Kommentoin tällä viikolla Iltalehden pyytämässä kolumnissa Suomen ja Venäjän välille kehkeytynyttä lasten huostaanottokiistaa – lähinnä median toiminnan näkökulmasta. Ohessa hiukan laajennettu versio samasta kirjoituksesta.
Suomessa elää valitettavan vahvana yhä koulukunta, joka lujasti uskoo, että itse luoja on luonut Venäjän maan päälle vain siksi, että se voisi jotenkin uhata ja kiusata Suomea. Milloin ei ole päällä talvisotaa, kylmää sotaa tai noottikriisiä, keksitään ainakin puutulleja tai kiistaa lasten huostaanotoista, vain suomalaisten kiusaamiseksi. Valitettavasti Venäjä on yhä niin kehittymätön maa, ettei se mitenkään kykene tuottamaan kaikkea sitä uhkaa ja kiusaa, jolle Suomessa näyttää olevan jatkuvaa kysyntää.
Vuosia Venäjällä asuneena ja siellä toimittajana työskennelleenä uskallan sanoa, että erityisesti Kremlissä on pääosin muuta päivittäistä päänvaivaa kuin Suomen asiat. Venäjä on maantieteellisesti maailman suurin maa, maailmanpoliittinen toimija, jolla on Suomea huomattavasti paljon hankalampia naapureita. Harva muistaa, että ainoa maa Suomen ja Kiinan tai Suomen ja Pohjois-Korean välissä on Venäjä.
Siksi on ajatuksenakin mieletön, että Venäjällä olisi käynnissä jonkinlainen ajojahti tai salaliitto juuri Suomea vastaan esimerkiksi siksi, että halutaan kääntää huomio pois maan sisäisistä ongelmista. Siinä nostetaan Suomen merkitys sellaiselle tasolle, jota meillä ei Moskovan horisontissa objektiivisesti ottaen ole.
Suomi on pieni maa, jossa mediaan mahtuu yleensä vain yksi kohu kerrallaan. Venäjä on iso maa, jossa uusia, kotoisia skandaaleja nousee mediaan käytännössä joka päivä. Vaikkapa vain tällä viikolla on kohistu esimerkiksi duuman kansanedustajien todellisista ja kuvitelluista bisnesyhteyksistä, katuopposition johtajan Sergei Udaltsovin oikeudenkäynnistä televisioyhtiö NTV:tä vastaan, patriarkka Kirillin huippukalliista huonekaluostoksista tai venäläisten merimiesten kaappauksesta Nigeriassa.
Vaikka Suomessa venäläislasten huostaanotosta syntynyt kohu on hallinnut otsikoita jo pari viikkoa, huuhtoutuvat Venäjällä tällaiset aiheet varsin nopeasti uutisvirran viemäriin.
Suomessa ei myöskään pidä turhaan pelästyä venäläistä, meille vierasta kovaa sanomisen kulttuuria. Venäjän kielessä käytetään tällaisesta puhetavasta ilmaisua ”dlja krasnovo slavtsa”. Silloin joku ylpeilee sillä, että on osannut sanoa sukkelasti ja pahasti. Tähän kategoriaan menevät myös monet lapsiasiamies Pavel Astahovin lausunnot, joissa hän muun muassa uhoaa Suomelle kauppasaartoa. Astahov on vanha provokaattori ja skandalisti, jolla on ollut omia televisio-ohjelmia ja joka rakastaa kiistanalaista julkisuutta. Tämän tason miehet eivät päätä mistään boikoteista.
Suomessa poliittinen keskustelu on pääasiassa sovinnaista ja jäyhää, vaikka Suomen eduskunnassa nähdään tästä silloin tällöin myös loistavia poikkeuksia.
Venäjällä se on värikästä, tunteellista ja kakofonista. Poliittisissa keskusteluohjelmissa vieraat huutavat usein päällekkäin eikä tavatonta ole jatkaa argumentteja nyrkeillä. Näin teki viimeksi oppositiolehti Novaja Gazetan omistaja, entinen KGB-upseeri ja nykyinen monimiljardööri Aleksandr Lebedev, joka hermostui vierustoverilleen ja läppäisi tätä turpaan. Venäläiset ovat tottuneet siihenkin, että Venäjän oma Timo Soini, oikeistopopulisti Vladimir Zhirinovski on kehottaa turvamiehiä ampumaan vastaväittäjiään televisiossa.
Keskustelukulttuurin eroilla ei voi silti selittää sitä, että koskien Suomea ja venäläisperheiden asemaa täällä levitetään tietoista disinformaatiota ja väitteitä, joissa ei ole totuutta edes siteeksi. Siksi Suomessa on pakko varautua siihen, että uutisvirran viemäristä nousee vielä uusia pahanhajuisia kuplia.
Suomen ja Venäjän väliin onkin ilmaantunut kummallinen räyhähenki, joka on ottanut tehtäväkseen Suomen perusteettoman ja ymmärryksen yli menevän mustamaalaamisen itänaapurin mediassa. Kuten Suomen parhaimmistoon kuuluva Venäjä-tutkija Markku Kivinen sanoo: kyse on täydellisestä reaalimaailmaan liittyvien koordinaattien puuttumisesta. Silloin voidaan vakavissaan väittää, että Suomen sosiaalitoimi mieluiten tuhoaisi venäläiset äidit ja että käynnissä on venäläislasten kulttuurinen kansanmurha.
Mutta jäitä hattuun myös meillä. Venäläiset ovat vanhaa sivistyskansaa. Eivät hekään median kuluttajina osta ihan näin umpipimeää soopaa. Miljoonat täällä käyvät venäläiset matkailijat ovat kyllä nähneet, millainen yhteiskunta Suomi oikeasti on. Maailman mittakaavassa, ei täällä kovin huonosti eletä.