…vai vain voiton hetkellä?
Tämä mielipiteeni on hieman jälkijättöinen, johtuen siitä että
SEURAAN MEDIAA silloin tällöin ja urheilua vielä vähemmän.
Näin vasta nyt jääkiekko-mies Pasi Nurmisenkaatumisen lentokentällä.
Mitään ihmeellistä en siinä huomannut. UKK-Kekkonenkin kaatuili, tosin
vanhuuttaan ja sensuroidusti – mutta muutamia kulttuurihenkilöitä on ns väsyneinä lentokoneesta kannettukin.
Jääkiekkoilijat pysyivät pääsääntöisesti pystyssä eikä kukaan häpäissyt
arvoisaa isänmaataan, presidenttiä. Saahan Tarjaa pussata? Minun mielestäni.
Oletko muuten itse koskaan ollut kaatokunnossa, kaatokännissä? Onko
sinua – aviopuolisoasi, lastasi, isääsi – kenties siirretty (hyvin
ansaittujen) juhlien jälkeen taksista kotisänkyyn? Ei tietenkään.
Käsi sydämelle, heitä se ensimmäinen kivi?
On aika outoa, että juuri urheilijat – nuo hyväkuntoiset kansalaiset
noin yleensä – on tuomittu moraalittomasta käytöksestä. Aivan kuin he
olisivat jotenkin erityisasemassa, nykyisiä nuorisoesimerkkejä. Ei voi
kuin nauraa: mieti vähän dopingia, jalkapallon lahjusskandaaleja, kirjekuoria ja sopupelejä? Mitä esimerkkejä? Kyllä he ovat ihan tavallisia ihmisiä, tottakai. Markkina-ja kilpailuyhteiskunnan paineessa heillä on vain tavallista kovempi himo paremmuuteen. Mistähän se johtuu? Miksi doping? Mika Myllylä & Matti Nykänen? Tietävät paremmin – kuten kai muuan sopivin välein vaikeneva KYRÖ?
Saarikosken salsat
Mutta: aivan sama tilanne on kulttuurielämässä. Kai muistanette
”kansalaiskirjailijoidemme” Pentti Saarikosken ”salsat”, Hannu Salaman ja Jorma
Ojaharjun siekailut, vaikkapa 1960-luvulla Tukholmassa. He makoilivat
esiintymislavan tuntumassa, kykenemättöminä esiintymään innolla odottavan kulttuuriyleisön edessä. Shame!
Ja onneton Saarikoski
tunnistettiin Wanhan portailla miehenä, jolla oli aina ja aina ”pullo suussa”.
Muistan kuvan – eikä se Pentti Saarikosken KIRJAILIJA-mainetta pilannut. Ehkä
päinvastoin, 1960-lukulaisessa kulttuurissa. Monet kirjailijat eivät ole
saaneet kännipäissään sanaa suustaan arvokkaillakaan festareilla. Aki Kaurismäki swentään tvistasi? Cannesissa. Sodankylässä mies ottaa hillitysti oluet, johon, siis tuoppiin, upotetaan mannermaisesti ”yksi viski” …tai ”calvados, PLEASE!”
Miksi ihmeessä hyväkuntoiset urheilijat eivät voisi ottaa häppää voiton
hetkellä, maailmanmestareina? Polttaa sikarit tai savukkeet vaikka sisätiloissa. Isokin syntI? Juuri he ovat tottuneet yleensä, ENEMMÄN KUIN SINÄ JA MINÄ
kieltäytymään ”lisäaineista”, jotta fyysinen kunto kestäisi MM-rääkin.
Olen juuri lukenut juoppokirjailijaa, suuresti ihailemani Charles
Bukowskin suomennettuja haastatteluja – NIISTÄ EHKÄ MYÖHEMMIN.
Bukowskin esikoisromaani,
maailmanmenestys ”Postitoimisto” 1970 oli tekijän mukaan kirjoitettu 20 päivässä, ”kännissä kaiken aikaa ” ja teki Bukowskista kirjallisuuden rajamurtajan, koska teos on ilman muutan maailmankirjallisuutta. Harva on kuvannut syrjäytyneisyyttä, kulmakuppiloiden seksististä juoppohemmoa samalla tasaolla.
Maine tappoi. Välillä Buk kannettiin esiripun taakse lepäämään, suorasta TV-lähetyksestä, välillä’ hän oksenteli parkkipaikalla satapäisen yleisön odotellessa. Tämä ei lainkaan estänyt maineen kasvua.
Onko suomalainen, alkoholiin peräti tottumaton nuori
jääkiekkotaituri median uhri. Jos juhlii ensimmäistä onnistumistaan,
jonka on täysin ansainnut? Minusta häntä on aivan turha moralisoida.
Alkoholismi on nuorista kiekkovirtuooseista yhtä kaukana kuin Anni Sinnemäen henkilökemia Timo Soinista.
Joensuun virallinen Öisinajattelija