Tartossa kulttuuri kukoistaa
(HUOM. Osa tästä tekstistä on julkaistu aikaisemminkin, blogissani vika Tarton reussulta kesäkuussa 2023)
Viron kuuluisa laululiike, josta tuli maan itsenäistymisen ydinkulttuuria 1980-luvun lopulla, syntyi itse asiassa Tartossa. “Laulavan vallankumouksen” ensitahdit kuultiin yliopistokaupunki Tarton Laululavalla kesäkuussa 14.6.1988, ja musiikki pohjautui aikaisempaan kansalliseen heräämiseen 1860-luvulla. Tartosta kantri- ja rockpohjainen musiikillinen protesti levisi Tallinnaan, missä syntyi aito kansanliike kuuluisan Laululavan maastossa. Sadat tuhannet virolaiset aktivoituivat poliittisesti.
Tartto: lyhyt historiakertaus
Tartto on kaupunkina huolella ja viisaammin rakennettu ja säilytetty kuin aidosta kulttuuriperimästä usein niin vähät välittävä Joensuu. Ehkäpä juuri siksi se on valittu yhdeksi kolmesta EU-Euroopan vuoden 2024 kulttuurikaupungeista. No, syy on tietenkin siinä, että Tarton historia ulottuu vuosisatojen päähän ja sen kulttuurista, kaupunkirakentamisesta ym on huolehdittu kunnolla, Joensuu on suomalaisena kaupunkina pelkkä noviisi – eikä siitä olisi koskaan tullut Itä-Suomen keskusta tai yliopistokaupunkia jos maailmanhistoria olisi mennyt toisin. Historiatietoinen lukijani tietää hyvin, ettää siinä tapauksessa eläisimme täällä idässä Sortavala-nimisen kulttuuri-ja yliopistokaupungin pienenä periferana…
Tartossa on useampi puutalokortteli, jotka ovat todella näyttäviä restauroituine rakennuksineen, pihoineen, kasvitarhoineen, kuppiloineen ja pikku kauppoineen. Euroopan mittapuussakin Karlova on kaupunginosana oma lukunsa: voit kuljeskella kapeilla kujilla ja ihailla jopa noin neljää sataa (!) vanhaa puutaloa rehevien puistikkojen keskellä. Kaikkialla on siistiä ja vihreää – vain Ema-joen vesi näyttää samealta.
Toomean mäellä (Toomemägi) on sijainnut asutusta jo 400-luvulla ja Tartto lienee Balttian maiden vanhin kaupunkiyhteisö. Nimet ovat vaihtuneet (Tarbata, Dorpat, Jurjev, Tartto) , mutta maininta historiasta löytyy jo slaaviruhtinas Jaroslav Viisaan valloituksista, vuodelta 1030. Saksalaiset ritarikunnat pitivät valtaa 1200-luvulla ja kaupungista tuli vuonna 1280 Hansa-liiton tärkeä jäsen Novgorodin ja Pihkovan väliselle kauppareitille. 1500-luvulla juhlivat venäläiset ja puolalaiset valloittajat ja satakunta vuotta kestänyt Ruotsin valta alkoi 1625. Sen aikana, 1632 perustettiin Tarttoon maineikas yliopisto (Tartu Ulikooli).
Ruotsalaisten mahti loppui Itämerellä Suureen Pohjansotaan 1700-luvulla, jolloin alkoi Pietari Suuren johtaman uuden Venäjän merille pyrkivän mannerimperiumin rakennuskausi. (Sehän jatkuu yhä, huom!) I maailmansodan aikana tulivat saksalaiset, sitten seurasi lyhyt itsenäisyyskausi vuodesta 1919 , kuuluisa Tarton rauhakin 1920 – ja vielä II maailmansota neuvosto- ja saksalaismiehityksineen kunnes Moskova vakiinnutti valtansa 1944-1991. Noina vuosikymmeninä Tartto oli ulkomaalaisilta suljettu kaupunki.
