Kohta viikon kestänyt sota Ukrainassa on saanut useat maat kuten Saksan, Ruotsin ja Suomen irtaantumaan perinteisestä puolueettomuuspolitiikastaan ja avaamaan oven militarismille, uudelle sotilaalliselle varustelukierteelle, ensimmäisen kerran sitten toisen maailmansodan. Tätä en itse voi vankkumattomana pasifistina seurata sivusta ilman syvää pettymyksen tunnetta suhteessa tekopyhään poliittiseen (sota)retoriikkaan. Toisaalta Yhdysvallat ja Euroopan unioni sekä muutamat länsimyötämielisimmät maat kuten Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Japani ja Etelä-Korea ovat asettaneet talouspakotteita Venäjää vastaan. Kuitenkin enemmistö maailman valtioista hylkää pakotepolitiikan, jonka epäonnistumisen elävä todiste on Kuuban saarivaltio, jossa kansainvälisen oikeuden vastaiset ja YK:n yleiskokouksen useasti tuomitsemat jo 60 vuotta voimassa olleet talouspakotteet eivät ole onnistuneet kaatamaan sosialistihallituksia tai muuttamaan maan politiikan suuntaa Yhdysvalloille mieluisammaksi.

Parhaillaan läntinen hegemonia kuitenkin luottaa taas pakotteiden voimaan, vaikka usein niiden vaikutukset kohdistuvat johtajien sijasta tavallisen kansalaisen arkeen. Ne ovat eräänlainen halvan politikoinnin pika-apu tilanteissa, joissa myös toimettomuus näyttäytyy ainakin hetkellisesti tuomittavalta. Kuitenkaan pitkän aikavälin ratkaisuja ei tulisi tehdä ainoastaan voimakkaiden medioiden kanavoimien tunnereaktioiden vallassa. Pakotteiden tai sotilaallisen varustelun ei voi milloinkaan olettaa lisäävän rauhaa maailmassa. Tästä kertoo ihmiskunnan yhteinen historia. Tiettyjen maiden poissulkeminen kansainvälisestä yhteisöstä ei tee niiden yhteiskunnallisesta kehityksestä yhtään nopeampaa tai kolonialistisessa mielessä länsimaisempaa, vaan avaa oven alati kasvavalle turhautumiselle ja pysyvälle vastakkainasettelulle, mikä voi pahimmillaan kärjistää kriisejä entisestään.

Meksikon vasemmistolainen presidentti puhui joka arkiaamuisessa lehdistötilaisuudessaan 1.3. maansa ulkopolitiikasta, johon sisältyvät hyvät välit kaikkiin maailman maihin ja sananvapaudesta, jota ilman muutkaan vapauden lajit eivät voi menestyä.

Grupo Healyn toimittaja Shaila Rosagel ja kirjeenvaihtaja lehdistä El Imparcial, La Crónica ja Frontera, kysyi presidentti Andrés Manuel López Obradorin kantaa Ukrainan kriisiin:

– Toisena kysymyksenä, no, tästä Venäjän ja Ukrainan välisestä aseellisesta konfliktista, josko Meksiko arvioi toimenpiteitä sitä varten jos Venäjä jatkaa hyökkäystä Ukrainaan, toimia, jotka ylittäisivät sen, mitä ulkoministeri Marcelo Ebrard on jo kommentoinut, siis hyökkäyksen voimakas tuomitseminen. Onko muun tyyppisiä toimia, joihin Meksiko aikoo ryhtyä?

Olemme jo ilmaisseet sen, vastustamme hyökkäystä, olemme jo selittäneet sen, olemme kärsineet hyökkäyksistä, Euroopasta, Espanjasta, Ranskasta, tietysti Yhdysvalloista, emme voi olla mukana valloitussotien puolella, haluamme niiden loppuvan.

Lisäksi se on kansainvälisen oikeuden vastaista, emme ole samaa mieltä siitä, että jokin maa, suurvalta, hegemoninen maa hyökkäisi toisen kimppuun, emme ole sen kannalla.

Lisäksi perustuslaissamme säädetään puuttumattomuuden, kansojen itsemääräämisoikeuden, riitojen rauhanomaisen ratkaisun ja tietysti humanitaarisen avun periaatteet konflikti- ja sotatilanteissa. Sitä me siis käytännössä toteutamme.

– Entä taloudelliset toimenpiteet, joita muut maat ovat toteuttaneet?

Emme usko sen kuuluvan meille, ja mielestämme parasta on edistää vuoropuhelua rauhan saavuttamiseksi.

Stephanie Palacios, Sputnik-tietotoimistosta kysyi, onko agendalla toimia venäläisyrityksiä vastaan.

