Suomessa on viime viikot ollut menossa ennen näkemätön poliittinen sirkus. Eduskunnassa on todistettu arvotonta näytelmää, johon on kuulunut puolueista eroamisia, ryhmän vaihtoja, oman puolueen pystyyn haukkumista sekä eduskunnan ja europarlamentin vaihtoleikkejä.
Eduskunnan loikkausviikot ovat kieltämättä hyvää viihdettä. Sirkushuveja kokoomus ja siniset osaavat järjestää – mutta leipää ei ole juuri näkynyt. Päinvastoin leipää ne ovat nirhineet ja sahanneet tavallisilta työtätekeviltä suomalaisilta ja työttömiltä.
On myös poliitikkoja, jotka ovat kyllästyneet politiikkaan. Hyvätuloiset oikeistomiehet puuhaavat nyt Suomeen uutta liikettä. He arvostelevat puolueiden toimintatapoja, kun yksin ei saa mitään aikaan heti.
Kyseessä onkin jonkinlainen ikääntyvä yökerhoväen hanke. Kieltämättä politiikka on tylsää ja hidastempoista, kun sitä yökerho Teatterin vip-tiloista katselee.
Mestareita poliittisessa sirkuksessa ovat kuitenkin perussuomalaiset ja näistä eronneet siniset – eli niin sanottu hillotolpan väki. Jos ministeri-Audin takapenkkiä ei ole tarjolla, heille riittää tarvittaessa auton takakonttikin. Ehkäpä tämä oli se, mitä sotaministeri Jussi Niinistön ihannoima Lapuan liike tarkoitti eduskunnan ”kettufarmilla”.
Mutta kyllä kansa tietää. Ja kansa kertoo sen mielipidemittauksissa. Helpompi on myllynkiven nousta merenpohjasta kuin sinisten enää eduskuntaan.
On hyvä, että Harry Harkimo, Elina Lepomäki ja Paavo Väyrynen ovat ruuvaamassa tappia hallituksen veneestä. Poliittista tulevaisuutta he eivät edusta. Mutta ainakin he auttavat, että Juha Sipilän porvarihallitus saadaan toivottavasti jo pian menneisyyteen. Heidän avullaan myös hallituksen ajama sote- ja maakuntauudistus saadaan toivon mukaan kaadettua.
* * *
Juuri sote- ja maakuntauudistuksesta on kasvanut hallituksen pakkomielle. Sitä vastaan eivät ole vain oppositio – vaan pääkaupunkiseudun kunnat, asiantuntijat, kansa ja terve järki. Kolme viidesosaa suomalaisista on sitä mieltä, että valmistelu pitää keskeyttää.
Ja miksi eivät olisi. Soten kautta julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista on tarkoitus tehdä yksityistä bisnestä. Yksityisille sosiaali- ja sairausjäteille avattaisiin näin veronmaksajien pohjaton tasku.
Moni näistä suuryrityksistä on pörssiyhtiöitä. Näin Sipilän oikeistohallitus luo edellytykset suomalaisen hyvinvointivaltion listaamiselle pörssiin. Samalla suuret yritykset ostavat jatkuvasti markkinoilta pois pieniä.
Pörssin ja yrityskauppojen tuloksena keskuudessamme on jo nyt miljonäärejä, jotka ovat tehneet rahansa lääkäripalveluilla, vanhusten- ja vammaisten hoidolla ja jopa lastensuojelulla ja huostaanotoilta.
Kumpaa Suomi tarvitsee enemmän, kunnollisia sosiaali- ja terveyspalveluita vai yhä uusia sote-miljonäärejä ja suuryritysten valtaa palveluissa?
Lisäksi 18 maakuntaa on yksinkertaisesti liikaa. Sen tietävät kaikki paitsi kepulaiset valtapoliitikot. Nykyiselle oppositiolle sote- ja maakuntauudistuksen kaataminen on loppueduskuntakauden tärkein asia.
* * *
Paitsi julkiset palvelut, myös suomalainen palkkaduunari on hallituksen maalitauluna.
”Maa meidän on ja olla täytyy vaan ei laiskain lurjusten”, sanotaan työväenlaulussa.
Hallitus on kaapannut tämän ajatuksen itselleen ja kääntänyt sen päälaelleen. Hallitukselle kuuluu maa ja tavalliset työntekijät ovat laiskoja lurjuksia. Erityisesti sitä ovat työttömät.
Tästä räikein esimerkki on työttömyysturvan niin sanottu aktiivimalli. Hallituksen satumaailmassa työttömyys johtuu ennen muuta työttömien vähäisistä työhaluista ja yleisestä laiskuudesta. Siksi heitä pitää rangaista.
Mutta aktiivimallissa työttömien toimeentuloa höylätään, vaikka he olisivat aktiivisia. Sadatkaan työhakemukset eivät pelasta hallituksen leikkurilta.
Toinen esimerkki on irtisanomissuojan heikentäminen alle 20 hengen yrityksissä.
Pääministeri itse puolustaa irtisanomissuojan heikentämistä esimerkillä, jossa kolme sakkoa kerännyttä firman autonkuljettajaa ei muuten saada pois töistä. Kokoomuksen kauppakamarisiiven Harri Jaskari sanoo, että ”kaikki olemme olleet sellaisissa työpaikoissa, jossa on yksi kaveri, jolla ei vaan työ maistu ja joka vielä yrittää heikentää työilmapiiriä”.
