Yleisradio ja Keskisuomalainen-konsernille kuuluva Etelä-Suomen Media ovat pitkästä aikaa koetelleet kykyjään kokemusjournalismin haastavalla saralla ja laatineet uutiset, joissa faktoja on täydennetty tai ne on kokonaan korvattu juurevien rivikansalaisten aidoilla tunteilla.
Tieteellinen totuus näet on sama kuin tiedeyhteisössä vallitseva konsensus – ja sehän tuo mieleen Korpilammen hengen, suomettumisen ja Neuvostoliiton. Pois mokoma tunkkainen kollektivismi, tilalle raikas mielipiteiden sateenkaari, jossa jokainen päähänpälkähdys edustaa yhtä totuusmolekyyliä kaikkialla kimaltavien totuuksien valtameressä.
Ajankohtaisen kakkosen Jari Hakkarainen laati tiistai-iltana 13. lokakuuta huolestuneen uutisen Forsmanin perheen karmeasta kohtalosta. Aivan tavallinen heteroseksuaalisen avioliiton jämäkälle peruskivelle pystytetty miehen, naisen ja kahdeksan lapsen merikarvialaisperhe kärsi arvoituksellisista oireista, kuten ”korvien lukkiutuminen, unettomuus, voimattomuus, päänsärky, pahoinvointi, epämääräiset kivut ja verenpaineen ja pulssin kohoaminen”.
Yleisradion artikkelin mukaan lääkärit olivat tyystin neuvottomia perheen pahoinvoinnin edessä, vaikka ambulanssia oli pihaan soitettu tavan takaa. Mystiset stressioireet hävisivät kuin tuhka tuuleen vasta, kun 1,5 kilometrin päässä Siikaisten puolella kuntarajaa sähköä jyllännyt Jäneskeitaan tuulivoimala ei enää näkynyt peruutuspeilissä.
Niin, tuulivoimala.
Murhemielin Ajankohtaisen kakkosen raportti Satakunnasta aloittaa niin kuin pitää. Tunne edellä:
Tuulivoimaloiden yleistyessä myös huoli niiden vaikutuksesta terveyteen on lisääntynyt. Lääkärit eivät osaa selittää tuulivoimaloiden lähistöllä asuvien outoja oireita. Pahimmillaan ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa, kun tuuliturbiinit ovat aloittaneet tuotantonsa.
Toisin sanoen tuulivoimalat aiheuttavat silkalla olemassaolollaan ”huolta”, jonka edessä ihmismieli on voimaton. Siinä ne valtavat valkoiset lavat pyörivät näkymättömien voimien liikuttamina. Tuottavat sähköä, vaikka päreet on keksitty. Ihmekös tuo, että syntyy ”outoja oireita”. Lopulta tuulivoimalat karkottavat kauhusta kirkuvaa väestöä sankoin joukoin hakemaan turvaa lähimmän hiilikasan katveesta.
Forsmanin perheen pahoinvointia ei käy kiistäminen. Niin on jos siltä tuntuu. Lääkärien avuttomuus oli pakottanut perheenpään suorittamaan diagnoosin omin konstein. Ahkeran tiedonhaun perusteella Forsman tuli ainoaan mahdolliseen johtopäätökseen:
Sillä perusteella mitä on asioita tutkittu ja selvitetty ja se mitä empiirisiä havaintoja voi kymmenhenkisen perheen kautta tehdä ja se mitä on kaveriperheitä, jotka kärsivät näistä samoista ongelmista, en näe mitään muita vaihtoehtoja kuin tuulivoimaloiden tuottama infraääni, matalataajuinen paineaalto.
Harmillista kyllä länsimainen lääketiede tai ainakin sitä paikallisesti edustava Pohjois-Satakunnan terveysvalvonta kieltäytyy tutkimasta asiaa tältä kantilta. Jostain käsittämättömästä syystä voimaloiden äänenpainetta mitataan vain ihmiskorvan kuuloalueella. Sen verran toimittajalla sentään on häpyä, ettei suoraan syytä viranomaisia salailusta, vaikka rivien välistä voidaan lukea hapanta tuhahtelua ”Suomen viralliselle kannalle”.
