Televisio- ja elokuvamaailma on tätä nykyä täynnä lähinnä potaskaa ja kaikenkarvaista roskaa. Viihdekään ei enää edes naurata. Tarkoitan myös ylimainostettua Moska-sarjaa.
En voi millään käsittää, että Suomen televisiolla on kanttia pistää moisen moskan tekijät vielä ilta toisensa jälkeen kehumaan kamalaa ja katsojia aliarvioivaa alennusviihdettä. Pirkka-Pekka Petelius ja Jari Tervo ovat suorittaneet sellaisen rimanalituksen, johon tuskin pystyi edes Markku Pölönen Ralli-elokuvallaan.
Tämä siitä huolimatta, että Velipuolikuu oli (muistaakseni) ihan viihdyttävä ja Peteliuksen esittämä Elaine -kappale todella mieleenjäävä. Tämä siitä huolimatta, että Tervo kirjoitti aikoinaan kaksi hyvää romaania (Pohjanhovi ja Poliisin poika). Yhteenisketty petelius-tervolainen kaksikko ei saa tänään aikaan edes naurunpyrähdystä. Ja ajattelemisen aihetta Moskasssa antaa vain myötähäpeä, jota tunnen koko ajan tekijöitä kohtaan. Myös hyviä näyttelijöitä kohtaan, joita kukaan ei ole näköjään ohjannut, saati kirjoittanut heille dialogialiuskoja.
Roskaa tuutin täydeltä
Ilman Teema-kanavan laatuelokuvia taitaisin tätä nykyä luopua koko töllöttimestä. Filmihulluna en sitä tee, sillä niin hyvä elokuvakaupunki Joensuu ei sentään ole…
Mutta, ihastellessani eilen taas kerran Charles Chaplinin taitoja ohjata ja näytellä, tuli mieleen, että Kaupungin valoista, Nykyajasta ja Diktaattorista elokuvataide on mennyt vuosikymmeniä taaksepäin. Yhä vielä elokuvissa höpötetään samoja asioita, jotka näytetään kameralla. Kannattaa joskus sulkea ääni ja poistaa tekstitys: tusinatyön ja roskaleffan tajuaa vähän äkkiä kuvavirtaa tarkemmin seuraamalla. Väkisin naurattaminen ja väkinäinen sekä väkivaltainen ”action” – toiminta – on kaiken A ja O. Älyllistä elokuvaa saa hakemalla hakea 2000-luvun tuotteista, ainakin lännestä. Ehkä jotakin löytyy kun matkaa tarpeeksi pitkälle itään tai etelään. Jossakin siellä jollakulla on vielä sanottavaa. Taiteellista osaamista ja moraalista kanttia.
Hengiltä viihdyttäminen
Jo 1960-luvulla alkoi rapakon takana se kansalaisten hengiltä viihdyttäminen, mikä yhä vain kiihtyy. Ja leviää leviämistään. Pahinta on, että samat ohjelmaformaatit muokataan aina kunkin maan ”kansallisia” olosuhteita vastaaviksi, mutta mitään uutta ei sen paremmin naurun kuin ns. taiteenkaan saralla enää keksitä. Tai keksitään perin harvoin kun joku riippumaton elokuvaentusiasti viitsii pysähtyä oravanpyörässä. Tarkoitan vaikkapa Pedro Almodovaria, Aleksandr Sokurovia, Aki Kaurismäkeä…
Hengiltä viihdyttäjillä ja action-intoilijoilla on sen sijaan täydellinen hegemonia siinä visuaalisessa epäkulttuurissa, mitä televisiokanavat ja kaupallinen elokuva on täynnä. Heillä on myös mielestäni moraalinen vastuu ihmiskunnan tyhmistämisestä. Tässä tyhmistämisessä emme kaipaisi enää yhtään Moskaa! Ei Peteliuksen ja Tervon kaltaisten kaverien pitäisi alentua moiselle tasolle. Muistan sua Elaine ja Pohjanhovi!
Joensuun virallinen Öisinajattelija