Tasan 50 vuotta sitten Pohjois-Karjalassa pyörähti käyntiin aito ja tärkeäksi koettu kansanterveyshanke, Pekka Puskan johtama Pohjois-Karjala-projekti. Sen ideana oli torjua itärajan kansansairauksia, sydän- ja verisuonitauteja, vähentää rasvansyöntiä ja kohentaa kuntoa liikkuen ja terveellisin ruoka-annoksin. Salaatti kun oli vielä 1970-luvulla peräti harvinainen lisuke Itä-Suomen metsurien, maalaisköyhälistön ja pienviljelijöiden läskisoosissa!
Nyttemmin sydänsairaudet ovat vähentyneet ja miesten keski-ikä on tutkimusten mukaan noussut itärajallakin reilut 10 vuotta. Liekö tämä terveysprojektin ansiota vai onkos samalla tavalla käynyt muuallakin Suomessa? Kuka tietää?
Näyttelijät Timoi Munne & Henry Räsänen irvailevat tuota terveysintoilua ja vähän koko projektiakin. Lenkki-kansanterveyskarnevaali on näytelmällis-musikaalinen hupailudialogi, jonka ohjauksesta vastaa Juhani Joensuu. Ensi-ilta Joensuun “vaihtoehtoisella” taidenäyttämöllä, Siihtalan Kulttuuritehtaalla keräsi sunnuntaina 9.10. täyden salillisen innokasta yleisöä. Kahden kokeneen näyttelijän kiertue jatkuu aina ensi vuoden puolelle ympäri Suomea. Sen on tuottanut pohjoiskarjalainen Maarianvaaran teatteri ja rahoitusta on saatu esimerkiksi Outokummun kaupungin kulttuuritoimelta ja Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä. Rahat ovat löytäneet oikean osoitteen ja kaksikon näyttelijälahjat huomattu myös aikaisemmista hankkeista.
Kansanterveyskarnevaali – verraton hupailu!
“Karnevaali” on nimensä veroinen, sillä hyväntahtoinen, mutta paljon kriittisiä sävyjä sisältävä huumori on toteutettu taidolla, lauluin ja pienin sketsein. Jatkuva laihduttamisinto, painontarkkailu ja Pekka Puskan kiitelty hanke saavat kyytiä, mutta mukana on myös paljon itseironiaa, varsinkin Henry Räsäsen pistäessä oman tanakan kehonsa peliin. Hintelä Timoi Munne irvailee, komppaa ja tulkitsee hienosti musiikin ja tekstinkin keinoin niin päihde-kuin ruokavalistuksen ylilyöntejä, lainaillen esimerkiksi kirjailija Heikki Turusen tuotantoa. Turunen myös sattuu olemaan koko hankkeen, Lenkki – kansanterveyskarnevaalin suojelijan roolissa.
Dialogi ja musiikki toimivat pienellä näyttämöllä loistavasti ja myös niukoissa lavasteissa toteutettu näytteleminen sekä vuoropuhelu ovat taidokasta kuultavaa ja katsottavaa. Ei ihme, että Siihtalan yleisö innostui välillä taputtamaankin!
Pieniä helmiä esityksessä olivat pahasta tärinästä, darrasta kärsivä rapajuoppo (Timoi Munne), joka ei millään meinaa saada kaljatuoppia kouraansa, edes ennen valomerkkiä – ja puntaria eli vaakaa pelkäävä tanakka laihduttaja (Henry Räsänen), joka toteaa loppukaneetissa niin sanotusti “taiteen painoarvon”: Laihduin esityksen aikana jopa 147 grammaa, siinä kai tämän esityksen painoarvo (jos numerot oikein muistan? – PS)
Karnevaali oli sopivassa määrin myös interaktiivista. Yleisö saatiin helposti mukaan kommentoimaan Pohjois-Karjala-projektia, penkkivoimistelemaan ja osa jopa lenkkeilemään: sillä välin kun Räsänen pistäytyi välillä muutaman katsojan kanssa ulkosalla pikku “lenkillä”- Munne insipiroi ja ohjasi keskustelua ja voimisteluliikkeitä sanavalmiin näyttelijän elkein. Koko vauhdikkaasti sujuneen ensiesityksen aloitti vanha kunnon lastenralli Popsi popsi porkkanaa, mutta muut laulutekstit taisivat olla pientä Eino Leino -sitaattia lukuunottamatta lähimain Timoi Munnen omaa tuotantoa tai sovituksia.
Kaksikolle ja Maarianvaaran teatterille voi povata menestystä jatkossakin, sillä sen verran hiottua osaamista saumattomasti yhteen pelanneet Räsänen ja Munne taas osoittivat – Juhani Joensuun dramatisointia ja ohjaustyötä unohtamatta.
(PS. Pohjois-Karjala-projektia vietiin innolla myös Venäjän Karjalaan heti Neuvostoliiton hajottua, 1990-luvulla. Olin muutaman kerran mukana tulkin ominaisuudessa, Pitkärannan pikkukaupungissa. Ajankohta vain läskin ja liharuuan välttämiselle, laihtumiselle naapurissa yleensäkin oli tuolloin huonosti valittu, koska rajan takana vallitsi ns. ryöstökapitalismin vuosina armoton kurjuus, kylmyys ja jopa nälkä!)
Öisinajattelija