Asiaa koskevaa tutkimusmateriaalia on onneksi olemassa Suomen valtionrajojen ulkopuolella. Luojan kiitos Portugalista! Yleisradion tutkiva journalisti tavoitti Lusófona-yliopiston biolääketieteen professori Mariana Alves-Pereiran, joka oli törmännyt tismalleen merikarvialaisperheen kaltaiseen tapaukseen. Alves-Pereiran työryhmä perehtyi joitakin vuosia takaperin portugalilaisen hevostilallisen ja hänen eläinystäviensä oireisiin (muun muassa hevosten jalat olivat vääntyneet). He päätyivät lopputulokseen, jonka mukaan kyseessä on samanlainen ”vibroakustinen oireyhtymä” kuin aiemmin tutkituilla lentäjillä, trukinkuljettajilla ja teknikoilla. Tapaus oli Alves-Pereiran mukaan ensimmäinen tuulivoimalan aiheuttamaksi havaittu.
Tässä välissä on paikallaan kiittää Kaitselmusta siitä, etteivät merikarvialaisperheen lasten jalat sentään kokeneet samaa kohtaloa kuin surulliset portugalilaiset rotuhevoset.
Mikäli Ajankohtaisen kakkosen toimittaja olisi notkunut hetkenkään kauemmin Googlen ääressä, hän olisi huomannut, että hakusanat ”vibroacoustic disease” johtavat yhä uudelleen suoraan tai mutkan kautta samoihin tutkijoihin – Mariana Alves-Pereiraan ja Nuno Castelo Brancoon. Portugalilaisten uljas tutkijaryhmä on lähes yksin koko maailmassa taistelemassa alle viidensadan hertsin taajuudella tapahtuvaa äänialtistusta vastaan.
Ilmiön havaitsi myös The Australian and New Zealand Journal of Public Health, joka perehtyi tapaukseen kesällä 2013. How the factoid of wind turbines causing ‘vibroacoustic disease’ came to be ‘irrefutably demonstrated’ -artikkelissaan julkaisu seuloi vibroakustisesta sairaudesta + tuulesta kertovat 24 700 nettisivua, jotka veivät lopulta 35 itseviittauksia vilisevään artikkeliin, joista kaikki yhtä lukuun ottamatta johtivat samalle sylttytehtaalle.
Edellä mainittu tapaus tuulivoimaloiden tuhoamasta hevostilasta käydään myös läpi. Tuomio on tyly. Perheenjäsenten ja hevosten oireet olivat melko tavallisia ja siten selitettävissä useilla syillä. Artikkelin kirjoittajat myös toteavat, ettei muita alueen talouksia ole tutkittu, kuten olettaa sopisi.
Aihe ei vain sattumalta kiinnostanut Australian ja Uuden-Seelannin kansanterveystyön tutkijoita. Heillä oli oma ongelma asialistallaan. Kun näet tieteellisesti hatarasta asiasta tehdään poliittinen kysymys, sillä on oikeasti mittavia vahingollisia seurauksia. Näin on käynyt etenkin Australiassa, jossa maata hallitsevat kokoomuslaiset ovat leikanneet tuulivoiman tutkimus- ja kehitysrahoitusta raskaalla kädellä. Eräs tekosyy typerälle päätökselle oli väitetty infraäänialtistus.
Yleisradioyhtiö ABC:n ylläpitämä faktantarkistuspalvelu Fact Check otti heinäkuussa 2015 käsittelyynsä väitteen tuulivoimaloiden infraäänten terveysvaikutuksista. Se kävi läpi Australian liberaalidemokraattisen puolueen senaattorin väitteet ja murskasi ne: mitään tutkimusta tuulivoiman infraäänien terveysvaikutuksista ei ole, joten väite jää todistamatta.
Loppujen lopuksi Ajankohtainen kakkonen siis ratsasti tuulimyllyjä vastaan melko anekdotaalisin todistein: merikarvialaisen suurperheen isän musta tuntuu -analyysiä ei vahvista mikään taho ja ainoa, joka sen voisi tehdä, on patologinen itseviittaaja.
Ajatella, jos Suomenkin Yleisradiolla olisi faktantarkistuspalvelu.
Tarina tuulivoimaloiden hurjista terveysvaikutuksista on tutunoloinen. Siinä toistetaan samat hokemat kuin vaikkapa susihysteriassa tai maahanmuuttokritiikissä: Tuulivoimaloita rakennetaan holtittomasti eikä sitä voida estää. Ne tulevat melkein kotipihalle ja romahduttavat kiinteistön arvon. Ne vaarantavat lastemme ja kotieläintemme terveyden. Monikansalliset mediatalot ja kansainvälinen korkeakouluverkosto ovat mukana salaliitossa peittääkseen todellisen tiedon tuulivoimaloiden haittavaikutuksista. Jopa syylliset ovat samoja kuin petoeläinten suojelussa ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Vihervasemmistohan se on, tietenkin, luultavasti yhteistyössä globaalin kapitalismin kanssa.
