“Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen.”
– Suomen perustuslaki 16 §

Hallituksen päätös avata koulut on synnyttänyt paljon keskustelua. Osaltaan keskustelu on nähdäksemme mennyt tasolle, jossa on unohdettu miksi päätös on tehty: sillä turvataan lasten perusoikeutta saada opetusta. Tämän oikeuden rajaaminen on ollut mahdollista valmiuslain nojalla, kun sitä on pidetty välttämättömänä koronatilanteen hillitsimiseksi ja ihmisten terveyden turvaamiseksi. Koska nyt on epidemiologisesti arvioitu, ettei rajoitus ole välttämätön, sitä ei voida enää poliittisilla päätöksillä ylläpitää.

Perusoikeuksien rajoitusten on oltava välttämättömiä. Se, että niistä voisi olla jonkinasteista hyötyä, ei riitä perusteluksi. Ilman välttämättömyyden vaatimusta perusoikeuksiemme rajoittaminen olisi vaarallisen helppoa. Tämä välttämättömyyden vaatimus on myös taustalla siinä, kun muun muassa opetusministeri Li Andersson on sanonut lähiopetukseen palaamisen olevan välttämätöntä – kyse on siis asiasta, josta käsillä olevan tiedon puitteissa ei olisi voinut lainsäädäntöä kunnioittaen päättää poliittisesti toisin.. Kun epidemiologista välttämätöntä syytä rajoittaa lasten oikeutta opetukseen ei enää ole, rajoitukset on purettava. 

Lähiopetukseen palaamisessa ei ole kyse ihmiskokeesta tai siitä, että opettajia ei olisi kuunneltu. Kyse on lasten sivistyksellisistä perusoikeuksista, joita on etäopetukseen siirtymällä rajoitettu. Samalla kyse on myös toki lasten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Koulu on lasten turvallisuudelle tärkeä asia. Monelle se on se turvallinen ympäristö, jota koti ei tarjoa. Perusopetuslaki mahdollistaa osan opetuksesta järjestämisen etänä, mutta ei kokonaan. Jotta koko opetus on ollut nyt poikkeuksellisesti mahdollista järjestää etänä, on hallitus valmiuslain nojalla säätänyt lievennyksiä perusopetuksen järjestämisvelvollisuuteen. Tämän takia asiasta on myös tehty valmiuslain nojalla koko Suomen kattava päätös – pienemmistä rajoituksista voivat aluehallintoviranomaiset päättää.

On totta, että koulujen avaaminen nostaa riskiä koronaviruksen leviämiselle. Samoin on totta, että turvavälien ja hygienian noudattaminen ei ole kaikkialla yhtä helppoa kuin olisi optimaalista. Työturvallisuuteen liittyvät velvoitteet myös ovat voimassa normaalisti ja riskiryhmään kuuluvien opettajien kohdalla järjestelyjä on tehtävä erikseen.

Suurin osa työntekijöistä on ollut töissä läpi koronatilanteen. Näin ovat esimerkiksi olleet myös varhaiskasvatuksen opettajat. 

Opettajien tartuntariski kohoaa, kun he joutuvat olemaan töissä. Riski ei kuitenkaan ole vielä mitään verrattuna esimerksiksi hoitohenkilökuntaan, joka voidaan valmiuslain nojalla vaikka pakottaa töihin vastentahtoisesti työskentelemään koronapotilaiden kanssa. Opettajien tartuntariski ei myöskään ole se mistä tässä päätöksessä on kyse. Kyse on lasten oikeuksista, joita ei tule rajoittaa kuin välttämättömän verran. Normaalioloissa tästä on helppo olla samaa mieltä, mutta oikeusperiaatteiden toteutuminen punnitaankin silloin, kun niistä kiinnipitäminen ei ole helppoa ja on tehtävä vaikeita valintoja.


Lauri Linna ja Tiina Turunen

kirjoittajat ovat Vasemmisto-opiskelijoiden hallituksen jäseniä ja oikeustieteen opiskelijoita Helsingin yliopistossa