Hyvät hallituspuolueet: tallaistako porukkaa suomalaiset työpaikat todella ovat täynnään? Lusmuilijoita, sakonuusijoita ja ilmapiriin myrkyttäjiä? Onko joku kuullut hankalasta työnantajasta? Työnantajatko eivät koskaan vahingoita ilmapiiriä työpaikoilla?
Hallituksen lähtökohta on avoimesti työttömiä ja työntekijöitä halveksiva. Väärästä analyysistä tehdään vääriä johtopäätöksiä. Siksi hallituksen resepti on: potkuilla Suomi nousuun! Entä miksi raja on vedetty juuri 20 työntekijään? Miksi hallitus tahtoo näin luoda keinotekoisen tulpan yritysten kasvulle?
Todellisuudessa irtisanominen on Suomessa jo nyt halvempaa ja helpompaa kuin monessa muussa Euroopan maassa. Mikäli vasemmisto on maan seuraavassa halliuksessa, sen pitää perua sekä aktiivimalli että irtisanomissuojan heikentäminen.
* * *
Aktiivimalli on vain yksi osa leikkauspolitiikkaa, jolla hallitus lyö kaikkein pienituloisempia.
Kilpailukyykytyssopimuksella on käyty erityisesti julkisen sektorin pienipalkkaisten naisten lompakolla. Indeksien jäädytyksillä on leikattu pienimpiä eläkkeitä ja työttömyysturvaa, sairauspäivärahaa, lapsilisiä ja jopa kotihoidon tukea – jota hallituksessa olevat oikeistopopulistit sanovat erityisesti puolustavansa.
Samalla hyvätuloisten verotusta on kevennetty. Pörssiyhtiöissä on tänä keväänä ollut historiallinen osinkokevät yli 12 miljardin euron osingoilla. Lisäksi suurten pörssiyritysten johtajien palkat ja bonukset ovat nousseet 13 kertaa – siis 13 kertaa nopeampaa – tahtia kuin tavallisilla palkansaajilla.
Yhdessä asiassa hallitus ei kuitenkaan ole köyhä eikä kipeä. Silloin, kun suunnitellaan asehankintoja.
Hallituksen perhevapaauudistus kaatui siihen, ettei siihen löytynyt sataa miljoonaa euroa. Samaan aikaan merivoimille hankitaan uusia meritorjuntaohjuksia sadoilla miljoonilla euroilla. Yhden aselajin yksi asejärjestelmä on siis näin paljon arvokkaampi kuin Suomen lapsiperheiden arjen uudistaminen.
Naton ulkopuolella oleva sotilaallisesti liittoumaton maa tarvitsee tietysti uskottavan puolustuksen. Mutta ei voi olla niin, että armeija ja muut turvallisuusviranomaiset saavat aina kaiken sen, minkä haluavat, kun muille jaetaan niukkuutta ja kurjuutta.
Suomi on myös ilmoittanut aikomuksistaan pitää Suomen maaperällä suursotaharjoitus, jossa käytännössä testataan Naton isäntämaasopimuksen täytäntöönpanoa.
Miksi Nato ja presidentti Donald Trumpin johtaman Yhdysvaltojen asevoimat kutsutaan Suomen maaperälle harjoittelemaan sotaa ja ketä vastaan? Kenen turvallisuutta se palvelee? Ei ainakaan suomalaisten. Tämäkö on hinta siitä, että sota- ja hyökkäysministeri Niinistö saa nostaa profiiliaan, kun oma puolue ympärillä hukkuu?
Koko vasemmiston pitää tulevaisuudessa yhä enemmän haastaa rahan valta ja militarismi. Mikäli Vasemmistoliitto on maan seuraavassa hallituksessa, sen pitää esittää suursotaharjoituksen peruuttamista.
Suomi tarvitsee uuden suunnan ja suomalaiset ansaitsevat sen. Suomessa tarvitaan kokonaisvaltainen poliittinen käänne vasemmalle. Se voidaan varmistaa vain niin, että Vasemmistoliitto ja SDP voittavat tulevat eduskuntavaalit ja osallistuvat vaalivoiton kautta tulevaan hallitukseen.
Tässä työssä tarvitaan myös vihreitä ja muuta oppositiota, joka on löytänyt sosiaalisen omantuntonsa.
Seuraavan punavihreän hallituksen pitää toteuttaa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus, jossa lähtökohtana on julkinen palveluntuotanto ja sinne suunnattu lisärahoitus. Jo varsin pienillä lisävoimavaroilla voidaan purkaa hoito- ja palvelujonoja.
Tulevan hallituksen ohjelmaan pitää kirjata myös oikeudenmukainen työelämä ja irtisanomissuojan vahvistaminen, voimakas panostus työllisyystoimiin, oikeudenmukainen ja riittävä sosiaaliturva, tiukka ilmastopolitiikka ja Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus.
Näistä syistä olen myös itse päättänyt asettua ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa Uudellamaalla.
Suomessa vietetään vappua tänään ainutlaatuisissa historiallisissa merkeissä. Tänä keväänä on kulunut sata vuotta kevään 1918 sisällissodasta.
Kaikki suomalaiset ovat kevään 1918 perillisiä. Silti sadan vuoden takainen sisällissota on onneksi enemmän historiaa kuin politiikkaa. Sen pohjalta ei suomalaiseen yhteiskuntaan enää saada katkeria jakolinjoja.
Silti kaikkien sodassa menehtyneiden kohtaloita ei ole vielä selvitetty. Se on meidän velvollisuutemme. Siksi vasemmiston pitää vaatia tätä yhdessä valtiovallalta. Tämä olisi keino saattaa viimein loppuun kansallisen eheytymisen pitkä prosessi.