Jos työväen muusikko Knut Kangas (1883 – 1941) eläisi nyt, hän sanoisi, että se mitä työväenlaulut olivat ennen, se on sitä samaa, mitä some on tänä päivänä. Knut Kangas vaikutti aikanaan eri työväenorkesterien kapellimestarina sotienvälisen ajan Suomessa.

Sisällissodan jälkeinen Suomen yhtenäiskulttuuri oli porvarillinen kuten kirjassa Knut Kangas, työläismuusikko taistojen tiellä (Merja Hurri, 1986, s. 4), sanotaan. Se että tuohon aikaan työläinen lauloi Kansainvälistä julkisesti julkisella paikalla muiden työläisten kanssa, pidettiin julkeana käytöksenä ja sitä pidettiin paheksuttavana ja tottakai vaarallisena. Mikä työväenlauluista sitten teki vaarallisen? Oman tulkintani mukaan vaarallisin piirre työväenlauluissa on se, että niissä halutaan muutosta. Muuttaa yhteiskuntaa. Toinen tärkeä seikka on sen muoto, sitä lauletaan. Se aiheuttaa pelkoa, että laulaja on tuiki tavallinen kansalainen, jonka koko mieli on pyhitetty juuri sille laululle, jota hän laulaa, sanoille, sävelelle, rytmille ja yhteisöllisyyden tunteelle. Koska jos laulat, se vie koko mielen. Oletko koskaan laulanut? Tiedät varmaan tunteen. Ja pelkoa herättää etenkin se, että tämä kansalainen rohkenee laulaa julkisesti julkisella paikalla varsin tiukkojakin sanoja, joita esimerkiksi Kansainvälinen -laulu sisältää.

Mutta siis nämä työväenlaulut, se muutos ja se, että laulajana on yksittäinen kansalainen. Mikä sitten aiheuttaa somessa eniten trollausta, maalittamista ja häirintää. Miettikää aiheita. Ne ovat ilmastonmuutos ja maahanmuutto. Kummatkin sisältävät sanan muutos. Ilmastonmuutostoimet aiheuttaisivat syvän muutoksen elämäntapoihmme, mitä söisimme, miten liikkuisimme, tekisimme töitä, kulutusvalintoja ja mistä kaikesta joutuisimme kieltäytymään. Maahanmuutto on toinen asia, mikä on jo muuttanut yhteiskuntaamme ja tulee muuttamaan. Maahanmuuttoon sisältyvät muutospelot ovat toki todellisia aiheutuneita muutoksia jättimäisesti suurempia. Maahanmuuttoon liittyy erityisen paljon salaliittoteorioita kuten väestönvaihto -teoria.

Muita ilmastonmuutoksen ja maahanmuuton tapaisia aiheita ovat feminismi, pride -liike, tasa-arvo yleensä, seksuaalinen tasa-arvo, emansipaatio, suomenruotsalaiset, tasa-arvoinen avioliittolaki, eläinten oikeudet. Yleensä se on jotain, joka jollain tavalla uhkaa vallitsevia normeja, perinteistä elämäntapaa tai kanta-suomalaisten oikeuksia tai asemaa suhteessa muihin.

Aivan kuten työväenlauluissa, toinen pelkoa herättävä seikka somessa on se, että somettelijana on tuiki tavallinen kansalainen. Iltalehden somepalstalla maahanmuutosta myönteiseen sävyyn kirjoittava kansalainen herättää raivoa, koska kirjoitus on julkeaan tapaan julkinen ja kenen tahansa luettavissa. Laulamisessa ja kirjoittamisessa on myös yhteistä se, että laulamisen tapaan kirjoittaminenkin vie mielen kokonaan mennessään. Sitä voi oikein kuvitella kuinka tämä tuiki tavallinen kansalainen on mielen pakahtumista täynnään kirjoittanut mielipiteensä lehden sivulle ajatellen, että hänen kirjoituksensa saa aikaan aivan samanlaisen tunteen oikeudenmukaisuudesta ja empatiasta kuin hänellä itsellään on.

Työväenlauluja vastustivat näkyvimmin ja jopa väkivaltaisesti sotien välisenä aikana Suomen fasistiset liikkeet ja puolueet kuten Lapuan Liike ja IKL. Työväenlaulutilaisuuksia mentiin häiriköimään paikan päälle ja työväenorkesterien tiloihin murtauduttiin ja rikottiin soittimia ja revittiin nuotteja. Tämän päivän Suomessa perinteistä elmäntapaa uhkaavat some-kirjoitusten kovin ja enin vastustus nousee myös näistä äärioikeistopiireistä. Perussuomalaisten riveistä löytyy useita poliitikkoja, jotka ovat profiloituneet somessa maahanmuutto- tai ilmastonmuutosvastaisuudellaan.

Tähän työväenlauluihin kytkeytyvän blogisarjan toisessa osassa kerron, miten kaukaa historiasta muutosvastaisuus kumpuaa ja miten sen äärimuotona on fasistiset liikkeet. Kiitän Suomalaiset fasistit -kirjan (2016) tekijöitä Sivennoista, Tikkaa ja Roseliusta. Heidän kirjaansa tämän blogisarjan seuraava osa 2 perustuu.