Helsingin kirjamessut 2015 olivat järjestäjille melkoinen menestys. Venäläisteema keräsi yleisöä eikä putinilainen trolliarmeija vyörynytkään virallisen kremnologisen kirjallisuuden varjolla Suomeen. Ei ainakaan tietääkseni, sillä katselin ja lueskelin messujen ohjelmistoa aika laajalti, niin Teema-kanavalta kuin lehdistöstä. Venäjä-kritiikkiä kyllä riitti monelta taholta ja monesta suusta.
Sauli Niinistö ja Jörn Donner
Sen sijaan virallinen suomalainen kulttuurielämä esittäytyi epäonnistuneesti heti messujen alkupäivinä, kun persidentti Sauli Niinistö ja kirjailija Jörn Donner jutustelivat messujen pääsalissa. Heille oli suotu aikaa ja tilaa, mutta näiden virallisten kulttuurihenkilöiden anti kirjallisuuden suhteen oli lähinnä mitätön. Kyseessä oli vanhojen valtiomiesten keskinäisen kehun kerho, välillä makeilevan ärsyttävä tilaisuus. Tottahan Donner on mielestäni Suuri Kirjailija, mutta eikö messujen tarkoitus voisi olla pienempienkin persoonien ja aloittelijoiden esiinnosto?
Sofi Oksanen ja Mihail Shishkin
Mihail Shishkin oli venäläisistä (emigrantti)kirjailijoista ylivoimaisesti Venäjä-kriittisin. Kaksinpuhelussa Sofi Oksasen kanssa Neuvostoliitto ja Venäjä osottautuivat sellaisen ylitsepääsemättömän pahuuden valtakunnaksi, jonne Shishkin ei enää ikimaailmassa halua eikä uskalla mennä. Hän on asunutkin Sveitsissä jo parikymmentä vuotta, mutta kirjoittaa edelleen venäjäksi, luojan kiitos. Suomennetut romaanit SINUN KIRJEESI ja NEIDONHIUS ovat kirjailijan yksisilmäisestä ja absolut mustavalkoisesta maailmankatsomuksesta huolimatta sellaista laatutyötä, että toivon niille lukijoita. Olen itse arvostellut ne molemmat Itäisen Suomen lehdissä. Juttuni löytyvät netistä…
Ljudmila Ulitskaja
Ljudmila Ulitskaja oli messujen venäläiskirjailijoista oma suosikkini. Hän on avannut minulle venäläisnaisten ja nuorten tyttöjen maailmaa viime vuosikymmeninä sellaisella tyylillä, että oksat pois. NAISTEN VALHEET ja TYTTÖLAPSIA ovat tässä mielessä todellinen aarreaitta. Suosittelen. Olen myös molemmista niistä kirjoittanut omat arvioni.
Ulitskajan mietteitä nykyisestä Venäjästä, tuosta pahuuden valtakunnasta, löytyy esimerkiksi sanomalehti Karjalaisen (23.10.) mainiosta jutusta ”Kielletyn levittäjästä vapaaksi kirjailijaksi”. Siinä kirjailija toteaa:
”Kirjallisuuden näkökulmasta näin vapaata aikakautta ei ole milloinkaan ollut. Teoksistani ei ole ikinä muutettu yhtään lausetta. Perestroikan jälkeen Venäjällä lakattiin käyttämästä sensurointia.” Lehdistö ja televisio ovatkin sitten aivan eri asia, hän jatkaa. Valtamedia on putinilaisten käsissä. Kulttuurielämän alistaminen ja kurjistaminen näyttäisi olevan Ulitskajankin mielestä todellinen vaaratekijä Venäjän siirryttyä yksinvaltaisesti johdettuun ryöstökapitalistiseen markkinavaltaan.
Sensuuri ja itsesensuuri
Pelko on paras sensori, totesivat monet neuvostoaikana kielletyt kirjailijat ja elokuvantekijät haastatellessani heitä viitisentoista vuotta sitten lisensiaattityötäni varten.
Ensimmäinen aste oli itsesensuuri, toisella asteella toimivat punakynät ja kolmannella sitten julkaisukielto tai esim elokuvan hyllyttäminen. Tapauksia riitti neuvostoaikana vielä kymmenittäin, mutta kyllä ne ajat ovat monen kirjailijan mielestä takanapäin. Lähinnä PELKO ja oma itsesensuuri tietysti vaikuttavat Nyky-Venäjälläkin vahvasti. Kuten niin monessa muussakin maassa. Raha, valta ja maine on makeaa meilläkin: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Harva vihreää oksaansa ehdoin tahdoin sahailee…
Sensuuri, ”Krimnash”-politiikka, rahanpuute saati trolliarmeijat eivät ole venäläistä laatukirjallisuutta tappaneet. Sen messut osoittivat. Sen sijaan Helsingissä ei valitettavast nähty sitä nuorten venäläiskirjailijoiden ja runoilijoiden todellista ”vastarintaryhmää”, joka on nousemassa monikansallisesta periferiasta, siperiasta, marginaalista. Tästä joukosta kirjoittaa asiantuntevasti Jukka Mallinen KU Viikkolehdessä (23.10) artikkelissaan ”Moskova on aina yhden messun arvoinen”
Ks. myös Öisinajattelijan Näkökulma Karjalaisessa (23.10.) – ”Kirjailija ei Venäjällä valtaa kumartele” sekä KU-blogijuttuni ”Rosa Liksom on rautaa” (23.10.)