Kertomuksen kyseenalaistaminen tosiasioita tivaamalla koetaan loukkaukseksi. Eniten mielensä pahoittaa toimittaja. Ja kuten tiedämme, tunteillakin on tunteet.
*
Infraäänillä hevosten jalkoja vääntelevien tuulivoimaloiden tarina sai samana lokakuun kolmantenatoista seurakseen Vantaan Sanomien uutisen Pakkalan asukastilaisuudesta. Aiheena olivat Vantaalle sijoittuneet 1 100 turvapaikanhakijaa.
Jo alkuperäinen uutinen tarjosi pientä vihjettä siitä, mitä tuleman pitää. Muuten melko maltilliseen artikkeliin oli saatu paikallisen asukkaan todistus, jonka mukaan kauppakeskus Jumbo olisi muuttunut turvallisesta rahantuhlauspaikasta jonkinlaiseksi Mad Max -dystopiaksi:
Jumbo on mennyt alaspäin. Se on kohta kuin Itäkeskus. Teini-ikäinen tyttäreni ei uskalla enää mennä sinne, sanoo Seppä ja kertoo lapsensa saaneen kauppakeskuksessa muutaman viikon sisällä peräänsä ehdotuksia, kosketteluita ja viheltelyitä.
Sanomattakin on selvää, että pakkalalaisen perheenäidin ”Itäkeskus” on mielikuvituksen tuotetta, luultavasti myös Jumbo. Mutta varsinaiseen tykitykseen Etelä-Suomen Median kaupunkilehdet pääsivät vasta seuraavana päivänä.
14. lokakuuta päivätty Vantaan Sanomat kertoo kristillisdemokraattisen kaupunginvaltuutetun suulla:
Vantaan vastaanottokeskusten turvapaikanhakijoista koostuvat miesporukat herättävät turvattomuutta Aviapoliksessa. Kaupunginvaltuutettu Maija Hurri (kd.) toi asukkaiden huolen esille hiljan valtuustoinfossa.
– Olen kuullut useilta kuntalaisilta, että Aviapoliksessa ollaan huolissaan alaikäisistä tytöistä. Vanhemmat eivät enää uskalla laskea heitä yksin Jumboon, koska siellä miesjoukot ovat heitä piirittäneet ja jututtaneet. Vanhemmat pelkäävät, että jotain ikävää voi sattua.
Hurrin tiedossa ei ole, että tyttöihin olisi käyty käsiksi. Seudulla liikkuvat miesjoukot aiheuttavat kuitenkin pelkoa.
Mikäli Hurrin lietsomasta pelosta suodatetaan pois kaikki epämääräinen kuulopuhe, jäljelle jää vain tieto siitä, että on miesjoukkoja. Hurri itsekin myöntää, ettei ole kuullut kehenkään kajotun. Sillä mitä todellisuudessa on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, ei ole mitään merkitystä. Jos tuntee olonsa turvattomaksi, syynä ei voi olla ylivilkas mielikuvitus. Tätä vahvistaakseen toimittaja on tavoittanut nimettömän lähteen, joka tietää kertoa, että pelottaa niin maan perusteellisesti:
Nimettömänä pysyttelevä asukas kertoo, että ilmassa on suoranaista hysteriaa. Hänen mukaansa kansalaiset ovat vakavissaan perustamassa kodinturvajoukkoja naisten ja lasten turvaksi ja järjestämässä tytöille itsepuolustuskursseja. Asukkaan mukaan lukuisat, usein alaikäiset, naiset ovat kertoneet netissä kokeneensa ahdistelua.
– On kourittu, huudeltu, ahdisteltu sanallisesti. Jotkut kertovat, että heitä on seurattu Jumbossa miesporukalla ja kaupassa on ehdoteltu. Itseäni on videokuvattu ulkona.
Voiko noitavainoa enää selkeämmin ilmaista? Ei ihme, että paikalliset vihanhallintaongelmaiset ovat jo kokoamassa rasistista katupartiota, jonka tarkoitus on vainota erivärisiä kansalaisia.
Saman konsernin Helsingin Uutiset vääntää nupit yhteentoista omassa jatkojutussaan Pakkalan asukastilaisuudesta.
Lehti uutisoi otsikkotasolla täytenä totena, että ”Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan”.
Nyt se siis on jo fakta.
