Varparannan 13. Rauhanakatemia keräsi lauantaina 29.8. yli 30 rauhanaktivistia eri puolilta Suomea. Perjantai-iltana porukkaa oli hieman vähemmän.
Kuoliaaksinaurattava ”Isäntämaasopimus”
Perjantai-illan teema oli ”NATO hampaankolossa”. Aiheesta alusti hampaankolo-kirjan kirjoittanut Raimo Pesonen, joka summasi aiheensa mm. näin:
”USA tekee paljon asioita maailmanpoliisina ilman NATOa, mutta NATO ei todellakaan toimi ilman USAn hyväksyntää”.
”Ilman Venäjää ”toisena” koko NATO-keskustelu olisi täysin mielipuolista”.
Pesosta kommentoi Iisalmen aina sanavalmis Aaro Heikkinen. Heikkinen selosti Suomen ja NATOn välistä ”Isäntämaasopimusta” eli ”Yhteisymmärryspöytäkirjaa. Keskustelu liikkuikin pääosin kommenttipuheenvuoron ympärillä. Tuon varsin vaietun sopimuksenhan on allekirjoittanut maamme poliittisen eliitin psta kenraali (?) Jarmo Lindberg, koska poliitikot ovat vetäytyneet vastuusta…tai osoittautuneet kaukoviisaasti varovaisiksi. Ei mikään ihme, ei poikkeus!
Onkohan kukaan lukenut Isäntämaasopimusta sen kaikkine liitteineen ja viitteineen? . Epäilen. Se solmittiin vuosi sitten, mutta kaikenlainen kansalaiskeskustelu ja median kiinnostus puuttuuvat. Ihmettelen. Sopimuksen otsikko kuuluu:
”Yhteisymmärryspöytäkirja Suomen Tasavallan hallituksen ja Pohjois-Atlantin liiton Transformaatioesikunnan komentajan johtoesikunnan sekä Pohjois-Atlantin liiton Operaatioesikunnan välillä Isäntämaatuen antamisesta NATOn operaatioiden / harjoitusten /vastaavan sotilaallisen toiminnan toteuttamista varten”.
Jo otsikosta saa pienen vihjeen käännöstyylistä. Äärettömän huonolla suomella (Ulkoasiainministeriössä laadittu suomennos) kirjoitetun sopimustekstin johdannosta käy ilmi mm. se, että tarpeen tullen Suomen alueelle voidaan sijoittaa NATO-joukkoja. Sopimus on niin epäselvä ja tulkinnanvaraisen naurettava, että siihen voi suhtautua vain huumorilla. Rauhanakatemian keskustelussa tuotiinkin esiin vaatimaton vaatimus siitä, että keskeiset valtiosopimukset ja asiakirjat oikeasti suomeksi käännettäisiinkin, jotta tavan kansalaisetkin niihin voisivat tutustua. .Eduskunnassakin saattaa olla englantia vähemmän osaavia (?)
Kun sopimus edellyttää joukkojen tukikohtia Suomessa, Öisinajattelija pyytääkin selvittämään kävisikö vaikka Lieksa sopivaksi tukikohdaksi .Viekinkylän lentokenttä voitaisiin kunnostaa hävittäjille sopivaksi, Reunatien tyhjät asunnot muuttaa kasarmeiksi jne jne. Venäjän raja on lähellä (ja olihan Lieksassa enimmillään 3000 saksalaissotilastakin vuosina 1941-42, joten kokemusta on) – ja sitäpaitsi voitaisiin perusteena mainita vaikka 300 somalin muodostama ”sisäinen uhka”. Timo Soini, herää!
Lieksa tutkimuskenttänä
Lauantain aiheina olivat rasismi ja Euroopan syrjäkylät, konkreettisesti Lieksa – sekä rauhanjärjestöjen nykytila. Alustajina olivat Lieksan tilanteen hyvin tuntevat tutkija Tiina Sotkasiira ja Lieksan Tukipisteen primus motor, Irma Nykänen. Keskustelu oli erittäin vilkasta ja siinä sivuttiin myös Lieksan mahdollisuuksia nousta aidosti kansainväliseksi, monikulttuuriseksi asuinympäristöksi. Tie ei ole helppo eikä ongelmaton, mutta ainakin itse olen ollut havaitsevani pikkukaupungin asenneilmastossa pieniä muutoksia parempaan. Myös monen kymmenen henkilön työpanos ja vapaaehtoistyö kotouttamisprosessissa on ollut mitä keskeisintä.
Rauhanjärjestöistä esittäytyivät Kristillinen rauhanliike (Timo Virtala), Rauhanliitto (Laura Lodenius), Rauhanpuolustajat (Teemu Matinpuro) ja Sadankomitea (Anni Lahtinen). Alia Dannenberg Joensuusta piti mielenkiintoisen puheenvuoron sotapropagandasta ja niistä ”orwellilaisista” kaksoisstandardi-kielipeleistä, joilla sodasta tehdään ”rauhaanpakottamista” ja diktatuurista demokratiaa…
Onneksi myös kulttuuria oli tarjolla. Marja-Leena Mikkola luki suomentamiaan runoja (Anna Ahmatova, Boris Pasternak, Marina Tsvetajeva). Mikkolalta on ilmestymässä pikapuoliin valikoima Tsvetajeva-runojen suomennoksia. Voin kuvitella, että työ ei ole ollut helpoimmasta päästä; sen verran kiemuraisia kielikuvia parantumaton romantikko Tsvetajeva aina käytti.
Sunnuntain 30.8. (jolloin en ollut enää paikalla) aiheena oli Kurdistanin tilanne, josta kertoivat Ilkka Jaakkola ja Ali Giray.
Varparannan Rauhanakatemia kokoontui Joensuussa, Työttömien talo ”Majakassa”, joka on osoittautunut toimivaksi monessa mielessä. Ruokapuolesta ja kahvituksesta vastasivat tällä kertaa Katri Kaselius, Edo Pennings ja Ari Sulopuisto. Palvelu pelasi, mistä heille suurkiitokset!
Öisinajattelija