Kallen ja Lainan suhde on Iijoki-sarjan ydintä. Se on mukana 26-osaisen sarjan 13 kirjassa.
Kallen kielestä väitöskirjaa tekevä Sari Keskimaa on tutkinut, miten murteet heijastuivat heidän parisuhteeseensa.
Hänen mukaansa kirjailija rakentaa Kallen ja Lainan parisuhdetta erilaisten murteiden ensin rakentavan käytön ja sitten toisiinsa törmäämisen kautta.
Kallen murteen tämän blogin lukijat tuntevat. Laina yrittää puhua yleiskieltä, mutta Keskimaan mukaan suhteen kuvauksen edetessä hänen murteensa alkaa sisältää enemmän lounais- ja hämäläismurteisuuksia. Laina on kotoisin Turusta.
Ensin rakentavaa, sitten rikkovaa murretta
Sari Keskimaa kirjoittaa Kallen suhteen kuvauksen alussa rakentavan dialogeja, joissa murresanojen selittäminen toimii puolisoiden keskinäisen ymmärryksen ja luottamuksen lujittumisen kuvauksena.
”Suhteen kuvauksen edetessä puolisoiden välisissä dialogeissa murteesta puolestaan tulee este yhteisymmärrykselle. Yhä useammin toisen käyttämiä murteellisia ilmauksia pilkataan ja ymmärretään väärin, osin tahallisestikin”.
Kun pinna kiristyi, ei Lainan mielestä Kallen kieli ollut ymmärrettävää suomea. Kallesta taas Turun murre on ”laulamista” ja ”murittamista”.
Satoja dialogeja
Keskimaa löysi 13 romaanista tutkimuksensa kannalta noin 300 relevanttia keskustelua tai tekstikatkelmaa. Näistä 245 dialogia ja tekstikatkelmaa on Lainan ja Kallen parisuhdetta rakentavaa tai rikkovaa. Loput liittyvät niin Kallen kuin Lainankin kielellisten asenteiden esittämiseen.
Parisuhdetta rikkovan dialogin määrä lisääntyy Iijoki-sarjan edetessä, mutta ei mitenkään suoraviivaisesti.
Rakentavimmillaan suhteessa rikkovaan kielenkäyttöön Kallen ja Lainan puhe oli sitä ensimmäisenä käsitelleen romaanin Tammerkosken sillalla lisäksi kirjoissa Nouseva maa, mutta myös loppuvaiheen romaanissa Muuttunut selkonen. Repivintä kieli taas oli Iijoen kutsussa, Epätietoisuuden talvessa sekä tietysti suhteen lopullista kariutumista kuvaavassa Pato murtuu -romaanissa. Siinä käytiin tältä kannalta 30 merkityksellistä dialogia, kaikki suhdetta rikkovia.
D vie kielen solmuun
Suhteen alussa Kalle häpeää omaa murrettaan, koska pitää sitä rumempana. Kalle yrittää puhua yleiskieltä, mutta varsinkin d-kirjaimen kohdalla kieli on mennä solmuun.
Lainan puheessa murteellisuudet lisääntyvät kirjasarjan etenemisen myötä.
”Lainan asenne murteiden erilaisuutta kohtaan on avioliiton alussa ymmärtäväisen leikkisä. Hän näyttää yhteiselon alussa ymmärtävän Koillismaan murretta paremmin kuin arjen koittaessa, jolloin hän ei enää ymmärrä tai ole ymmärtävinään Kallen käyttämiä murreilmauksia”, Sari Keskimaa kirjoittaa.
Pato murtuu -romaanissa Lainan asenne Kallen käyttämää murretta kohtaan on jyrkän kielteinen.
Toistaan matkien
Parisuhdetta rakentavaa dialogia on Keskimaan mukaan esimerkiksi toistensa ilmaisujen matkiminen. Kalle matkii Lainan puheesta eniten sängyyn- ja kaupungiin -muotoja.
Matkimista Sari Keskimaa pitää keinona osoittaa läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.
”Kun henkilöhahmot matkivat toistensa murretta, dialogi ilmaisee enemmän kuin pelkkä henkilöhahmojen replikointi: sanomisen tapa kertoo henkilöhahmojen halusta olla toistensa kaltaisia”.
Parisuhdetta rikkovassa dialogissa puolestaan ymmärretään toinen väärin ja puolisot etääntyvät toisistaan.
”Laina ja Kalle korjaavat toistensa sanoja yleiskieliseksi ja matkivat toisiaan ivailutarkoituksessa. Sen lisäksi dialogissa tulee esille merkitysten ristiriita – parisuhdetta rikkovassa dialogissa Kalle ja Laina eivät enää selitä murresanoja toisilleen, ja etenkin Laina heittäytyy puolisonsa murretta ymmärtämättömäksi”.
Sari Keskimaa kirjoittaa käyttäneensä tutkimuksensa yhtenä teoriataustana etnodialektologiaa.
”Sen mukaan kieli on yksilön identiteetin manifestaatio, ja yksilö valitsee puheeseensa tiettyjä muotoja omaa identiteettiään ilmentämään”.