Luen sanomalehtiä usein nipun kerrallaan, siis myöhässä ja uutispimennossa.
Joskus edellisviikon paperikasa on niin korkea, että vien
kaikki lehdykät – paitsi KU Viikkolehden – avaamatta paperinkeräykseen.
Luen yleensä kuitenkin aika montaa eri lehteä, esimerkiksi kirjastossa.
Naapurin kanssa myös vaihdamme lehtipinoja viikottain, joskus useammin, ja esimerkiksi paikallislehti Karjalaista en tilaa itse.
Suosittelen muillekin naapuriapua, säästää selvää rahaa ja Suomen metsiä!
Äsken luin 3 pv vanhaa Suomen Pravdaa. EU:sta ja pääomasta riippumaton vapauden airut eli HS julkaisi 12.2. mielenkiintoista tietoa vallasta, vallankäytöstä. Ikään kuin rivien välissä!
Rosa ja valta
Rosa Meriläinen, entinen vihreä virkeä kansanedustaja, nyt puolitutkija, on
kirjoittanut kirjan nimeltä VALTIO.
12.2. HS sen arvioi ja Jukka Tarkan mukaan
Rosa tulkitsee valtiota niin, että:
”Valta ei ole kenelläkään, koska se on kaikilla”
(Tämä on kirja-arvion otsikko).
Tarkan mielestä Rosa kieltää sekä ”kansa”- että ”kansan
tahto”-käsitteet, koska mikään ”yksittäinen asia ei voi yhdistää
todella suurta joukkoa”. Siitä seuraa, että ”kukaan ei voi edustaa
ketään”, mistä seuraa, että ”edustuksellinen demokratia on pelkkää
huiputusta”… ”Päätöksentekoon ei tarvita muuta kuin mielipiteitä”.
VALTIO-kirjaa en ole lukenut, mutta kuuntelin viime viikolla Rosaa myös
radiosta. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että ”valtaa on jakaisella”
ja paljonkin. Vahvat ja sinnikkäät mielipidevaikuttajat saavat lopulta äänensä kuuluviin, asiansa esiin ja jopa positiiviseen päätökseen. Jos vain keräävät ympärilleen sopivan kannattajajoukon ja lobbaavat eduskuntaa/päättäjiä ahkerasti. Uskoisiko?
Haluttaisi uskoa…, mutta-mutta: jotta jotakin tapahtuisi pitäisi kai
”kansan” vähän liikehtiä? Miten se tapahtuisi, ketä organisoisi kun kansa-käsitekin on kadoksissa?
Täytyy sanoa, että Joensuun ja P-Karjalan erilaisilla vaihtoehtoryhmillä
(vasemmisto, kohtuus vaarassa-liike, joensuuliike, uraanivastarinta, yöjuna takaisin, ei toriparkkia, rauhanryhmä, anarkistit, Väen talo-talonvaltaajat jne) on
”vallasta” ja ”vallattomuudesta” toisenlaistakin kokemusta.
Varsin hyvin tiedän miten sinnikästä väkeä näissä eri ryhmissä on – ja
kuinka harvoin niitä noteerataan julkisuudessa, saati päätöksenteossa.
Ja jos noteerataan, palaute on usein negatiivista, naurettavaksi
tekemistä. Niin että se vallasta, joka ei kai sitten kuulukaan näille
”turhille pienryhmille”, jollekin kuvitteelliselle menneen ajan kansalle.
HS ja valta
Toisaalla 12.2. HS-lehdessä uutisoitiin näyttävästi Mikael Pentikäisen
valinta HS-päätoimittajaksi Janne Virkkusen paikalle. Edellisillan
televisiouutisissa (muistaakseni) Pentikäinen suorastaan hykerteli
tyytyväisyyttä ja käyttäytyi juuri niin nöyrästi, kuin vain Suuri
Vallankäyttäjä osaa.
Tuo 12.2.”Uutismies pääsi unelmaduuniin”- Pentikäis-mainospala olikin
jo sitten ( vrt Rosan kulttuurisivujen kirja-arvioon) koko sivun
sisäänajojuttu eikä siinä vallankäyttöä kiistetä. Pentikäisen
suulla lehti nähdään vaikuttajana, joka ”…taistelee (huom.
sananvalinta) edelleen sananvapauden (yms.yms.)… puolesta”. Väistyvä
päätoimittaja Virkkunen sanoo mietteensä myös suoraan: ”En usko,
että minulla jää valtaa ikävä. Sitä on ollut ihan riittävästi.”
Niinpä. Väittäisin että Suomen Pravdan omistajien perstaskusta aina sen
verran tuohta ja valtaa löytyy, että moni ministeri – kansanedustajasta
puhumattakaan – voi tarvittaessa joutua entiseen ”unelmaduuniinsa” (jos
sellainen on ja jos ERkon konserni mediavaltaa haluaa käyttää?).
Toisaalta, Suomen Pravda oli vahvasti etukenossa nuoleskelemassa välissä kun Suomea ja Eurostoliittoa naitettiin. Nyt on vuorossa Nato -hymistely, tuo globaali ”kansan perikato” ja Afganistanin sodan puolustus… .
Vallattomana blogistina voi kysyä näin lopuksi: Mitä arvelet, kummalla
on Suomessa enemmän valtaa lähitulevaisuudessa – Rosa Meriläisellä vai
Mikael Pentikäisellä? Vaikkapa Nato-kysymyksessä, jos he sattuisivat vaikka olemaan eri mieltä?
Joensuun virallinen Öisinajattelija