Kaupungin sadantuhannen asukkaan väestöstä on nykyisinkin suuri osa (15-20 %) venäjänkielistä. Virossa muuten venäjää puhuvaa ei katsotata nenää pitkin, vaikka maan kielipolitiikka on koventunut kouluopetuksessa ja venäjänkieliset joutuneet luopumaan paljosta. Myös viron kielen välttämättömyys on selviö kaikessa hallinnossa, virastoissa ja kulttuurilaitoksissa. Silti mielestäni äidinkielenään venäjää ja viroa puhuvat näyttävät tulevan tätä nykyä hyvin toimeen keskenään. Ainakin katu- ja torielämä kertoo tästä. Venäjää saa vapaasti, ilman ennakkoluuloja, käyttää jokaikisessä kauppaliikkeessä ja torilla!
Kulttuuria moneen makuun
Viron kansallismuseo (Eesti Rahva Muuseum ) on perustettu Tartoss neuvostojan laajan sotilastukikohdan lentokentän kiitoradan jatkeeksi. Fantastinen, 300-metrinen päärakennus, valmistui vuonna 2016 ja 6000 neliön tiloissa voi viettää reippaasti pitkän päivän tutustumalla älykkäästi eteneviin, myös digi- ja virtuaalitekniikalla toteutettuihin osioihin pääsaleissa. Niissä esillä ovat ensin Viron historia ja sen käänteet, myös suomalaisugrilaisten kansojen osuus ( www.erm.ee ) Museon vieressä sijaitseva Ylösalainen talo vetää vakavimmankin naamataulun leveään hymyyn ( www.tagurpidimaja.ee )
Tarton barokkityylinen Raatihuoneen tori lukuisine kahviloineen, ravintoloineen ja kauppoineen – ja varsinkin (myyttisen tarinan siivittämän) “Suutelevat opiskelijat”-patsaineen on nähtävyys sinänsä kuten1800-luvun klassiseen tyyliin rakennettu ikivanha Tartto, kivitalokaupunki. Myös historialliselle Toomemäelle kannattaa kiivetä tai ruokailla ylellisesti Ruutikellarin 11 metriin nousevassa luolaravintolassa. Paljon halvempi opiskelijoiden ruokapaikka Kohvik löytyy Tarton yliopiston vierestä, mikäli haluaa tutustua nuorekkaaseen opiskelijayleisöön? Niin, ja mainioita oluita saa kulman saksalaistyylisestä baijerilaismallisesta peruskapakasta.
Uusklassiseen tyyiin vuonna 1809 rakennetussa yliopiston päärakennuksessa (ks. www.ut.ee ) opiskelee lähimain 10 000 nuorta vuosittain ja heistä monet ulkomaalaisia, joukossa parisataa suomalaistakin. Suomalaisia taiteilijoita, yrittäjiä, eläkeläisiä ja monen elikeinon harjoittajia myös asuu Tartossa ainakin useampi sata. Monet heistä tietojeni mukaan, asuvat juuri puukaupungin kortteleissa…
Museokaupunki vailla vertaa
Tartossa on vähintäänkin 15 upeaa taidemuseota, gallerioista taidesalonkeihin. Taidetalossa (Tartu Kunstimaja, ks. www.kunstimaja.ee ) oli esillä alkukesästä 2024 suht tuntemattomien lahjakkuuksien, Diana Tananen & Thea Gvetadzen puhuttelevia töitä, maalauksia ja videotaidetta sekä erikoinen kolmiulotteinen installaatio. Ne löytyvät salista nimeltä “Room for Money”. Kun Taidetalossa työskentelee useampikin taiteilija, tätä luovaa ammattia voi myös kurkistella turistinakin vapaasti! Tarton yliopistolla on oma taidemuseonsa ja merkittävä kulttuuripaikka on myös Vanemuine-teatteri ja sen viereinen konserttitalo (www.vanemuine.ee). Olutmuseokin löytyy, onhan Tartto Suomessakin suositun A.Le Coq- juoman kotipaikka (www.alecoq.ee).
