Korona-pandemia on vienyt kulttuuri-ihmisiltä paljon mahdollisuuksia harrastaa ja tietysti kulttuurintekijöiltä lukuisia työtilaisuuksia. Niin Joensuussa kuin koko Suomessa. Kirjastot, teatterit, elokuva- ja kesäteatterit, kulttuuri- ja nuorisotalot, musiikkisalit, museot, eri festivaali- ja kokoontumistilat, uimahallit ja muut liikuntapaikat ovat olleet pitkään kansalaisten ulottumattomissa tai suljettuina, yliopistot ja koulutkin etätöissä. Onneksi tilanne on nyt syksyn tullen muuttumassa, monet tilat avautumassa. Koronan uusi aalto voi silti muuttaa vielä kaiken.

 

Pienimuotoinen kulttuuri kukoistaa

Pienimuotoinen kulttuuriharrastus on samalla lyönyt itseään läpi eri alojen entusiastien toimesta! Teatteri Traktori järjesti Joensuun torilla lauantaina 22.8.upean perhekarnevaalin.Traktori onkin kaupungin teatterimaailman uusin ilonpilkku: sen toimipiste, Joensuun Siihtalan kulttuuritehdas yhdistää monenlaisia muitakin toimijoita. Tila on kunnostettu ja keskeisellä paikalla ja siellä esitetään nyt elokuviakin. Cinemare-tapahtuma oli melkoinen menestys. Myös Tapion elokuvasalit ovat nyt turvavälit huomioiden auki ja Ahjossa saa jälleen ihailla monipuolista taidetta. Kesäkiertueella ollut Suunsoittosirkus, Henry Räsäsen & Timoi Munnen mainio duo, edusti aitoa iltama-perinnettä; se riemastutti ja sai runsaan yleisön noin 30 tilaisuudessa ympäri itäistä Suomea.

Torikirppikset ja esimerkiksi Joensuun Rantakylän heinäkuun helteen päättänyt  , 8.8. järjestetty vaihtoehtoinen torifestivaali, sirkus- ja klovitaiteilijoineen ovat olleet viihtyisiä paikkoja lapsiperheillekin. Punavihreys, suvaitsevaisuus ja rauhan aate oli nyt toista vuotta esillä näkyvästi Rantakylässä. Liikuntakulttuurin puolelta minua on viehättänyt Joen länsirannan kasvava frisbee-harrastus ja luterilaisen kirkon kentän monenlaista liikuntaa harrastavat pienryhmät. Myös Mehtimäen kaikille avointa kuntosalia on tullut kokeiltua pyöräilylenkkien ohessa; se sijaitsee sopivasti urheilukentän vieressä. Uimapaikat Linnunlahdella, Ilosaaressa ja Vehkalahdessa ovat olleet ahkerassa käytössä ja sopivaa arkiliikuntaa Joensuussa voi harrastaa pyöräillen tai juuri nyt esimerkiksi marjastaen ja sienestäen vaikka Jaamankankaalla.

 

Kulttuuristrategia ja johtajuuden puute

Suuri puute on siinä, että “Joensuun kulttuuri seilaa ilman kapteenia”, kuten asiasta osuvasti otsikoi ja kirjoitti toimittaja Olli Sorjonen (Karjalainen 20.8.). Se että sekä kulttuurijohtaja Sari Kaasinen että sihteerinsä Sari Suvanto ovat virka- ja vuorotteluvapaalla ihmetyttää Sorjosen ohella monia muitakin joensuulaisia – varsinkin kun kaupungin päättävillä muillakin virkamiehillä tuntuu olevan halua aivan muihin bisneksiin kuin virkanimikkeen töihin. Kiistelty kaavoittaja JP Vartiainenkin lähtee vuodeksi opintovapaalle juuri silloin kun monet keskeiset kysymykset kuten uuden Kauppahallin rakentaminen ja Wanhan Jokelan ravintolan “lopullinen” kohtalo, musiikki- ja kulttuuritalohanke ja kaupungin hallinnon mahdollinen siirtäminen Carelicumin tiloihin ovat päätöstä vailla. Nämä hankkeet vaatisivat aitoa sitoutumista ja keskittymistä tositoimiin!

Erilaisia vaihtoehtoja heitellään ilmaan tuon tuostakin, mutta kaavoituksessa ollaan pahasti hakoteillä silloin kun viimeisetkin puistot ja ikimetsät hakataan ja ikävä tiivis betonirykelmä täyttää esimerkiksi koko itärannan. Kuvaavaa on, että Joensuun rautatieaseman viereenkin nousee uudisrakentamisen ensivaiheessa valtava parkkitalo kun toisaalla keskeinen toriparkki kumisee tyhjyyttään! Ainut valopilkku on puurakentaminen, johon Joensuussa voitaisiin keskittyä paljon enemmän. Samoin hyväpalkkaiset kulttuurijohtajat ja virkamiehet voisivat paneutua tosissaan oman alansa töihin – kuten muutkin ammattilaiset tekevät!

Joensuun virallinen Öisinajattelija