Tiedättehän mitä tarkoittaa termi ”kekri”?
Kirjaimellisesti kyse on ”päättymisestä”. Pakanallisen tai muinaisen Suomen vuodenkierrossa kekri tarkoitti vuodenvaihdetta. Sato oli korjattu, syystalvi ovella, uusi vuosi alkoi ja oli aika juhlia ja vähän huilatakin. Tottahan kantasanasta voi näistä syistä johtaa myös sanan ”kekkerit”.
Kekriä vietettiin eri puolilla Suomea hieman eri aikoina, mutta sittemmin, 1800-luvun alusta sadonkorjuujuhla vakiintui loka-marraskuun vaihteeseen. Siis siihen Pyhäinpäivän seutuville, jolloin nykyisin hiljennytään… tai juhlitaan… amerikkalaismallista Halloweenia. Kurpitsaa. Sadonkorjuujuhla muuten sekin.
Kekrin syvin olemus
Muinaissuomalaisten vuosi siis vaihtui syksyllä, luonnonkierron mukaan. Syömä- ja juomajuhliin kuuluivat usein myös teurastukset ja mässäilyt liharuualla. Lammas oli todellista herkkua. Työtä ei kekrinä tietenkään tehty, vaan laulettiin, tanssittiin ja juopoteltiin.
Uskomus oli, että kekrinä näkymättömät pyhät miehet eli ”Santit” kiertelivät taloissa. Heillekin piti pöytä kattaa ja sauna lämmittää. Muuten laiskoteltiin urakalla, rengit ja piiatkin saivat rellestää. Kekriä seurasi vielä ”sielujen päivä”, pyhä sekin. Silloin sai kyläillä, lähteä ”kekriä kiertämään” ja palvelusväellä alkoi oma parin viikon ”syysloma”. Monet kekrin tavoista, ruuista ja juomista ovat siirtyneet kalenterissamme sittemmin jouluun… Niin, kekrinä muuten ennusteltiin usein myös tulevaisuutta, seuraavaa vuotta – kuten uutena vuotena nykyisin.
Syksystä jouluun – työtä ja juhlaa
Lieksassa sijaitseva Pielisen museo on Suomen komein ja kattavin ulkoilmamuseo. Hakkaa rakennuksineen ja näyttelyesineineen Seurasaaren kevyesti! Talvisin auki on tosin vain tilava museorakennus, sisätiloissa. Suosittelen piipahtamaan juuri nyt tai loppuvuodesta, kun erikoisnäyttely ”Syksystä jouluun – työtä ja juhlaa” on vielä pari kuukautta avoinna.
Upean näyttelyn on koonnut amanuenssi Marketta Alvila.
Näyttelyteksteistä, kuvista ja esineistä selviää, millaisia ovat olleet menneinä vuosisatoina arjen puhdetyöt myöhäissyksyllä, mitä on niin sanottu ”riihitys”, millaista oli kalanpyynti ja metsästys tai sadonkorjuu – ja kuinka valmisteltiin kekriä tai joulunviettoa. Hyödyllistä ja jo unholaan vaipuvaa tietoa yllin kyllin!
Marketta Alvila on myös laatinut esitetekstit syyskauden ”Santtien” mukaan. Nämä pyhimyksethän määräsivät, että maataloustyöt tuli tehdä ”säntilleen”, aikataulun mukaan. Muutama esimerkki:
-Pyhä Laurentius – Lauri 10.8.: Lauri lampaat keritsee…ladot lukkoon panee…Laurina lata pellolle…
-Apostoli Bartolomeus – Pärttyli, Perttu 24.8.: Perttuna pivo kiinni…Perttuna puuro pöydällä…päre pihtiin Pärttyliltä…
-Simon Kiivailija – Simo 28.10.: Simo saa sompiaiset…Simo sikoja pistää
-Pyhä Katariina – Kaisa 25.11.: Kaisa lampaat keritsee…Kaisan kahjaiset…
-Apostoli Andreas – Antti 30.11.: Anna Antti ahvenia…Antti aisoilla ajaa…
-Pyhä Anna – 15.12.: Anni oluet panee…kyllä on yötä yökytellä Annan päivän aikaista…
-Apostoli Tuomas – Tuomas 21.12.: Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi…
Kysyin Marketta Alvilalta näyttelyidean alkuperästä?
M. A. : ”Aihe tuli mieleeni, kun mietin nimenomaan koululaisille soveltuvaa näyttelyä, jota varten museolla olisi mahdollisimman paljon materiaalia omasta takaa. Tunnen aika hyvin esine- ja valokuvakokoelmat ja tiesin siksi, että näyttely olisi ”helppo” toteuttaa. Lisäksi olen huomannut lapsia opastaessani, että eskarit ja pienet koululaiset ovat yllättävän kiinnostuneita vanhoista työtavoista ja yleensäkin entisajan elämästä. Niin, ja syksyllä museon kävijämäärä koostuu suureksi osaksi koululaisista…
Entä hienot valokuvat ja ”Santit”?
M.A. ”Koska olen digitoinut suurimman osan Pielisen museon valokuvista (n. 8000 kuvaa), minulla on jonkinlainen mielikuva siitä, mitä meillä on koelmissamme. Tietokantaohjelmastamme (www.kantapuu.fi) on helppo etsiä asiasanan tai aiheen mukaan. Kuvia oli kohtalaisen paljon, mutta ikävä kyllä työkuvissa ihmisten kasvot olivat kovin usein kääntyneet kameraan päin tai kuvat olivat muuten selviä poseerauksia. Siksi käyttökelpoisia kuvia ei sitten ollutkaan kovin paljon, joistakin aiheista ei lainkaan. Siksi otin käyttöön myös noita vanhoja, museon opetusmonisteita varten tehtyjä piirroskuvia.
”Santit valikoituivat sen mukaan kuin ne jotenkin määräsivät juuri syystöiden joutumista. Eli on monta mielenkiintoista pyhimyksen päivää, jotka vain esim. ennustivat tulevia säitä, seuraavan vuoden sato-odotuksia jne. Ne jätin pois…. ”.
Palaute Pielisen museon näyttelystä on ollut kauttaaltaan myönteistä, niin lapset kuin vanhukset ovat olleet innostuneita teemasta. Tervemenoa Pielisen museoon – et kadu!
Öisinajattelija, ks. http://www.lieksa.fi/museo ja erityiskiitos: Marketta Alvila