Naisjärjestöjen yhteisjärjestöjärjestö Nytkis Ry julkaisi raportin, josta selvisi, että osa nuorista miehistä katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on joskus naisen omaa syytä esimerkiksi pukeutumisen tai käyttäytymisen kautta. Tämä on looginen tulos sillä, vaikka raportin mukaan suurin osa miehistä tuomitsee väkivallan yleisesti, on naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa iso ongelma.
Raportissa mielenkiintoista on nimenomaan se, että juuri nuoret miehet kokevat oikeutusta väkivallalle naisen käytöksestä vanhempia miehiä enemmän. Raportin mukaan oikeutusta kokee neljännes vastanneista alle 35-vuotiaista, mikä on hyvin merkittävä luku, kun kaikista ikäryhmistä osuus oli viidennes. Kun ajattelemme ns. perinteistä tasa-arvokäsitystä, mikä Suomessakin on ollut vallalla pitkään, ovat miehet kautta aikain puhuneet naisten (ja lasten) suojelemisesta. Tässä ehkä piileekin juuri se koukku. Naisia ei ole saanut lyödä, koska heitä on pidetty heikompina. Yksittäisissä tilanteissa nainen ei kuitenkaan aina olekaan miestä heikompi. Tämä voi olla shokki, jos asiaa ei aikaisemmin ole sisäistänyt, vaan pitää kiinni heikon naisen ajatuksesta.
Naisella saattaa olla valtaa, jota miehellä ei ole. Nainen voi olla ärsyttävä ja hän voi käyttäytyä huonosti. Näissä tilanteissa mies on perinteisen käsityksen mukaan saanut ”palauttaa” valta-asemansa väkisin. Siis väkivalloin. Sama on koskenut, ja koskee valitettavasti osin edelleen, myös lapsia. Lapset ovat suojelun arvoisia, kunhan asettuvat aikuisen asettamaan muottiin, tottelee eikä häiritse. ”Heikomman” suojeleminen ei enää perusteluna kanna, jos tämä ”heikompi” ei asetukaan häneltä vaadittuun rooliin eikä hänen kontrollointisi onnistukaan. Kontrollin menettäminen on ikävä tunne ja on luonnollista, että se herättää vihaisuuttaa, jopa vihaa. Tunne on ymmärrettävä, sen aiheuttamaa väkivaltaista toimintaa ei kuitenkaan voi koskaan hyväksyä. Nämä kaksi asiaa on tärkeä erottaa toisistaan. Naisten tai lastenkaan huono käytös sinänsä ei ole tietenkään oikein, mutta sitä väkivalta ei ratkaise. Kontrolli omasta elämästä ei ole muiden ihmisten vastuulla. Väkivaltainen teko on aina tekijänsä oma valinta.
On tärkeä ymmärtää prosesseja väkivallan ja asenteiden takana, jotta niihin voidaan puuttua. Väkivalta ilmiönä ei ole tuntematon asia ja sen ehkäisyyn on paljon keinoja. Raportti kuitenkin toi keskusteluun sen omituisen tilanteen yhteiskunnassamme, että vanhakantaiset käsitykset koskevat nimenomaan nuorten miesten isoa ryhmää. Ei yhtä suurilta osin niitä vanhempia miehiä, joiden elämän aikana naisten asema yhteiskunnassa on kaikkein eniten muuttunut. Siksi uskon, että kyse ei oikeastaan ole naisista tai naisten tasa-arvosta, vaan yhteiskunnastamme. Miehen rooli on edelleen naisten ja muiden sukupuolten rooleja kapeampi. Kapeassa miehisessä kulttuurissa ihaillaan esimerkiksi epäsosiaalisia käyttäytymismalleja (rikollinen käytös), moni heikossa asemassa oleva mies on tilastoissa vielä heikossa asemassa olevia naisiakin heikommassa tilanteessa, ja miesten itsemurhatilastot ovat korkeammat. On siis tärkeää panostaa miessukupuoleen liittyvien ongelmien korjaamiseen, kun haluamme vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Näin voimme lisätä miesten tervettä oman elämän kontrollin tunnetta ilman, että se tapahtuu muiden kustannuksella. Väkivaltaan turvautuva ihminen kokee usein menettäneensä hallinnan omassa elämässään ja siksi on tärkeää, että hän saa sen muilla kuin väkivallan keinoilla. Naiset, ja varsinkin hankalat naiset, ovat kuitenkin helppo syntipukki, etenkin kun Andrew Taten kaltaiset hahmot sitä niin kernaasti tarjoilevat.
Miesten sukupuolittuneita ongelmia ei ratkaista keskittymällä naisiin. Naisiin kohdistuva väkivalta on kuitenkin myös iso ongelma, jota tulee ratkoa nimenomaan mieserityisiin kysymyksiin panostamalla. Tasa-arvo ei ole nollasummapeliä, vaan kaikkien sukupuolten välinen tasa-arvo vaatii työtä eri sukupuoliin liittyvien ilmiöiden parissa.