Rempseästi lehti kertoo, että kauppakeskus on muuttunut jonkinlaiseksi Aleppoksi:
Työntekijät eivät uskalla enää lähteä iltavuorosta kotiin, kun Jumbon ympärillä parveilee turvapaikanhakijoita eli miehiä. Osa henkilökunnasta on alkanut käyttää taksia iltavuorosta tullessaan.
Muun muassa tällaista sai kuulla Vantaan Sanomat, kun se oli Pakkalan oppimis- ja informaatiotalo Pointissa järjestetyssä Naapurina turvapaikanhakijalle -asukastilaisuudessa.
Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan. Asukkaiden lisäksi myös poliisin korviin on kantautunut tietoa, että tyttöjä tai naisia olisi lähennelty sopimattomasti.
Teksti on jo sulkenut pois mahdollisuuden, että turvapaikanhakijat olisivat omasta toiminnastaan vastaavia ihmisiä. He ovat ”turvapaikanhakijoita eli miehiä”, jotka ”parveilevat” kauppakeskuksen ympärillä kuin kuhnurit häälennolla. Samaan aikaan pahaa-aavistamattomat kuluttajat shoppailevat kaikessa rauhassa. Jostain syystä ympärillä roihuava kulttuurienvälinen sisällissota ei näy kuin salaisuuteen vihityille. Siis niin kuin jo kertaalleen lainatulle pakkalalaisrouvalle, joka vielä kerran vertaa Jumboa jossakin rinnakkaistodellisuudessa kiehuvaan Itäkeskukseen.
Etelä-Suomen Media saa kuitenkin puhtaammat paperit kuin Yleisradio. Vantaan Sanomat teki uljaan yrityksen faktantarkistamisen vaativassa ammatissa. Se lähetti sankaritoimittajansa aivan tavalliseen kauppaan puhumaan aivan tavallisille asiakkaille.
Asiakkaiden hämmentyneet reaktiot ovat kuvaavia. Ei ole ahdisteltu tai sitten on kuultu ystävän kautta jotakuta joskus vuosia sitten jossakin ahdistellun. Luultavasti tällainen optio ei ollut käynyt edes mielessä ennen kuin toimittaja kävi vihjaamassa.
Samaa sanoo tietysti myös poliisi, joka ei pamputa turvapaikanhakijoita vain siitä yksinkertaisesta syystä, että yksikään kaikista kymmenistä, sadoista ja tuhansista kaverin kavereista, joita nämä pakolaiset ovat ahdistelleet tai jotka he ovat kerta kaikkiaan raiskanneet, ei ole tehnyt rikosilmoitusta.
Voidaan melko turvallisin mielin todeta, että ongelmaa on liioiteltu, ellei sitä ole peräti tykkänään tuulesta tempaistu.
*
Infraäänien aiheuttamaksi luultu päänsärky, sydämentykytys, hikoilu ja unettomuus ynnä muut vastaavanlaiset vaivat ovat niin tavallisia, ettei niitä osaisi ilman kookasta maamerkkiä mihinkään yhdistää. Nocebo-efekti alkaa ottaa niskalenkkiä terveestä järjestä.
Samalla tavalla nuoriin ”parveileviin” miesjoukkoihin kohdistuva pelko ei ole mitenkään ratkaisevasti kiinni heidän teoistaan. Tutusta poikkeava ihonväri riittää leimaamaan sinänsä normaalin käytöksen ääriliikkeeksi. Nuorukaisten asiaton oleskelu, äänekäs häiriköinti, rintojen tuijottaminen, musiikin julkinen kuuntelu tai vaikkapa ylimielinen kävely eivät ole millään muotoa vain islaminuskoisille tai tummaihoisille varattuja ominaisuuksia. Asiasta voi jokainen halutessaan varmistua Suomen kaikkien yläkoulujen, lukioiden ja ammattikoulujen liepeillä.
Yksittäinen kansalainen saa ilman muuta olla niin hysteerisen peloissaan kuin haluaa. Ei luulosairaus tai rasismi ole rikos. Näistä kertovat uutiset ovat toinen asia. Kun raportoidaan ihmisten tuntevan turvattomuutta tai pelkoa, pitäisi tehdä selväksi, että kyseessä on täysin subjektiivinen mielipide eikä mihinkään todelliseen ilmiöön perustuva objektiivinen totuus.
Aivan helvetin hyvä kysymys on silti, miksi kenenkään tunteista noin ylipäätään pitäisi tehdä uutinen.