Syksyllä opiskelijoiden kokema uupumus ja haasteet mielenterveyden kanssa ovat olleet tapetilla. Aihe kohosi yhdeksi vaaliteemaksi myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa. Olin itsekin ehdolla ja nostin tuolloin keskusteluun opiskelijoiden työmäärät ja niiden yhteyden uupumiseen. Ilokseni Yle tarttui aiheeseen ja pohdiskeli teemaa useammalla eri artikkelilla, A-Studiossa käytyä keskustelua myöten.
Ylioppilaslehden päätoimittaja Tuija Siltamäki kirjoitti vastineen nostolleni. Kolumnissa Siltamäki tunnisti saman ongelman, kuin minäkin: opettajat tulkitsevat ohjeistusta kurssien työmäärien mitoittamisesta eri tavalla. Laskelmallani halusin nostaa esille, että rakenne ohjaa teettämään liikaa töitä ja on taustatekijä opiskelijoiden kasvaneeseen uupumukseen. Yksi opintopiste yhä useammin tarkoittaa 27 tuntia työtä, toisin kuin Siltamäki väittää.
Yhteiskuntatieteiden yksi perustava dilemma on kysymys rakenteiden ja yksilöiden välisestä suhteesta. Monet yhteiskuntateoreetikot ovat etsineet vastausta kysymykseen siitä, selittävätkö rakenteet vai yksilöiden toimijuus enemmän yhteiskunnallisia muutoksia ja ilmiöitä. Kysymys on poliittinen. Vasemmistolaisesti ajattelevat painottavat usein enemmän rakenteita ja oikeistolaisesti ajattelevat yksilöiden toimijuutta. Rakenne ja yksilö eivät kuitenkaan ole toisilleen vastakkaisia asioita, vaan yksilöt toimivat rakenteiden puitteissa ja myös uusintavat niitä.
Opiskelijoiden uupumuksessa on kyse yhteiskunnallisesta ilmiöstä, sillä tilastojen mukaan uupumus ja kasvaneet haasteet mielenterveyden kanssa koskettavat jopa joka kolmatta opiskelijaa. Siltamäen yksilökeskeinen analyysi ei selitä ongelmaa. Yhteiskunnallisten kysymysten ratkominen yksilötasolla, rakenteista irrallaan, on puiden tuijottamista metsän sijaan.
Rakenteiden tarkastelu taas avaa enemmän ilmiötä. Viime vuosina koulutuspolitiikassa on tehty ratkaisuja, jotka ovat muuttaneet opiskelijoiden arjen rakenteita oleellisesti. Nämä ovat vaikuttaneet suoritustahtiin ja työmäärään: esimerkiksi opintotukikuukausien määrää leikattiin viime hallituskauden aikana ja tukea voi nykyään saada vain yhteen korkeakoulututkintoon. Lisäksi tukikuukaudet rajattiin erikseen alemmalle ja ylemmälle korkeakoulututkinnolle ja sidottiin opintopistemääriin.
Opiskelijoiden on siis hankala joustaa työmäärästä, jos haluaa maksaa vuokransa vielä viimeisenä opiskeluvuotenaan opintotuella. Rakenteiden muutokset ovat rajanneet merkittävästi niitä yksilön valinnanmahdollisuuksia, joita Siltamäki kolumnissaan tarjoaa ratkaisuksi tilanteeseen. Halvalla kaljalla ei ole näiden rakenteiden kanssa mitään tekemistä.
Olen itse käyttänyt opiskeluaikani ymmärrykseni lisäämiseen muun muassa tällaisten rakenteellisten muutosten vaikutuksista yksilöihin. Se on totta, että yksilöt tekevät omat ratkaisunsa ja valintansa elämässään. Rakenteet kuitenkin määrittävät vaihtoehdot, joista valita.
Minna Majaniemi
Kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden vuoden 2021 hallituslainen ja talous- ja sosiaalihistorian maisteriopiskelija