Joensuussa 10-12. elokuuta 2017 järjestetty seitsemäs Parafest-festivaali petraa vuosi vuodelta. Se on kaupungin mielenkiintoisin uusi festivaalitapahtuma, joka kerää vuosittain Taidemuseon kentälle pystytettyyn suureen telttaan ja Ahjoon hieman tavallisista tallaajista poikkeavat taiteilijat ja myös poikkeavan katsoja- ja kuulijakunnan. Hienoa on sekin, että myös niin sanotut normi-ihmiset ovat löytäneet festivaalin ja nauttivat siitä täysin siemauksin. Joensuun Parafestin perustarkoitus on selvä: tarjota vammaisille taiteilijoille mahdollisuus tuoda taiteensa yleisön nähtäväksi ja kuultavaksi.
Parafest-ohjelmistossa oli tänä vuonna muutama todella yllätyksellinen ohjelmanumero, perinteisten musiikki-tanssi- ja teatteriesitysten lisäksi. Parafest-aktivisti Arto Pippurin mukaan 2017 festivaali keräsi myös viime vuotta enemmän katsojia ja kuulijoita – ehkäpä juuri erikoisten ohjelmanumeroidenkin ansiosta.
Näkymätön näyttely
Näkymättömässä näyttelyssä, Ahjon tiloissa, istutaan vajaat puoli tuntia täysin pimennetyssä huoneessa. Äänimateriaali kertoo ja kuvailee pari tarinaa. Installaatio täyspimeässä vaikuttaa pimeässä monen muun aistin kuin näkökyvyn välityksellä. Kuulo herkistyy, silmät painuvat kiinni ja kuviteltu saa vallan. Perjantain ”näyttelyssä” taiteilijat Risto Vuorimies ja Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen saavat esityksen jälkeen edelleen pimeässä istuvan yleisön helposti kommentoimaan kokemaansa. Näyttelyn taustalla on neljän hengen työryhmä. Kolme taiteilijaa: Titta Aaltonen, Risto Vuorimies ja Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen sekä suomalaisiin huippuelokuviin kuvailutulkkauksia tehnyt – maan paras kuvailutulkki Anu Aaltonen.
Taide on yleensä näkyvillä, mutta silloinkin tulkinta on katsojan. Näkymättömässä näyttelyssä ja pimeässä huoneessa tulkintaan tulee vielä uusia ulottuvuuksia, ”katsojasta” tai paremminkin kuulijasta riippuen. Kun maailma on kovin visuaalinen ja visuaalisia ärsykkeitä täynnä, on terveellistä pistää joskus silmät kiinni – muutenkin kuin vain siksi että voisi eläytyä sokean aistiympäristöön.
Sanottakoon vielä, että sisällöllisesti Näkymätön näyttely ottaa vahvasti kantaa heikkojen, alkoholistien ja Kelan hyppyyttämien köyhien ja syrjäytettyjen puolesta, byrokratiaa ja vallankäyttöä vastaan.
Kun maailma rappeutuu
Mikko Venton valokuvanäyttely Kun maailma rappeutuu perustuu valokuvaajan omiin kokemuksiin kun näkökyky alkoi mennä silmäpohjarappeuman seurauksena. Ilosaarirockin eri vuosina otetut valokuvat kertovat omalla tavallaan sairaudesta, mutta myös sen aiheuttamasta erikoisesta ”näkövinkkelistä” ja valokuvataiteen moniulotteisuudesta – ja tietenkin myös ilosta. Näin näkövammaisuus tunkee uusille urille kun se esitetään valokuvan ilmaisukeinoin. Vento on julkaissut kuvistaan pari vuotta sitten myös valokuvateoksen – ja tehnyt harvinaislaatuisella tyylillään ja työllään kansainvälisestikin kokonaan uuden aluevaltauksen!
Parafestin nerokkaimpia ohjelmanumeroita oli aikaisemmin ”Sokkokahvila”. Tänä vuonna sen paikan otti ”Muurinmurtamon” ja Senni Hirvosen ideoima ”Elävä kirjasto”. Kirjastosta oli lainattavissa keskusteluhetkeä varten esimerkiksi liikuntarajoitteinen, puhe- ja näkö-ja kuulovammainen henkilö, jolta sai kysyä mitä mieleen tuli. Myös tulkkipalvelua oli tarjolla. Elämäntarinaa ja arkipäivän ongelmia kuunnellessa monet ennakkoluulot karisevat hetkessä. Hienoa ideaa voi soveltaa muuhunkin yhteyteen, sinne missä outous kummastuttaa tai jopa pelottaa…
Viittomakielinen koomikko
Osuin lähes sattumalta Parafest-teltalle torstai-iltana. Ensin Joose Ojala näytti, miten haitarista lähtee vaikka mikä musiikkityyli – jazz,pop, klassinen ja virretkin. Ojala opiskelee Metropoliassa ja on siellä ainut haitaristi! Hän karsii ennakkoluuloja niin instrumentillaan kuin olemuksellaan.
Sitten oli vuorossa illan kohokohta, viittomakielinen stand up-koomikko Gavin Lilley, täpötäydessä teltassa. Hän on britti, jonka suomalainen vaimo on saanut houkuteltua näille leveysasteille muutama vuosi sitten. Lilley on siviilissä viittomakielen opettaja, kääntäjä ja tulkki, joka on saanut mainetta monissa maissa myös stand up-esityksillään.Niiden idea on tehdä muun muassa ihmisten tavoista, arjesta ja kulttuurieroista komiikkaa.
Lilleyn taito käyttää viittomakielen ohella kehoaan, eleitään ja ilmeitään on kadehdittavan monipuolista. Huumori ei lyö kuitenkaan härskisti yli, vaikka aroissa teemoissakin liikutaan. Mies hallitsee täydellisesti yleisönsä. Kaiken lisäksi hän oli saanut Joensuun esitykseensä aivan loistavan ”puhuvankin” tulkin.
Parafest on ollut menneinä vuosina aina rahallisesti tiukilla. Toivottavasti nyt helpottaa kun vihdoinkin huomataan festivalin arvo ja merkitys monenkirjavalle yleisölle ja esiintyjille. Viva!
ks.myös: www.joensuunparafest.org
Öisinajattelija