Heti kun karkasin hetkeksi maailmalle eli Brysseliin, vasurit aloittivat hallitusneuvottelut. Tuleeko ja syntyykö hallitus vai onko kyseessä puhdas jallitus? Selvinnee päivien päästä.
Mutta, mutta…kun jo ihmettelin väkkärä-vihreiden takinkäännöksiä ja viimeisiä virheliikkeitä taannoisessa blogissa,
pitää kyllä ihmetellä yhtä lailla sitä mitä tapahtuu nyt vasemmalla laidalla. Kyllähän valtaa taatusti himottaa päästä käyttämään köyhän kansan eduksikin, niin toivon, mutta millä ehdoilla nyt sitten punavihreä porukka kokomustaan hallitusyhteistyöhön integroidaan? Onko vaalit hävinneillä pienpuolueilla päteviä panoksia ja mahdollisuuksia vaikuttaa hallitusohjelmaan. Vai onko suhteellisuudentaju mennyt kokonaan?
Pelin politiikka vs. tavoitteet
Hallitusneuvottelut vaikuttavat ainakin alkuvaiheessa pelin politiikalta ja silmänkääntötempulta. Jokainen puolue saa olla ikään kuin omalla ”linjallaan”, tässä vaiheessa. Kun vanha hallitus nyt toimitusministeriönä äänestää Portugalista, vasuritkin voivat pestä kätensä Pilatuksen lailla – ja saavat siis erioikeuden olla eri mieltä. Entäpä jatkossa? Mitään konkreettisia myönnytyksiä ei Jyrki-Boy Käteisen piiristä todennäköisesti luvata – paitsi luultavasti ”pyrkimystä” perusturvan korottamiseen ja eläkeiän ennallaan pitämiseen. Niilläkö eväillä rauhoitetaan punavihreät porukat?
Vasurit ovat antaneet eräänlaisen julkilausuman tavoitteistaan hallitusneuvotteluissa. Siinä sanotaan esimerkiksi näin:
”Vasemmistoliiton neuvottelijoilla on ohjenuorana viime kesän
puoluekokouksen hyväksymä tavoiteohjelma, eduskuntavaalien
vaaliohjelma sekä maaliskuun puoluevaltuuston linjaamat
hallitustyöskentelyn reunaehdot. Vasemmistoliitto on vaatinut
korotusta perusturvaan ja toimeentulotukeen, lapsilisäleikkurin
poistamista, puolisovähennyksen poistamista työttömyysturvasta sekä
asumistuen parantamista. Lisäksi neuvotteluissa korostetaan kuntien
palveluiden turvaamista ja vaaditaan vanhuspalvelulain säätämistä,
jotta sillä aidosti parannetaan vanhushoivaa.”
Teksti on komeaa. Katsotaan lähipäivinä ja viikkoina miten se muokkautuu tai toteutuu mahdollisen kuuden puolueen hallitusohjelmassa. Epäilyille on sijansa – ja niinpä hallitukseen mukaanmeno on äärimmäisen epätodennäköistä.
City vs lande
Vielä vapun tietämissä haaveilin räväkästä punavihreästä oppositiopolitiikasta, jossa tiukalla asialinjalla edeten jopa persut saataisiin hiljaisemmiksi. Samalla tiivistyisi vasurien ja vihreiden yhteisrintama alatasolla ja kansalaisjärjestöissä. Siinä olisi ponnistuspohjaa muuttaa lähivuosina Suomen suuntaa. Näin uskoin ja uskon yhä.
Oppositiossa olisi ollut vaarana hukkua persujen huutoon, mutta vielä isompi vaara on hiipua hallituksessa olemattomiin demarien jalanjäljillä ja johdolla. Apupuolueeksihan vasureita tietysti toivotaan, pässillekin selvä asia.
Mutta miten käynee opposition? Kyllä nousevat vähäiset niskakarvani pystyyn kun nyt ajattelen tulevaa jakoa hallituspuolueiden ja opposition välillä. Oppositiossa koko LANDE, maalaissuomi eli kepu ja persut, jotka kiistatta edustavat kaikkea sitä mikä pahoinvoi kehä kolmosen ulkopuolella. Tätä mielikuvaa on vaikea muuttaa kun katsoo karttaa ja Suomen yhteiskuntakehitystä ja keskittymistä viime vuosina.
Hallituksessa koko CITY, kaupunkilaiset kokomustan keskiluokan johdolla, kuorrutettuna cityvihreillä ja muutamalla konservatiivis-kielellis-kristillisellä pienpuolueella. Mitä siinä joukossa tekevät vasurit? Tai mitä saavat aikaan.
Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta…
Joensuun virallinen Öisinajattelija