Emme aio ryhtyä minkäänlaisiin taloudellisiin rankaisutoimiin, koska haluamme säilyttää hyvät suhteet kaikkien maailman hallitusten kanssa ja haluamme pystyä puhumaan konfliktin osapuolten kanssa.

– Anteeksi, oletteko ollut yhteydessä Venäjän presidentti Vladimir Putiniin?

En, en edes Ukrainan presidentin kanssa, emme puutu asiaan.

Ja se on hyvin selvää, vastustamme Venäjän, Kiinan, Yhdysvaltojen hyökkäyksiä, ei mitään valloituksia, ja olemme jo määritelleet suhtautumisemme Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa ja edistämme humanitaarisen avun saapumista Ukrainaan YK:n kautta, mutta emme voi tehdä enempää, emme voi sortua pääosan esittäjän rooliin, sillä kun ei ole mitään tekemistä sen hillityn asenteen kanssa, jonka on vallittava ulkopolitiikassa.

– Pahoittelut, aivan kuten olette tukeneet Ukrainan kansalaisia, tuetteko myös samoin Venäjän kansalaisia, jotka haluavat tulla tänne?

Kaikkia, eli Meksiko on veljellinen maa, jossa vainotuista ja pakolaisista huolehditaan, heitä suojellaan, ja niin teemme jatkossakin. Mutta taloudellisessa mielessäkään emme voi sulkea aluettamme keneltäkään.

En ole samaa mieltä siitä, että tiedotusvälineissä olisi sensuuria, vastustin presidentti Donald Trumpin sosiaalisen median tilin sulkemista, koska en myöskään ole samaa mieltä siitä, että venäläisiä tiedotusvälineitä sensuroitaisiin tai minkään muunkaan maan. Meidän täytyy todella puolustaa vapautta.

Tiedusteluihin Twitterin sensuurista presidentti vastasi:

– Kyllä, toivottavasti Twitter selventää tilanteen, ei voi olla olemassa kaksinaismoraalia, kaksoisstandardeja, emme voi puhua vapaudesta ja rajoittaa samalla sananvapautta.

Muistakaa presidentti Franklin Delano Rooseveltia ja hänen neljää perusvapauttaan:

Ensimmäinen, sananvapaus.

Toinen, uskonvapaus.

Kolmas, vapaus elää ilman pelkoa.

Neljäs, vapaus elää ilman kurjuutta.

Nuo keskeiset ideat johtivat Yhdistyneiden kansakuntien järjestön perustamiseen. Sananvapaus.

Joten Twitterin on kerrottava tästä. Ei sensuurille, ei autoritäärisyydelle. Se, että listataan ja estetään ihmisiä ilmaisemasta itseään, osoittamasta mieltään, on vastoin vapautta.

Jutussa esiin tulleiden tietojen lisäksi on syytä mainita, että Meksiko kotiuttaa ulkoministeriön ja ilmavoimiensa yhteistyöllä kaikki halukkaat kansalaisensa Romanian kautta. Toisaalta Meksikon senaatti valmistelee kansainvälistä vetoomusta sitovan ydinasekiellon tekemiseksi. Kuuban ohjuskriisin jälkeen Meksiko ajoi esimerkillään ydinaseet Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla kieltävää yhteissopimusta (Tratado de Tlatelolco), joka astui voimaan huhtikuussa 1969. Sen pääasiallinen arkkitehti ja diplomaatti Alfonso García Robles sai uraa uurtavasta työstään Nobelin rauhanpalkinnon 1982.

Lopuksi paikallaan on Matti Laitisen 28.2. kirjoittama runo rauhan puolesta, lännen ja idän välille:

 

OLEN RAUHANMIES

 

Sota on pahempi vitsaus
kuin ruttopandemia.
Se tarttuu helposti vihan,
netin ja sotilasliittojen kautta.

Sodan turvaväli on ohjuksen kantama.
Ainoat lääkkeet tähän tuhoisaan
tartuntatautiin ovat asevarustelun
lakkauttaminen ja aseidenriisunta.

Joukkotuhoaseiden, sotapalveluiden,
aseteollisuuden voittojen ja armeijoiden
vapaa liikkuvuus edistävät maailmassa
sodankäynnin kiertokulun esteettömyyttä.

Suurvallat ovat vain marenkia.
Kukin niistä murentuu ajallaan.
Kaikki niiden napoleonit karkotetaan
omalle autiolle saarelleen.

Sota tarttuu sotilasliiton kautta sen jäseniin.
Suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella
pysyminen osoittaa valtiollista rohkeutta ja viisautta.

 

Lähde: Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto.