Matkailua ja mustan pörssin kauppaa.

 

Sutinen, Ville-Juhani. Neukkuturismi. Neuvostoliiton matkailun historia. Vastapaino, 2020. 463 s. (ISBN 978-951-768-817-8)

Shikalov, Juri. Markat, farkut ja sukkahousut. Laiton kauppa ja länsimaiden lumo Neuvostoliitossa. Gaudeamus 2020, 341 s. (ISBN 978-952-345-095-0)

 

Loppuvuodesta 2020 ilmestyi kaksi harvinaisen mielenkiintoista kirjaa Neuvostoliiton vähemmän tunnetusta epävirallisesta, “toisesta historiasta”. Oikeastaan olen ihmetellyt pitkään sitä, että kukaan ei ole tarttunut tietokirjapuolella esimerkiksi vodkaturismin ja mustan pörssin vaiheisiin itänaapurissa. Tiedemaailmassakin näitä teemoja on käsitelty yllättävän vähän. Toki erilaisista epävirallisista verkostoista ja ns. “po blatu”-markkinoista ovat kirjoittaneet esimerkiksi venäläinen Alena Ledeneva ja suomalainen Markku Lonkila. Silti meikäläinen Venäjä-tutkimus on edelleen hyvin politologista – tai sitten talousvoittoista (?). Toivottavasti tilanne korjaantuu kun esimerkiksi Venäjä-tutkimuksen ns. paradigmat ovat tiettävästi muuttumassa.

En silti yhtään väheksy esimerkiksi Aleksanteri-instituutin nykyisen johtajan, Markku Kangaspuron pitkäaikaisia tutkimusteemoja “historian poliittinen käyttö” tai “venäläinen nationalismi” enkä hänen 60-vuotisjuhlakirjansa ( Sandarmohista Skolkovoon, 2020) monitieteisiä avauksia. Monia arkielämän puolia on ollut tutkimuksen alla ja kiitettävästi esillä siinä missä Stalinin Suuri Terrorikin, aivan viime aikoina.

 

Neukkuturismi

Ville-Juhani Sutinen on kirjoittanut runoja, romaaneja ja tietokirjoja, viimeksi kehutun Luiden tien yhdessä Ville Ropposen kanssa. Siinähän teemana on Neuvostoliiton ns. “vankileirien saaristo”. Nyt Sutinen on ottanut melkoisen haasteen käymällä tietokirjassaan Neukkuturismi perusteellisesti läpi Neuvostoliiton matkailun historiaa 1920-luvulta aina 1990-luvun alkuun, maan hajoamiseen.

Lainaanpa tähän alkuun Kirjavinkkeihin kirjoittavan rääkkyläläisen opettajan, Venäjä-harrastajan ja ahkeran lukijan Jukka Hirvosen mietteitä Sutisen kirjasta:

“Hyvin käy selville, miksei neukkuja laskettu länteen: hinta, kielivaikeus, passinsaanti. Pääsyy tietysti oli pelko kansalaisten silmien avautumisessa ja sitä myöten kommunismin hohdon häviämisessä. No, saman asian ajoivat maahan saapuvat läntiset turistit. Neukkuturismissa asiaa on valtavat määrät, uuvuttavissa määrin. Onneksi hätiin tulevat postikortit ja valokuvat, joita kirjassa on niin runsaasti, että välillä tuntuu kuin kuva-albumin sivuja kääntelisi, mikä on keventävä, selventävä ja valaiseva asia. Lopputulema Sutisella on samatapainen kuin Yury / Juri Shikalovin samoihin aikoihin ilmestyneen Markat, farkut ja sukkahousut -teoksella: lännestä tullut turismi pitkälti murensi kommunismin ja lopetti Neuvostoliiton”.

Olen paljossa samaa mieltä Hirvosen kanssa vaikka en väsynytkään teoksen asiapitoisuuden paljouteen: kuvitus todella valaisee paljon kuten kirjan kronologinen jaottelukin. Hyvin tulevat selviksi eri vuosikymmenten vaiheet ja myös se valtiokeskeisyys, suunnitelmallisuus ja sivistystehtävä, mikä turismille Neuvostoliitossa asetettiin. Mielenkiintoisia erityistapauksia ovat sitten venäläismatkailu lännessä ja ulkomaalaisten turistien, erityisesti suomalaisten ryntäys (jos niin voi sanoa) itään neuvostovallan viime vuosikymmeninä.

Kasvavalla turismilla oli varmasti osansa Neuvostoliiton romahtamiseen, mutta niin oli monella muullakin ilmiöllä: talouden sakkaamisella stagnaatiovuosina, ideologisella fraseologialla ja uskon puutteella, toisinajattelijoiden roolilla, “toisen varjoyhteiskunnan” kehityksellä, Mihail Gorbatshovin aikakauden (1985-91) sananvapaus- ja glasnostajattelun leviämisellä jne jne. Itse pidän oman arkikokemukseni perusteella esimerkiksi juurin “uskon puutteen “ leviämistä aivan keskeisenä: luvattu “valoisa kommunismin aika” ei koskaan koittanut, vaikka niitä tasa-arvon ja “kaikinpuolin kehittyneen neuvostoihmisen” iloisia vuosia luvattiin 1930-luvulta 1960-luvulle saakka.

 

Mustan pörssin kauppa

Juri Shikalov on Joensuuhun kotiutunut Karjala-tutkija. Hän on syntyisin Udmurtiasta, mutta opiskellut hydrologiksi Leningradissa 1970-luvulla. Sittemmin työura vei Kaukoitään kunnes mies muutti Suomeen 1990-luvun puolivälissä ja vaihtoi alaa alkaen opiskella historiaa silloisessa Joensuun yliopistossa. Nyttemmin hän on tohtoroitunut ja julkaissut tutkimuksia pääosin Venäjän Karjalan historiasta.

Shikalovilla oli mustan pörssin teemaan hyvä näköalapaikka opiskellessaan juuri 1970-luvun Leningradissa, jolloin farkut, sukkahousut ja ulkomaalaiset rock-levyt valloittivat katukauppaa yöravintola Sadkon, Gostinnyi Dvor-tavaratalon ja Europeiskaja-hotellin lähimaastossa. Opiskelijaporukoissa ei ulkomaalainenkaan voinut olla huomaamatta kaupankäynnin yleisyyttä. Hyvällä – tai pahalla !– omalla tunnolla voin sanoa samalla vuosikymmenellä Leningradin Valtionyliopiston historiallisessa tiedekunnassa opiskelleena, että jonkin verran “trokausta” äänilevyjen suhteen tuli harrastettua. Itselläni se oli enemmän “po blatu”-käytäntö: lahjoitin rockista kiinnostuneille opiskelukavereilleni Suomesta tuotuja äänilevyjä (Ten Years After, Uriah Heep, Jethro Tull jne), kerran vanhat farkkunikin, ja sain vastapalvelukseksi huikeita ravintolakestityksiä!

Shikalovin teos Markat, farkut ja sukkahousut on perusteellinen “matkakertomus” 1950-1980-lukujen mustan pörssin eli trokauksen eli venäläisittäin “fartsovkan” arkeen. Se kertoo melko lailla kattavasti kuinka länsimaisen tavaran kauppa kävi minäkin aikana, ketkä sitä bisnestä hoitivat ja mitkä olivat myydyimmät artikkelit. Se kertoo myös luonnolliset syyt trokauksen katoamiseen, maan lopulta avauduttua 1990-luvulla.

Tottakai utelias lukija olisi odottanut ehkä enemmänkin tietoja ja yksityiskohtia esimerkiksi prostituutiosta, ihmiskaupasta, joka oli jo 1970-luvulla hurjan yleistä Neuvostoliiton suur- ja satamakaupungeissa – laajentuen entisestään 1980-luvulla. Suomalainen vodkaturismi on vahvasti esillä, mutta sen herkullisimmissa yksityiskohdissa olisi vielä paljon tutkittavaa – sellaista mihin viitataan esimerkiksi miliisin ja ammattilaisprostituoidun haastattelussa Arvo Tuomisen 2000-luvun alunssa tehdyssä dokumenttielokuvassa Vodkaturistit. Siinä johdattelijana on Ville Haapasalo ja tämänkin kirjoittajalla oli kunnia olla kertomassa ilmiöstä sisältä päin nähtynä.

Juri Shikalovin päätelmä trokauksen merkityksestä on todella lähimain sama kuin Ville-Juhani Sutisen mietteet matkailun suhteen. Shikalov päättää kirjansa tähän tekstiin:

“Näin länsi murensi jo pahasti rappeutunutta linnaketta, joka lopulta romahti vuonna 1991. Suomalaiset ja muut ulkomaalaiset vieraat onnistuivat tavaroiden avulla pikku hiljaa tekemään sen, mihin Neuvostoliiton vihollisjoukot tykkeineen ja konekivääreineen eivät toisen maailmansodan aikana pystyneet.”.

On asia varmasti näinkin, mutta ei kai suomalaisilla eikä turismilla tai fartsovkalla yksin sentään ehkä ollut ihan niin iso rooli valtavan naapurimaan luhistumiseen, moraaliseen ja taloudelliseen tuhoon, mikä odotti 1990-luvulla?

Öisinajattelija