Meitä on liikaa. Ei se ole Pentti Linkolan oma keksintö. Maapallo ei kestä kasvavia ihmismassoja, tai oikeammin väestöräjähdyksen seurauksia: ilmastomuutosta, ruuan ja veden loppumista, energian ehtymistä, saastuttamista ja hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen vaatimusta.
Linkolan ongelmanratkaisumalleista en ole samaa mieltä. Niitä ei voi hyväksyä. Ne rikkovat ihmisoikeuksia. Vain hirviö suosii sotia, myrkyttämistä, tauteja, toivoo luonnon katastrofeja, tappamista, nälkää tai terroritekoja. Elävien ihmisten murhaaminen ei kuulu ihmisyyteen.
Mutta mitä me sitten voisimme tehdä?
Ensimmäisenä tulee mieleen syntyvyyden säännöstely, järkevä perhesuunnittelu, ehkäisy, abortti, koulutus, naisten aseman parantaminen ja tiedon lisääminen. Vaikka syntyvyyden säännöstely osittain sotii ihmisen perusoikeuksia vastaan, sitä on silti tehtävä. Onko oikea määrä sitten yksi, kaksi vai kolme lasta, sen saavat viisaammat, maailman tilan tuntevat tiedemiehet, punnita.
Ihmisellä ei ole maailmassa luonnollista vihollista, siksi ihminen on lisääntynyt ja lisääntyy hallitsemattomasti.
Ihmisen hyvinvointi on maapallon ja sen harmoonisen luonnonjärjestyksen pahin vihollinen. Valitettavasti. Jos kiinalaiset ja intialaiset saavat sen auton ja jääkaapin, jotka koetaan hyvinvoinnin mittareiksi, voi jo olla myöhäistä.
Kansaivälisten ilmastosopimusten rinnalla pitäsi ratifioida myös kansaivälisiä syntyvyyden rajoittamiseen liittyviä sopimuksia.
Tässä ajassa on paradoksaalista, että se, joka vihaa ihmisiä, rakastaa ihmisiä eniten. Syntyvyyden säännöstely olisi epäitsekästä panostusta tulevaisuuteen, maapallon ja luonnon säilymiselle.