Lieksan Kulttuurikeskuksen elokuvailtapäivä Brahe-salissa perjantaina 30.10. oli menestys. Se osoitti, että lieksalaiset ovat kiinnostuneita maahanmuuttoon liittyvien kysymysten käsittelystä myös elokuvallisin keinoin. Yleisöä oli runsaasti – joukossa kymmeniä Lieksassa asuvia ulkomaalaisia. ”Kohtaamisia valkokankaalla”-pienfestivaali aiheutti paljon keskustelua ja uusia kohtaamisia myös lieksalaisessa arjessa. Pikku hiljaa kaupungin 500 ulkomaalaista alkavat osallistua entistä aktiivisemmin erilaisiin rientoihin, vaikka vilkkaampaa vuoropuhelua saa vielä odotella.
”Kohtaamisia valkokankaalla” – tapahtumasta vastasivat AsPaKe-hanke, Punainen Risti, Luova-keskus, Lieksan seurakunta, Tukipiste, Kristillinen opisto ja Karelia Expert. Se tuotti monta näkökulmaa teemaan ja kysymyksiä elokuvien jälkeen esitettiin runsaasti. Juho Ihalainen hoiti juontajan ja myös tulkin (suomi-englanti-suomi) hommat tyylikkäästi.
Elokuvista Sam Kingsleyn dokumentti Salaiset mamut oli jo tuttu television Silminnäkijästä. Kingsleyn ideanahan on käyttää piilokameraa , kun suomalainen, venäläinen ja somali hakevat esimerkiksi asuntoa tai työtä – tai pyytävät ohikulkijalta kännykkää hetkeksi lainaksi, kun omasta puhelimesta akku on loppunut. Lukija voi arvata mikä on ”marssijärjestys” ja kuka on etusijalla. Toinen, Annika Martikaisen ohjaama Köyhien kampaamo sivusi teemaa siinä mielessä, että Helsingin leipäjonoissa nähdään ulkomaalaisiakin. Ja tottahan myös köyhä haluaa näyttää kauniilta ja kammatulta.
Lieksaan suoraan sijoittuvia uusia dokumentteja olivat joensuulaisen Markku Kurosen lyhytelokuvat Lieksalaisia ja Sadia sekä kanadalaisohjaaja Brandy Yanchykin 52 minuuttia kestävä Finding Edge Road (Reunatietä etsimässä). Oli nautinto nähdä taidokkaita dokumenttielokuvia isolta kankaalta. Kuvat, niiden syvyys ja painoarvo sekä elokuvallinen ilmaisu korostuivat.
Kurosen tyyli on välillä jopa runollisen verkkaista, ulkokuvat kauniita. Perustietoa teemasta Lieksalaisia-filmissä jakavat osaavasti Tukipisteen Irma Nykänen ja Lieksan Lehden Marja Mölsä. Maahanmuuttajat nähdään myös työn ääressä, työtä etsimässä, mikä on aika poikkeuksellista uutisoinnissa. Somali-isä vastasyntyneen vauvansa kanssa pistää myös ajattelemaan. Sadia taas kertoo nuoren somalitytön arkipäivästä ja työstä. Humoristisen sävyn dokumenttiin tuo se, että Sadia opiskelee suomea Uuno Turhapuro-elokuvia katsoen – toki myös Laila Hietamiestä lukien.
Kurosella on taito kuvata henkilöitään ihmisinä, inhimilliseltä näkökulmalta. Antaa heille suunvuoro. Tämä näkyy hänen aikaisemmassa tuotannossaankin.
Reunatie uudessa valossa
Sekä Markku Kuronen että Brandy Yanchyk olivat Brahe-salissa paikalla ja kertoivat monta mielenkiintoista detaljia elokuvanteosta. Yanchykin monisärmäisessä dokumentissa Reunatietä etsimässä kriittistä ääntä edustaa lieksalaisnuori. Hänelle annetaan runsaasti tilaa eikä ohjaaja ryhdy kommentoimaan puhetta. Oikea valinta. Toisen näkökulman tuovat yrittäjä Anne Smura, joka mielellään palkkaa ulkomaalaisia, ja tietenkin monet Lieksassa asuvat somalit ja irakilaiset. Sanoma on selvä: he haluavat oppia kieltä ja tehdä töitä. Kun työtä ei Lieksasta löydy eikä aina harjoittelupaikkaakaan, on pakko lähteä etelään.
Myös Reunatietä etsimässä -dokumentissa maisemat ja luontokuvat puhuvat puolestaan. Ohjaajalla ei ole kiire minnekään eikä hän hoputa tai kiihdytä katsojaa skandaalien avulla. Informaation puolelta voimahahmoksi nousee (nyt jo valitettavasti lakkautetun) Virikesopin primus motor, Pirkko Leinonen. Sellaista punnittua puhetta ja näkemystä, mitä Leinonen edustaa tehtyään työtä ulkomaalaisten parissa vuosia, kuulee harvoin. Virikesopin ja Tukipisteen kaltaisia toimipaikkoja tarvittaisiin lisää sen sijaan että niiden toimintaa supistetaan ja väheksytään. Onneksi esimerkiksi somaleille on nyttemmin löytynyt omakin harrastustila, jota he ovat itse kunnostaneet ainakin tilapäiseen käyttöön.
Kohtaamisia -tilaisuudessa optimismia löytyi yllättävän paljon , ja monet dokumenteissa haastatellut näkivät ennakkoluulojen olevan paljolti jo takanapäin. Yhtä innostava oli Brahe-salin tunnelma ohjaaja Brandy Yanchykin vastaillessa lukuisiin kysymyksiin ja kommentteihin. Voi vain toivoa, että Lieksan uusi kulttuuritapahtuma saa jatkoa – ja jatkorahoitustakin.
Ps. tapahtuman ”kansainväliseksi” otsikoksi Öisinajattelija ehdottaa nimeä
”Lieksa Edge Filmfestival”, Reuna-Suomessa kun sijaitaan. Ja vaikka Yanchykin filmin innoittamana, sen sanomaa kunnioittaen.
Öisinajattelija