CFE oli lähinnä monikansallisten yhtiöiden hyväksikäyttämä juoksupoika. Uutta kautta elävä meksikolaisten omistama valtionyritys solmi TransCanadan (TC Energy) kanssa strategisen liittolaissopimuksen maan kaakkoiskulman energiaturvallisuuden tukevoittamiseksi. Investointi yltää viiteen miljardiin dollariin. CFE omistaa aluksi 15 prosenttia yhteisprojektista, mutta vuodesta 2026 lähtien sen omistusosuus kasvaa asteittain 49 prosenttiin. Kyseessä on 420 kilometrin merellisen putkiyhteyden laajennus Tuxpanista Coatzacoalcosiin. Tämä linjaston laajennus mahdollistaa puolestaan Salina Cruziin rakennettavan kaasun nesteytyslaitoksen raaka-ainetoimitukset. CFE ei osta enää pelkästään kuljetuspalveluita, vaan siitä tulee kaasuputken kumppani ja osaomistaja. Uusi linja takaa alkuperäiskansojen oikeudet paremmin vähentämällä Tuxpanista Tulaan kulkevan linjaston olemassa olevia ongelmia. Lisäksi kaasuputken laajennus Dos Bocasin satamaan asti varmistaa uudella infrastruktuurillaan Kaakkois-Meksikon ja Yucatánin niemimaan kaasun saannin. Sopimus tuo mukanaan 25 vuoden vakauden yhdenmukaistettaviin kuljetussopimuksiin Tamazunchalesta Tuxpaniin asti, mikä heijastuu puolestaan sähkönhintojen pysyvyytenä. Toisaalta CFE solmi sopimuksen New Fortress Energyn kanssa uudesta kaasun nesteytyslaitoksesta. 2,2 miljardin dollarin investointi synnyttää liittoutuman, joka tekee CFE:stä vähemmistöosakkaan maakaasun nesteytyshankkeessa Baja Califonia Surin osavaltiossa maan luoteiskulmassa. Näin CFE voi taata omakustannehintaan kaikki alueelliset kaasutoimitukset, mukaan lukien maan suurin satama Tyynenmeren rannikolla Coliman osavaltion Manzanillossa. Samalla ratkaistaan kymmenisen vuotta jatkuneet sopimuskiistat ja tehdään valtion sähköyhtiöstä kaasun toimittaja kansainvälisille markkinoille vain 12 kuukaudessa. Kaasun kysyntä on räjähtänyt Ukrainan sotaan liittyvien talouspakotteiden myötä.
Kohti energiaomavaraisuutta
Presidentti López Obrador kertasi, ettei 36 vuoden uusliberaalin talouspolitiikan kaudella rakennettu yhtään jalostamoa. Politiikka seuraili kaavaa, joka keskittyi raakaöljyn vientiin ja polttoaineiden maahantuontiin. Edes vanhoja jalostamoja ei uusittu, koska pyrkimyksenä oli kansallisen öljyteollisuuden yksityistäminen, mikä olisi tietysti tuonut poliitikoille tuntuvat lahjusrahat, ja toikin muun muassa vuoden 2013 energiauudistuksen yhteydessä, kun kaikki oikeiston kongressiedustajat saivat pöydän alta maksetut korvaukset vaivannäöstään yksityisen pääoman hyväksi.
Energiapolitiikka on kuitenkin nykyisen varsin toisennäköistä, koska sen päätavoitteina ovat omavaraisuus ja edullisten kuluttajahintojen takaaminen. Raakaöljyn viennistä ollaan luopumassa kokonaan, sillä jatkossa lisäarvo tuotetaan omin voimin ja kaikki öljy muunnetaan sisämarkkinoiden vaatimiksi polttoaineiksi. Appelsiinien myynti loppuu, koska Meksiko on kykenevä nostamaan jalostusastetta ja tuottamaan itse tarvitsemansa appelsiinimehun, siis polttoaineet dieselistä kerosiiniin. Kuusi jalostamoa tuottivat laihalla 30 prosentin tasolla hallituksen vaihtuessa vuoden 2018 lopussa. Uudistamistyö on tuplannut niiden kapasiteetin ja vuoden 2023 aikana ne saavuttavat yli 80 prosentin tuottavuusasteen. 485 000 tynnyrin päivätahdista on jo edistytty 863 000 tynnyrin tasolle ja lopullinen tavoitetaso liikkuu 1,2 miljoonassa. Kun tähän lisätään Dos Bocasin ja Deer Parkin kapasiteetit, jotka ovat kummassakin tapauksessa 340 000 tynnyriä per päivä, tulee Meksikosta polttoaineteollisuuden osalta täysin omavarainen vuoden 2023 toisella puolikkaalla. Meksiko osti Teksasin Deer Parkin jalostamon myös varsin oikea-aikaisesti keskellä pandemiaa, silloin kun öljyn ei enää uskottu olevan hyvää liiketoimintaa. Toisin on kuitenkin käynyt vuoden 2022 sodan ja pakotteiden myötä eikä Shell välttämättä enää myisi yhtä parhaista jalostamoistaan Meksikolle. Tavoite omavaraisuudesta ei siis olisi onnistunut ilman hyvissä ajoin tehtyjä valintoja, politiikassa kun tarvitaan ajatuksien lisäksi toimintaa ja oikeaa ajoitusta.
Polttoaineiden omaehtoinen valmistaminen vahvistaa Meksikon geopoliittista asemaa, luo työtä, lisää verotuloja, vahvistaa tuottavuutta ja sisämarkkinoita, takaa edullisen hintatason sekä luo ylipäätänsä suotuisampia olosuhteita maan kehittämiselle, hyvinvoinnille, koulutukselle ja terveydelle. Uusi jalostamo tuo osaltaan myös kauan kaivattua sosiaalista oikeudenmukaisuutta aiemmin niin syrjittyyn, unohdettuun ja vähäteltyyn etelään, joka on kaikesta huolimatta ollut yksi kansallisen talouden kivijaloista, mitä tulee muun muassa sen työvoimaan ja öljyesiintymiin. Meksikon hallitus suhtautuu vihreään energiaan väistämättömänä välttämättömyytenä, josta koituu suuria hyötyjä ympäristölle ja terveydelle. Se on myös realisti näkemyksissään ja pyrkii hyödyntämään kilpailuetunsa täysimittaisesti, sillä sähköautot eivät vielä pitkään aikaan syrjäytä perinteisiä polttomoottorimalleja. Meksiko tuottaa energiastaan enää vain kaksi prosenttia hiilellä, joten edistymistä uusiutuvaan energiaan siirtymisessä on tapahtunut. Uuteen energiapolitiikkaan lukeutuu myös Latinalaisen Amerikan suurimman aurinkovoimalan rakennuttaminen Sonoran osavaltion Puerto Peñascoon. Litium on myös kansallistettu tänä vuonna, joten Meksiko valmistautuu siirtymään mustasta kullasta valkoiseen heti, kun teknologioiden ja markkinoiden kehitys sen sallii. Maailmassa on noin 700 jalostamoa ja uusia on rakenteilla tai suunnitteilla edelleen ainakin 88 kappaletta, pääosin Aasiaan. Toivottavasti öljy ei syki talouden moottorina enää 2042.
Lähteet: Meksikon hallitukset lähteet, Canal Once, La Jornada, Statista, Excelsior, Capital 21, Global Energy, Página Oficial de Andrés Manuel López Obrador, etc.