Kulttuuri ja kansalaistoiminta ovat kokeneet kovia joka puolella Suomea vuonna 2024, myös täällä susirajalla. Vaikka henki pihisee monissa pienyhteisöissä, valopilkkuja esiintyy teatterissakin. Mitä mainioin esimerkki löytyy Maarianvaaran teatterista ja sen Ubu-kollektiivista, joka toi vipinää Joensuun kulttuurielämään, kahden teatterimiehen, Henry Räsäsen ja Tero Sarkkisen johdolla maalis-huhtikuussa 2024. Toivoa sopii, että Joensuun Näyttämö-teatterissa esitetty Kuningas Ubu ja puolalaiset -uustulkinta ja sovitus saisi vielä jatkoa, sillä niin suosittu se oli – olkaapa yhteydessä:
ubu.tuotanto@gmail.com (p. 050 5414181 ; eiköhän siellä vielä joku vastaa, vaikka toistaiseksi viimeisin Ubu-esitys olikin juuri ennen vappua 28.4.)
Kuningas Ubun esihistoria
Ubun esihistoria alkaa lähes 150 vuotta sitten ja liittyy Ranskan koululaitokseen, niinkin tavanomaiseen aiheeseen kuin koulukiusaamiseen. Tosin kiusaajan roolissa sattui olemaan suht inhottava opettaja. Alfred Jarry -niminen koulupoika (syntyi 1873 ja kuoli 1907) kyllästyi diktatorisen opettajansa kurinpitoon, koska tämä terrorisoi luokkaansa tavallista hurjemmin ja groteskein ottein. Niinpä kirjallisesti lahjakas Alfred kirjoitti luokkatoveriensa yllytyksestä ivanäytelmän.
Googlettamalla netistä löytyy tarinan jatko-osa:
“Tämän näytelmän pohjalta syntyi maineikas Kuningas Ubu, joka esitettiin ensi kerran Pariisissa 1896. Alfred Jarry kritikoi siinä omaa aikakauttaan, mutta koska sen tapahtumat on sijoitettu Puolaan eli ei-minnekään eli kaikkialle, se kritikoi aina kaikkialla kaikkea. Kuningas Ubussa Jarry kuvaa häikäilemättömän johtajan, joka myöhemmin on monta kertaa konkreettisesti astunut maailmanhistoriaan. Isä Ubu edustaa kaikkea mikä maailmassa on irvokasta. Hän tappaa ja ryöstää tunnonvaivoitta. Mutta samalla hänen maineensa perustuu omalaatuiseen lumousvoimaan, yllättävään ja häikäisevään suorasukaisuuteen. Ihmisuskonnon kritiikki on näytelmän näkyviä teemoja. Ubu selviää hengissä kaikista katastrofeista omatekoinen sädekehä päänsä päällä.”
Ubu on ajaton
Kuningas Ubu kääntyi monelle kielelle, suomeksikin – ja oli klassikkoluettavaa esimerkiksi 1960-luvulla kun Suomessa alettiin puhua peuskoulusta ja kouludemokratiasta. Ubu on ajaton ja ollut aika ajoin läsnä vähän kaikkialla maailmanhistorian vaiheissa. Vaikka Ubua ei ole aina mainittu, se on ollut pohjana monissa surkuhupaisia itsevaltiaita pilkkaavissa elokuvissa ja näytelmissä, diktaattoreille ja muille vallan keskiössä toimiville nauravissa huikeissakin spektaakkeleissa. Niinpä sellaiset kansojaan kiusaavat hahmot kuten Hitler, Stalin, Putin ja Trump ym. on sittemmin myös ironian, satiirin ja monenlaisen huumorin kautta naurettu ja laulettu suohon. Usein taidokkaasti mutta yhtä usein kohtalokkain seurauksin “laulajille”…
Ubu Joensuussa: teatteria ISOLLA TEELLÄ!