Museoista kannattaa mainita vielä ainakin Laulujuhlamuseo, KGB:n museo, Maatalousmuseo ja esimerkiksi upea Tarton yliopiston kasvitieteellinen puutarha.
EU-kulttuurikaupunki kukoistaa loppukesästä: Heinä-syyskuussa 2024 EU-kulttuurikaupunki tarjoaa esimerkiksi seuraavaa: Tarton Hansapäivät, Ruoka-ja viinifestivaali, Rakkauselokuvafestivaali ( www.tartuff.ee) , Kaupinkifestivaali (www.uit.ee) , Tutkijoiden yö ja Sygis-opiskelijapäivät. Erilaisia tapahtumia on yhteensä vuoden mittaan noin 300. Keksipä itse vastaava suomalainen “pikkukaupunki”, joka pystyy moiseen kulttuuritarjontaan?
Tuntematon Itä-Viro
Suomalaiset matkailijat tuntevat lähinnä Tallinnan ja ostospaikkana SuperAlkon sekä mainion vanhan kaupungin. Osa porukasta on matkaillut Tallinnan ohella Pärnuun ja Saarenmaalle, mutta harva Itä-Viroon, esim Narvan seuduille?
Kun Ukrainan sota jatkuu ja Venäjän raja on sulkeutunut, yhä useampi suomalainen matkaa nyt joka puolelle Viroa, esim itään? . Pohjoiskarjalainen Liikenne Kinnunen on ehtinyt jo 15 vuoden ikään – ja tehnyt viime vuosina monta hienoa Viron matkaa, itään ja länteen Viroa! . Tartossakin on käyty kesäkuun alussa 2023 ja toistamiseen 9-13. 6. 2024. Kyllä Kannatti! Tämän vuoden matka suuntautui myös Viron itärajalle Narvaan, missä saattoi kuljeskella rantapromenadia ja pistäytyä Narvan linnan pihalla. Kun Venäjä-viisumia ei ole nyt tullut hankittua tietyistä syistä, joen toiselle puolelle ei ollut pääsyä – vaikka komea se on Iivananlinnakin (missä tuli käytyä parikymmentä vuotta sitten).
Viime aikoina on huhuttu erilaisista konflikteista ja provokaatioista linnojen välisellä Narva-joella, mutta ainakin kesäkuun puolivälissä Narva näytti keskuskatuja myöten äärimmäisen hiljaiselta ja rauhalliselta paikalta. Molemmin puolin jokirantaa käyskenteleviä asukkaita oli niukalti, kahviloissakin tilaa yllin kyllin eikä ennen niin vilkkaalla rajanylityspaikan sillalla ollut mitään liikennettä. Tosin aikaisemmin avoin silta on tätä nykyä korkean rautalanka-aidan eristämä, molemmin puolin jokea.
Itä-Viron kiertomatkan kohokohtia löytyi tänäkin vuonna useampia. Hienoja kartanoita, siistiä maaseutumaisemaa – ja yllättäen Viron suurin kesäkuun kukkameressä loistava ortodoksiluostarikin, nimittäin Kuremäen nunnaluostari, pikkukylän ihastuttava kokonaisuus, jossa arkityöstä ja luostarin ylläpidosta vastaa lähimain sata siellä asuvaa nunnaa!
Narvanlahden rantamaisemat länteen (Sillamäe, Toila ), siis kohti Tallinnaa, ovat jyrkät ja komeat ja pikainen pysähtyminen Valasten vesiputouksella virkistää; se on jyrkkä 30 metrinen suihku mereen, jossa tosin veden määrä oli kesäkuussa minimaalinen. Itä-Virossa ja Narvan seudulla väestö on venäjänkielistä ja maaseudulla tunnelma uskomattoman rauhallinen: sympaattiset pikkukylät autioituvat kuten Suomessakin, vaikka ilmasto on tosin mannermaisesti hieman lämpimämpää kautta vuoden.
Pentti Stranius