Jyväskylässä väitetään tapahtuneen pahoinpitely, josta ei ole ainuttakaan todistetta. Ei ainakaan uskottavaa todistetta. Muutamat silminnäkijälausunnot, ”uhrin” lausunto ja poliisin tiedotteet sekä joukkoviestimien artikkelit vaikenevat lähes täysin toisen osapuolen toiminnasta yhteenotossa.
Vihervasemmistolaisen valtamedian haastattelemat silminnäkijät ovat poliittiselta katsannoltaan arveluttavia, kuten eräs Vihreiden kolmen vuoden takainen kuntavaaliehdokas. Toinen silminnäkijä on toimittaja eli hyvin varmasti kommunisti, joka on todennäköisesti tuotu paikalle varta vasten levittämään kulttuurimarxilaista propagandaa. Videokuvatodisteita tuskin julkaistaan välikohtauksesta, jota ei ole tapahtunut.
Mikäli jokin tapaturma on muka oikeasti ilmennyt, on todennäköisintä, että äärivasemmistolaiset provokaattorit ensin hyökkäsivät rauhanomaisen isänmaallisen kulkueen kimppuun, jolloin mahdollinen ”pahoinpitely” tapahtui vain itsepuolustukseksi. Suomalaiset eivät koskaan pahoinpitele sivullisia niin kuin ulkomaalaiset. Monikulttuurisuuteen sitoutunut ja Demla ry:n talutusnuorassa kulkeva poliisi ei kerro, oliko tappelun toinen osapuoli mukana aktiivisesti. Joka tapauksessa Paavo Arhinmäen tulisi pyytää anteeksi, sillä Arhinmäki on syyllistynyt vihapuheisiin ja antanut kulttuuriministerinä palkintorahaa poliisisurmaajan mukaan nimetylle artistille. Arhinmäki on jopa osallistunut mellakkaan.
Tässä yhteydessä myös Li Anderssonin olisi syytä pahoitella väkivaltaan yllyttäviä lausuntojaan, jotka tuovat mieleen Neuvostoliiton.
Väitetyn pahoinpitelyn eli kahden osapuolen välisen tappelun uutisointi on ollut yllättävän laajaa, vaikkei tapahtumien kulusta ja tappelun aloittajista ole mitään tietoa. Kahakka on jo johtanut Suomen kansainvälisen maineen rapautumiseen. Median vasemmistolaisuudesta kertoo sekin, ettei yli 70 lasta henkihieveriin tai kuoliaaksi potkineesta maahanmuuttajajengistä ole tehty samanlaista juttua, vaikka nämä lukuisat monikulttuurisuudesta johtuvat rikokset ovat jokaista yksityiskohtaa myöten täysin verifioitua faktaa päinvastoin kuin väitteet ”pahoinpitelyn” aiheuttamista ”vammoista”.
Lisäksi ”uhri” on viimeisten tietojen mukaan väkivaltainen rikollinen ja vaarallinen narkomaani, joka kaksi vuotta sitten pakotti avoimeen yleisötilaisuuteen saapuneen aivan tavallisen kansalaisen turvautumaan sattumalta mukana olleen teräaseen käyttöön puolustustarkoituksessa.
Äärivasemmiston rettelöinti ei ole harvinaista Jyväskylässä. Luotettavien havaintojen mukaan kaupungissa on ilmennyt pyrkimyksiä neuvostomalliseen totalitarismiin. Poliisia nämä eivät kiinnosta – virkavalta vartioi ainoastaan muutamaa kansallissosialistia eikä puutu tummaihoisten tai vihervasemmiston toistuviin mellakoihin. Tämä johtuu siitä, että Suomi on sosialistinen dystopia, joka syrjii nuoria suomalaisia miehiä.
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10153389017569847&set=a.10151290914934847.492327.567709846&type=1&theater
Kansanedustaja Olli Immosta ja perussuomalaisia on vaadittu sanoutumaan irti kansallissosialismista, vaikka Immonen vain vahingossa osui Eugen Schaumanin haudalle siellä täysin sattumalta samaan aikaan olleiden Suomen Vastarintaliikkeen edustajien kanssa ja ajautui näitä tuntematta yhteiseen valokuvaan. Eihän yhteiskuvassa ole mitään rikollista. Missään tapauksessa Olli Immonen ei ole ikinä edes kuullut kansallissosialisteista ennen kuvaustilannetta eikä kuvaa ottaessa tullut nimiä kyseltyä.
Muistettakoon nyt, että vaikka Immosen kaverikuva kansallissosialistien kanssa oli pelkkä onneton sattuma, kirjastopuukotuksen ”uhrin” läsnäolo Jyväskylän Sokoksella ei missään tapauksessa sellainen ollut.
Tunnetusti kansallissosialismi on yksi sosialismin eli vihervasemmistolaisuuden laji – olihan Adolf Hitlerkin kasvissyöjä – joten kyseessä on korkeintaan maanpetoksellisten kommunistien välinen kärhämä. Miksi siinä olisi muuten sana ”sosialismi”? Jopa Hitler itse on sanonut olevansa sosialisti eikä Hitler ikinä valehtelisi. Tämän tähden ennen kaikkea Erkki Tuomiojan tulisi pahoitella aiheuttamaansa vaaratilannetta.
Ex-kansanedustaja James Hirvisaaren sanoihin onkin siksi helppo yhtyä:
”Itse olisin toki mielissäni, jos kansallisen edun nimissä Tuomiojan ja Arhinmäen ja Anderssonin ja muiden kommareiden ja äärivasemmistolaisten toiminta kiellettäisiin.”