Silti historia tuottaa yhä uusia Ubuja eri mittakaavassa. Yksi mittakaava ja nykyajan Ubu voisi olla vaikka ylhäisessä yksinäisyydessä toimiva ja kulttuurielämää “terrorisoiva” hallituspolitiikka vuoden 2024 Suomessa. Leikkaukset, pikapäätöksin ammutut niskalaukaukset ja täydellinen piittaamattomuus kansan äänestä tulivat väistämättä mieleen kun ihasteli Maarianvaaran teatterin / Ubu-kollektiivin railakasta menoa 28.4.2024. Muuan katsomossa vieressäni istuva opettaja loihe hiljaa lausumaan kesken esityksen: “Tuo Ubuhan on itse Orpo”.
Oli tai ei, nautinto ammattilaisten & puoliammattilaisten kansoittaman työryhmän laadukkaasta teatteritaiteesta oli täydellinen. Absurdi teatterikappale jää villin menonsa vuoksi varmasti klassikoksi myös Joensuun vaiherikkaassa teatterielämässä – siinä missä kaupunginteatterin Saatana saapuu Moskovaan viime syyskaudelta. Henry Räsäsestä on kasvanut osaava teatteriohjauksen voimahahmo – ja Tero Sarkkisen esittämä Kuningas Ubu oli peräti hengästyttävä “juoksusuoritus”. Sisältönsä puolesta Ubu tuntui ensin kevyeltä farssilta ja huumorilta, mutta tunkee viimeistään toisella puoliajalla ihon alle. Pitää mainita myös herskyvän rehevä Äiti Ubu eli Sanna Könönen sekä militaristisen jäyhä mutta eroottisesti välillä tanssiva Kapteeni Bordure eli Jarkko Saksa.
Hyvin pärjäsivät kuninkaina, kuningattarina, prinsseinä ja tsaareina myös Onni Hyrkäs, Oona Heikkinen, Olli-Kalle Heimo, Anni Mehtonen, Henrietta Macri, Katja Tarvainen, Aimo Salonen ja monet muut, usemmankin roolin esittäjät ja “kärsivä-kirkuva-kansa” sekä runoryhmä esityksen taustalla. Jotta ei menisi luetteloksi voi hyvällä syyllä kehua toimivaa esityst- ja ääniekniikkaa, kaikkia hurjasti liikkuvia taustatanssijoita, musiikillisia valintoja, puvustusta, liikkeen iloa, valojen ja niukan lavastuksen osaavaa käyttöä lavalla. Villi meno vei mukanaan sen verran täydellisesti, että taka-ajatukset tulivat perässä vasta kotimatkalla.
Ubu kaikissa meissä
Uskon vahvasti siihen mitä Henry Räsänen kirjoittaa Ubu-esitteessä: “Meidän Ubussamme Ubu ei hirmuhallitse vaan tuolla jossakin, vaan se hallitsee myös meissä. Jokaisessa ihmisessä on yhtä aikaa potentiaalia niin ajattelun mustavalkoisuuteen kuin kaikkien maailman värien ja vivahteiden aistimiseen”.
Niinpä lopuksi muutama mieluusti asiayhteyteen sopiva aforismi:
Eero Suvilehto:“Kansojen isät ovat lastensa synnyttämiä” / “Tieto lisää tuskaa. Hyvä virka sitä helpottaa” / “Stalin oli teologi, joka rupesi itse jumalaksi” / “Hitler oli taiteilija, jota liian moni ymmärsi” / “Vallan ympärillä tungosta, keskellä yksinäistä”
Mihail Kuzmin: “Totuus tarvitsee joen, valhe – informaatiokanavan” / “Narri – kuninkaan huumoriviranomainen” / “Tyrannillakin on isä ja äiti. Kansa” / “Politiikka, historian perisynti” / “Nukkukaa rauhassa! Tämä on vain historian oppitunti”
(Suomalais-venäläisestä aforismikokoelmasta “Galaksien välisestä etäisyydestä”, Kulttuurivihkot 2020)
Pentti Stranius, susirajan virallinen Öisinajattelija