Aloitetaan lyömällä faktat pöytään: ellei maailman keskilämpötilan nousua onnistuta rajaamaan 1,5 asteeseen, olemme pulassa. Merenpinta nousee, eriarvoisuus kasvaa ja kuivuus, nälänhätä, köyhyys sekä ilmastopakolaisuus lisääntyvät. En yleensä pidä katastrofiskenaarioiden maalailusta. Ihmiset ansaitsevat toivoa, eivät tappiomielialaa. Samaan aikaan ajattelen, että toivo piilee tekemisessä. Kun teemme ilmastotekoja, luomme parempaa tulevaisuutta. Se jos mikä luo toivoa.
En pidä katastrofiskenaarioista, mutta ilmastonmuutoksen suhteen meidän on tunnustettava, että teoilla on kiire: kyse on maapallon ja seuraavien sukupolvien tulevaisuudesta. Siksi meidän tulee olla tietoisia myös siitä, mitä tapahtuu, jos päätämme olla toimimatta. Siihen meillä ei ole varaa.
Ensi keväänä käydään kuntavaalit, joiden on oltava myös ilmastovaalit. Ilmastonmuutos on globaali kysymys, johon voidaan löytää paikallisia ratkaisuja, eikä kuntien ilmastopolitiikka ole tästä irrallista – päinvastoin. Kuntavaalien alla on keskusteltava paitsi siitä, miten kunnat voivat hillitä ilmastonmuutosta, myös siitä, miten se tehdään oikeudenmukaisesti. Me vasemmistoliitossa puhumme reilusta siirtymästä, mikä tarkoittaa, että ilmastonmuutosta tulee hillitä siten, että samalla hyvinvointi lisääntyy ja eriarvoisuus vähenee. Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista. Joissain kunnissa työ on jo aloitettu.
Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevassa, noin 10 000 asukkaan Iin kunnassa ilmastonmuutos on otettu vakavasti. Vuodesta 2012 alkaen Iissä on tehty järjestelmällisesti ilmastotyötä ja pyritty samalla siihen, että työ on taloudellisesti kannattavaa. Niin on myös tapahtunut: Kunta on onnistunut luopumaan fossiilisen öljyn käytöstä lähes kokonaan. Öljyn sijaan Iin omissa kiinteistöissä käytetään maalämpöä sekä aurinko- ja tuulienergiaa. Kun öljystä on siirrytty uusiutuvan energian käyttöön, on alueelle samalla luotu liiketoimintaa ja työpaikkoja. Lisäksi energiakuluissa säästetään vuosittain satoja tuhansia euroja ja tuulivoimasta kunta saa tuloja jopa yli miljoona euroa vuodessa.
Vuodesta 2012 vuoteen 2016 Ii on onnistunut puolittamaan hiilidioksidipäästönsä. Jos reilu siirtymä onnistuu Iissä, onnistuu se myös muualla. Kunnissa voidaan esimerkiksi tarkastella rakennuskannan energiatehokkuutta ja siirtyä fossiilisista uusiutuviin sijoittamalla kunnan kiinteistöihin lämpöpumppuja. Uusia rakennuksia voidaan rakentaa ilmastotehokkaammiksi ja suosia rakennusmateriaalina ilmastoystävällistä puuta. Liikenneratkaisuja voidaan toteuttaa kunkin kunnan tarpeiden mukaan esimerkiksi kehittämällä julkista liikennettä ja pyöräteitä sekä lisäämällä sähköautojen latauspisteitä ja liityntäpysäköintiä. Taiteeseen ja kulttuuriin satsaaminen tarjoaa vaihtoehdon materian kulutukselle ja kaupunkitilaa tulee kehittää viihtyisämmäksi ihmisten eikä yritysten ehdoilla.
Monissa kunnissa tullaan kohtaamaan myös haasteita, kun tiettyjen teollisuuden alojen kannattavuutta joudutaan pohtimaan ilmastonäkökulma huomioiden ja esimerkiksi turpeen käytöstä tulee luopua lopulta kokonaan. Ratkaisuja voidaan hakea alan työntekijöiden uudelleenkouluttamisesta sekä ottamalla mallia Iistä, jossa uusiutuvan energian käyttö on luonut uutta työtä.
Ilmastonmuutosta on mahdollista hillitä oikeudenmukaisesti, nyt täytyy vain tarttua toimeen. Li Anderssonin sanoin: Kyllä me voimme, ja kyllä me aiomme. Ratkaisuja löytyy, kun niitä etsitään.
Minja Koskela
Kirjoittaja on vasemmistoliiton poliittinen asiantuntija ja kuntavaaliehdokas Helsingissä