Tämä taitaa olla neljäs blogini Bangladeshin työoloista. En anna periksi, jos jotakin voin tehdä. Ja jotakin pitäisi tehdä.
Tiedän Bangladeshin työoloista ehkä enemmän kuin keskivertosuomalainen – siellä asuu tuttuja! Ihmettelen vain ettei GEORGE HARRISONin kaltaisia ääniä nouse köyhiä puolustamaan enemmän. Harrison ja Lennon -vainajat olivat paitsi loistavia muusikkoja, juuri niitä taiteilijoita, jotka pistivät vaikutusvaltansa peliin myös köyhien ja sorrettujen tueksi?
Bangladeshin ja Pakistanin slummimaisten tekstiilitehtaiden tulipaloissa on viime vuosina kuollut tuhansia ihmisiä. Seuraava palo odottaa vuoroaan… . Monisssa tehdasrakennuksissa nimittäin jopa sisäänkäynnit suljetaan työpäivän ajaksi, jotteivat työntekijät poistuisi työpäivän aikana, pakenisi syömään tai juomaan.
Ompelijoiden työolot ovat Aasiassa ja Kauko-Idässä sellaiset, että mm. Stockmannille paitoja yms valmistavat työntekijät tekevät 12 tunnin työpäiviä ilman taukoja. Jopa vessaaan on hankala päästä. Kk-palkka on 50-80 euroa ja jos tavoite tehtaassa ei täyty työpäivän aikana, ompelija pakotetaan ylitöihin. Ruoskaa ei enää käytetä, mutta esim nuorella lapsityöntekijällä ei ole vaihtoehtoa. Kouluun ei pääse, perheen ainut työntekijä on usein nälkäpalkkainen orjatyöntekijä ompelimossa.
Enpä voi kuvitella häikäilemättömämpää, orjakauppaan verrattavaa työkuria, jonka kohteena ovat Bangladeshissa, Intiassa ja Pakistanissa tyttölapset ja naiset. He tienaavat tuskin dollarin päivässä. Häpeä suomalaisfirmoille, jotka halpaa työvoimaa riistävät, näitä tyttöjä sitä kautta myös prostituutioon ajavat! Kadulla tienaa paremmin! Ostakaa vain teepaitoja, älkää katsoko missä tehtyjä! Älkää ajatelko missä teepaidan ompelija on nyt? Kuollut, raiskattu? Huoratalossa?
MOT ja TV 1 kertovat (14.4. TV I)
MOT-televisiodokumentti kysyi missä oloissa vaatteet on valmistettu eri firmoissa. Sitä oli vaikea selvittää.
Lapuissa lukee yhtä sun toista, mutta esim Bangladesh-vaatteista oli todella mahdotonta löytää tietoa, alkuperää.
Mielenkiintoista on, että Bangladesh on Kiinan jälkeen toiseksi suurin vaatevalmistaja. 4 miljoonaa naista ja nuorta on Bangladeshin vaateteollisuuden palveluksessa. Tuhansia on kuollut vaatetehtaiden/ kerrostalojen sorruttua. Kammottavinta on, ettei kaikkia uhreja ole ikinä löydetty raunioista. Ellei uhrin dna- ja ruumis ole tiedossa, mitään korvauksia ei esim ole maksettu omaisille!!!??
Voiko tämä olla totta, 2000-luvulla? Kyllä vain, ja vaatetehtailu senkun jatkuu! Milloin ostit viimeksi halvan teepaidan? Selvititkö valmistusmaan? Entä se ns laatupaita, joka maksaa 30 euroa? Bangladeshissa sen teettäminen orjatyövoimalla maksaa 4-5 euroa kaikkine kustannuksineen.
YK toki yrittää kerätä avustuksia onnettomuuksiin joutuneiden omaisille, mutta summat ovat pieniä – ja esim sortuneissa tehtaissa työskennelleet firmat eivät ole useinkaan maksaneet korvauksia omaisille ja heitä edustaville järjestöille, vaikka aikaa on kulunut vuosia.
Bangladeshin isoista tehtaista vähintään 1500 vaatisi kontrollikäyntejä, tarkastuksia heti. Kuitenkin vaateteollisuus pyörii niissä täydellä teholla. Firmojen tuotantoon ja voitto-osuuksiin on miltei mahdoton puuttua. Stockmann -Seppälä – Lindex yms eivät ole aikoneetkaan lopettaa tuontia monilta kyseenalaisilta tehtailta Bangladeshista.
Esim Reima teettää vaatteita välikäsien kautta Bangladehsissä. Hennes & Mauritz ja Reima juhlivat yhä, teetättävät alipalkattua työtä Bangladeshissa. Reiman paidasta työntekijä saa jonkun sentin, ja työntekijöillä on usein joku kpl-tavoite ja kova kuri työlinjoilla. Työnjohtajat huolehtivat, etteivät työntekijät puhu keskenään, saati kokoonnu tai käy vessassa tai kahvilla välillä. Niin, ja työtä on 6 päivää viikossa, 12 tuntia päivässä.
PS. Kas kun suomalaisia työttömiä ei ole vielä kuskattu töihin Aasian maihin? Näinhän meikäläinen työttömyys poistuisi pikavauhtia. Ja mitkä kustannukset – ainoastaan 50 euroa kuussa. Työsopimuskin voitaisiin solmia siten, että vasta parin vuoden kuluttua voisi tulla takaisin Suomeen… . Eikö vain? Pelkkää lomaa lämpimässä maassa…
Öisinajattelija