Satuin tässä joku päivä avaamaan telkun sopivaan aikaan ja sieltä tuli uusintana Virpi Suutarin hieno dokumentaarinen rakkauselokuva Eedenistä pohjoiseen (2014), joka kertoo erilaisista pariskunnista, joilla on intohimoinen suhde puutarhanhoitoon. Elokuvassa seitsemän pariskuntaa kertoo, miten puutarha yhdistää heitä, antaa iloa ja surun hetkellä myös lohtua.
Toiset pariskunnat ovat hioneet puutarhansa huippukuntoon, josta ei varmasti löydy rikkaruohoa suurennuslasillakaan. Toisille pariskunnille taas luonnonmukaisuus on itseisarvo sinällään, he seuraavat perhosia ja loikoilevat riippumatossa milloin mieli tekee. Jotkut pariskunnat tykkäävät juosta alasti puutarhassaan ja yksi mies harrastaa pitsinnypläystä riippumatossa – alasti niinikään.
Eräs pariskunta viettää viipyileviä hetkiä halaten toisiaan, yksi pariskunta kasvattaa kurpitsoita hellästi niille puhellen ja taputellen. Yksi pariskunta myöskin jää mieleen, koska liikkuvat ruusutarhassaan käsikynkkää ja mies, Heikki A. Reenpää kertoo, miten on harrastanut metsästystä yli 80 vuotta ja tekee sen elegantisti eli puhuttelee eläimiä aina ystävällisesti ja erityisesti metsäpeuroja viedessään heille ruokaa.
Eräs elokuvan rouva kertoo parantumattomasta sairaudestaan ja valmistautuu kuolemaansa tyynen rauhallisesti ja suunnittelee jopa vaatteensa, jotka hänelle puetaan arkkuun. Hän toivoo polttohautausta ja että tuhkat sirotellaan tähän puutarhaan, tottakai. Ja niin sitten tapahtuukin elokuvan lopussa, kun syksy jo värjää puutarhaa keltaiseen.
Tässä elokuvassa todellakin vaihtelevat ihmisen intohimo puutarhaan, ilo ja suru, kauneus ja katoavaisuus, mutta myös joku katoamattomuus, se, joka on yhteinen kaikille eli ”napanuora” äiti Maahan, mullan tuoksuun ja valoisiin kesäöihin, joissa voi kuunnella luonnon ääniä, aistia tuoksuja ja vaikka – kuten elokuvassa – tanssia valssia kuin joskus nuoruuden päivinä, vuosikymmeniä sitten.
Minullakin on jonkinlainen puutarha, vaatimaton, mutta tykkään kyllä siellä puuhastella monenlaista pientä. Perennatkin ovat vielä alkukesästä kauniita, mutta työläitä, koska vuohenputki haluaa vallata aina vaan enemmän kasvutilaa. Siksi olen supistanut kukkapenkkejä nurmikolle ja niin teen myös tänä kesänä lisää. Kaikella on aikansa maan päällä…
Toivotan Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille, äideiksi haluaville ja sijaisäideille!