Ystävät hyvät, lukijat parhaat!
On NENÄPÄIVÄ, 6.11. Sallinette siksi otsikon epämääräiset rinnastukset? Lieksa ei ole ihan vielä maailmankartalla myönteisten asioiden merkeissä, joten aion ahertaa kotikaupunkini maineen puolesta ainakin tämän blogin verran.
Nenäpäivä 6.11.
NENÄPÄIVÄÄ vietettiin Lieksan Kulttuurikeskuksen Brahe-salissa ihka ensimmäistä kertaa. Jokunen puhenvuoro kuultiin, mutta pääosin ohjelmassa oli musiikkinumeroita. Eksyin katsomaan ja kuuntelemaan Lieksan karaokeklubin neljän aktivistin esiintymistä. Klubiin kuuluu tässä pikkukylässä yli 80 jäsentä, kuvitelkaa, ja Icella-nimisessä kuppilassa harjoitellaan kahdesti viikossa. Pitää sanoa, että erityisesti naisduon laulamat SE JOKIN, ROTUNAINEN ja HETKI LYÖ saivat sydämen sykkyrälle. Ammattilaisia, kaikki tyynni!
Vakavammasta musiikista vastasivat Lieksan musiikkiopiston kasvatit, lukion oma bändi, Minna Kajanderin johtama Nuorisopuhallinorkesteri – ja muut viulut, sellot, pianot ja jouset. Ei ollut aikaa ihan koko päiväksi jäädä kuulolle, mutta näyttipä esityksissä porukkaa riittävän.
Susivaara 5.11.
TORSTAINA puhuttiin sudesta. Yliopiston pätevät tutkijatohtorit Juha Hiedanpää (Rovaniemi) ja Pertti Rannikko (Joensuu) yrittivät vakuuttaa rajaseudun asukkaat ja paikalle tulleet metsästäjät siitä, että suden kanssa pärjää – varsinkin kun heidän tutkimustensa mukaan niitä petoja ei edes vaeltele Lieksan erämailla. Mitä nyt joku yksittäinen ulvoja Venäjän puolelta välillä rajan ylittää. Hiedanpää on toimittanut asiasta artikkelikokoelmankin – SUDEN KANSSA (2015). Hiedanpää ja Rannikko esittelivät Luonnonvarakeskuksen (Luke) uusinta uutta: tassulukuja, susilaumojen määriä ja mahdollisia korvausrahoja suden tuhoista kärsineille. Vähän turhan akateemiselta erityisesti Hiedanpään pitkä puheenvuoro vaikutti. Mainiona yliopistoluennoitsijana tunnettu Rannikko oli sentään selvästi kansanomaisempi kielenkäytössäänkin.
Lieksan metsämiehet, Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Esa Rädyn johdolla, hymyilivät partaansa ja antoivat tutkijoiden esitelmöidä. Viimeisten 15 minuutin aikana hekin saivat suunvuoron ja sanomista piisasi. Metsästäjien arvioiden mukaan susia olisi Lieksan seutuvilla noin 25 kappaletta, useampi lauma. Vahinkoja sen mukaisesti. Saman määrän kertoi laskeneensa ilomantsilainen riistamies omalta seudultaan. Koiriahan ne edelleen raatelevat, joskus nappaavat lampaan, peuran tai hirvenkin… . Ja lapsetkin pelkäävät, syrjäkylissä.
Tutkijoiden Luke-kartoilla ei susilaumoja itärajalla ole paljon nähty, toki kysymysmerkkejä oli Hiedanpäänkin karttaan Lieksan kohdalle merkattu, mutta ne tarkoittivat niitä Putinin Yön susia. Pikaisia Suomen puolelle koukkaajia. Tätä outoa tilastointia ihmettelivät metsämiehet, jotka olivat susi- havainnoistaan raportoineet. Sanaharkkahan siitä seurasi!
Näin parhaaksi poistua ennen käsikähmää, pitkätukkainen kun olen ja muutenkin, vaatetuksenkin puolesta, epäilyttävän näköinen luonnonsuojelija.
Karjalaiset kartalla 3.11.
TIISTAINA Brahe-sali oli ainakin puolillaan, kun professori Tapio Hämynen Joensuusta palautti karjalaiset kartalle, erityisesti evakot. Susi- ja karjalaiskeskustelua vetänyt Asko Saarelainen esitteli Hämysen Karjala-tutkimuksen huippunimenä Suomessa. Totta. Hämynen on vaatimaton persoona, joka ei itsestään numeroa yleensä tee. Ne opukset, jotka itse olen häneltä lukenut – alkaen väitöskirjasta LIIKKEELLÄ LEIVÄN TÄHDEN (1993) – todistavat asiantuntemuksesta ja laadusta.
Hämynen jakoi evakkohistoriaa sukupolviakselilla sen mukaan, kuka ehti syntyä ennen sotia luovutetuilla alueilla, kuka pian sodan jälkeen ja kuka ”muistelee” Karjalaansa isien tai mummojen/ukkien tarinoiden pohjalta. Syrjintää ja ryssittelyä olivat Hämysen evakkovanhemmat ja hän itsekin koulupoikana 1950-luvun Valtimolla kokenut. Jälkensä se jättää. Öisinajattelijakin tämän kokemuksestaan tietää.
Nykynuoriso ei enää ihan aina osaa sijoittaa edes Karjalaa kartalle. Tämä kävi ilmi siitä pro gradu -työstä lukiolaisten parissa, jota Hämynen esitteli luentonsa lopuksi. Paljon on nuijalla…tai ainakin koulujen historianopettajilla töitä, sanonpa vain!
PS.
Kristalliyö 9.11.
Melkein pääsi unohtumaan. Lieksassa sattuu ja tapahtuu muuallakin kuin Kulttuurikeskuksessa. Kristalliyön muistoa on vaalittu jo useamman kerran. Ensi maanantaina 9.11. kokoonnutaan klo 19.00 Lieksan (autoliikenteeltä suljetulla) Kaarisillalla. Tilaisuudessa nähdään taideteos nimeltä KENKÄÄ RASISMILLE.
Öisinajattelija