Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.
Oli tullut jonkinlainen ristiriita Marsalkan ja Airon välillä, ja Marsalkka oli sanonut Airolle vähän terävänlaisesti, jolloin Airo puolestaan oli sanonut:
– Herra Marsalkka. Minä olen useamman kerran pyytänyt päästä sotatoimiyhtymään, ja kaikkien muiden vastaavanlaisiin pyyntöihin on suostuttu. Minun pyyntööni ei ole suostuttu, mutta nyt pyydän, että tähän pyyntööni ehdottomasti suostuttaisiin. En missään tapauksessa halua olla täällä yhtään päivää enää.
Tämä tapahtui aamupäivän esittelyssä.
Tuli sitten iltaesittely. Airo sanoi, ettei hän mene esittelemään, ja lähetti jonkun lähimiehiänsä. Marsalkka kysyi heti:
– Missä Airo on? Käskekää Airo tänne!
Airo tuli ja hyvin kylmästi ja persoonattomasti suoritti koko esittelyn. Kun esittely oli päättynyt – huoneessa oli suuri karttapöytä – Marsalkka sanoi:
– Kenraali, nouskaa istumaan tähän pöydälle!
Katseli siinä vähän Airoa ja kysyi:
– Kuinka leveät nuo kenraalin housujen reväärit ovat? Ne kai ovat hiukan leveämmät kuin normaalit?
Airo hätkähti eikä osannut heti sanoa, sillä hän ei muistanut, mikä sen leveyden ohjesäännön mukaan piti olla, mutta siinä oli pöydän reunalla senttimetrimitta, vilkaisi nopeasti sitä ja sanoi:
– Viisi senttiä, herra Marsalkka!
– Niin, minulla on juuri uudet housut menemässä räätäliin ja minä teetän juuri samalla tavalla kuin kenraalin housut.
Kun Airo nousi siitä, niin Marsalkka jatkoi:
– Kun me olemme sentään täällä kahden sodan aikana olleet niin paljon tekemisissä, niin emme suinkaan me voi erota.
Ojensi kätensä, ja sillä se oli selvä.”
(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)