Pääministeri Juha Sipilän ajama sote-katastrofi sai jälleen pienen naulan arkkuunsa, kun Vantaan kaupunginvaltuusto tyrmäsi uudistuksen maanantaina selvin numeroin.

Käytännössä vain kokoomus jäi yksin puolustamaan hallituksen päälinjaa. Suurempien hallituspuolueiden keskustan ja perussuomalaisten ryhmät hajosivat levälleen.

RKP sitä vastoin äänesti kokoomuksen mukana, vaikka se on eduskunnassa allekirjoittanut sotea koskevan välikysymyksen. RKP antoikin jonkinlaisen poliittisen venkoilun oppikirjaesimerkin. Vantaalla tuetaan, mutta eduskunnassa halutaan kaataa hallitus soten takia.

Oma lähtökohtani on, että kyllä Suomessa tarvitaan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista. Hoitojonot ovat liian pitkiä eivätkä köyhät ja rikkaat yhtäältä – ja työterveyshuollossa ja sen ulkopuolella olevat toisaalta – ole tasavertaisessa asemassa. Samalla ihmisiä pompotellaan liikaa luukulta luukulle ja jonosta toiseen.

Suomessa tarvitaan terveyserojen kaventamista, peruspalvelujen vahvistamista ja niiden nykyistä yhdenvertaisempaa saavutettavuutta.

Kun talo on palvellut vuosikymmeniä, se vaatii jossain vaiheessa putkiremontin. Hallituksen malli vie kuitenkin perikatoon. Hallituksen remontin jäljiltä ei vesi tule sisään, viemäri valuu lattialle ja perästä tulee vielä valtava lasku.

Hallitus markkinoi uudistusta valinnanvapaudella. Sote ei kuitenkaan tuo vapautta vaan pakkoa. Se tuo yhtiöittämisen, yksityistämisen ja julkisten palveluiden markkinoille repimisen pakon. Valinnanvapaus onkin savuverho tai koodinimi Suomen historian suurimmalle yksityistämishankkeelle.

Yksityistäjät tietävät, että jos suunnitelma nyt viedään läpi, sitä on vaikea tai jopa mahdoton myöhemmin perua. Akvaariosta saa kalakeiton, mutta kalakeitosta ei enää akvaariota. Tai kuten maan johtavat sote-asiantuntijat sanovat, talon voi polttaa vain kerran.

Hallituksen kaavailemista 18 maakunnasta 11 on pienempiä kuin Vantaa. Suurilla paikkakunnilla valinnanvaraa on jo nyt – pienille paikkakunnille sitä ei tule lisää.

Jo nyt Vantaalla on mahdollista valita terveysasema kaupungin sisällä tai naapurikaupungista, mennä yksityiselle ja saada siitä kela-korvaus tai ottaa palveluseteli ja mennä sitä kautta yksityiselle. Palvelusetelit sinällään ovat väline palveluiden yksityistämiseen, mutta se on erillään isommasta sote-kokonaisuudesta.

Eli uudistamista tarvitaan, mutta hallituksen malli pitää hylätä. Juuri tämä oli lähtökohta sille, että koko maan poliittinen oppositio allekirjoitti eduskunnassa yhteisen välikysymyksen sotesta viime perjantaina.

* * *

Suomessa on jo ennen sote-uudistusta kuntien omilla päätöksillä avattu kaikille yhteisiä, julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita yksityiselle bisnekselle. Se tarkoittaa, että ylikansalliset sote-konsernit ovat laajentaneet sillanpääasemaansa suomalaisilla terveyden ja sairauden markkinoilla. Tässä työssä on myös Vantaan kaupunki ollut mukana.

Viime vuosien kehitys on ollut se, että suuret napsivat markkinoilta pois pieniä ja keskisuuria yhtiöitä. Juuri yrityskaupoilla on Suomeen luotu kokonainen sote-miljonäärien luokka.

Se ei tarkoita vain terveyttä vaan myös vammaisten palveluita, vanhusten hoitoa ja hoivaa, päihdepalveluita ja mielenterveystyötä. Suomessa on nähty jopa ensimmäiset lastensuojelu- ja huostaanottomiljonäärit.
Sote-bisnes on luonut ylimittaisia voittoja, joista maksetaan alimittaiset verot. Vaikka tulot tulevat useimmiten kunnan pussista, ei pääomatuloista makseta lainkaan kuntaveroa.

Juuri tätä on luvassa lisää, jos hallituksen ajama uudistus menee läpi.

On tosin hyvä, että valtiovalta osin myöntää omat virheensä. Harvoin on mikään maan hallitus laskenut käsistään sellaista lakiesitystä, jonka sisään on kirjoitettu se, miksi kyseistä lakia ei pitäisi säätää. Nyt tämäkin ihme on nähty.

Eikä Suomessa ole enää jäljellä montaa asiantuntijaa, joka katsoo, että hallituksen sote-malli olisi hyvä, kannatettava, toivottava tai edes toimiva. Näihin hallituksen sote-linjan murskajaisiin on onneksi yhtynyt myös Vantaan kaupunki omassa lausunnossaan.