Englannin rakenteellinen aikapommi laukesi
Englannin kisaurakka päättyy ensi tiistaina. D-lohkon piti olla suhteellisen helppo Englannille, sillä Italian oletettiin kampeavan itsensä jatkopaikalle, jolloin Englannin tehtävänä oli oikeastaan huolehtia vain Uruguyasta, Costa Rican toimiessa pisteautomaattina. Piskuisen Costa Rican yllättävä nousu sekoitti kuitenkin lohkon täysin, eikä Englannin heikot esitykset helpottaneet tilannetta laisinkaan. Englanti päättää kisansa tällä kertaa huonoimpaan tulokseen sitten vuoden 1958.
Kansainvälisellä tasolla epäonnistunut kultainen sukupolvi on jo väistynyt, eikä nuorempien nostojen taso tunnu kantavan pitkälle. Hodgsonin Englanti jatkaa taktisesti samoilla virheillä kuin aiemmatkin valmentajat. Maajoukkueella ei ole järkevää pelisysteemiä tai identiteettiä. Valmentajasta riippumatta avauskokoonpano on rakentunut vuosikausia Lampardin ja Gerrardin ympärille, vaikka on ollut aina selvää että he eivät kykene pelaamaan keskenään. Tämän jälkeen on katsottu Rooneyn kunto ja heitetty kentälle sellaiset pelaajat, jotka ovat kuluneella kaudella näyttäneet tilastojen valossa hyviltä, miettimättä maajoukkueen kokonaiskuvaa.
Sen sijaan Vicente del Bosquen Espanja ja Joachim Löwin Saksa ovat hyviä esimerkkejä menestyneistä maista, joilla on selkeä peli-identiteetti. Esimerkiksi entisenä Realin miehenä del Bosque tiesi, että on seurattava Guardiolan Barcelonan jäljissä ja rakensi joukkueen rungon katalaaniseuran avainpelaajista ja antoi heidän pelata samaa peliä maajoukkueessa.
Hodgson näytti yrittävän tätä rakentamalla kisajoukkueen avauksen Liverpoolin pelaajien ympärille. Rodgers on Liverpool-pestinsä aikana kyennyt pelastamaan sekä Hendersonin että Sturridgen urat ja nostanut Sterlingin uudelle tasolle. Gerrard näytti myös, ettei aika ole hänestä vielä jättänyt ja kykeni mukautumaan uuteen roolin keskikentän pelinteklijänä. Rodgersin palapelin viimeiset palat ovat tietenkin Suarez ja Coutinho. Hodgson korvasi nämä Welbeckillä ja Rooneylla. Hodgsonin taktiikka tuntui siis olevan, että laitetaan ensin Liverpoolin onnistujat ja sitten täytetään aukot ManU:n miehillä.
Hyvästä visiosta huolimatta, Hodgson sortui edellisten valmentajien virheisiin valitessaan kisajoukkuetta ja avauksen pelaajia. Lisäksi hänen negatiiviset ja vanhentuneet taktiset nyanssinsa eivät mahdollista Rodgersin Liverpoolille ominaista nopeatempoista teknistä rytminvaihdospeliä. Sen sijaan viime kaudella kartalle noussut Evertonin Barkley sekä Southamptonin Lallana olisivat istuneet peli-ideologialtaan paremmin näille paikoille, olettaen tietenkin että Hodgson olisi myös suonut tällaisen vapaan pelitavan.
Hyökkäystaktisen impotenssin lisäksi Hodgsonin tavaramerkki, vahva puolustus, on pettänyt täysin. Kymmenen vuotta sitten Terry ja Ferdinand olivat eliittiä keskustassa. Cole ja Neville painoivat laidoilla. Cahill ei ole kasvanut uudeksi Terryksi kuten uskottiin ja Jagielkan junnuvirheet näissä kisoissa eivät herätä luottamusta. Smallingin ja Jonesin piti edustaa Englannin puolustuksen tulevaisuutta, mutta he ovat lähinnä rotaatiopelaajia, jotka ottavat paikkansa sillä pelipaikalla mihin käsketään. Tämä tosiasia huomioon ottaen tuntuu oudolta, että Hodgson ei ottanut kisakoneeseen yhtään aitoa puolustavaa keskikenttää. Hyvän kauden pelannut Barry olisi istunut täydellisesti keskikentän pohjalle rauhoittamaan peliä ja suojaamaan huteraa puolustusta.
Englannin ongelma pitkin 2000-lukua on ollut päämäärättömyys kansakunnan jalkapallokulttuurissa. Juniorikasvatuksen taso on heikkoa ja yhtenäistä peli-identiteettiä ei ole. Suurimmat seurajoukkueet kyllä kasvattavat akatemioissaan pelaajia, jotka lähinnä lainataan alasarjoihin tai istuvat penkillä muutaman kauden ennen kuin myydään pois. Nykyään kyvykäs englantilainen jalkapalloilija näyttää olevan niin harvinainen tapaus, että sellaisen löydyttäessä suurseurat ampuvat rahaa siihen suuntaan toivoen parasta. Rakenteellinen ongelma on tiedostettu, mutta niin kauan kuin iso raha puhuu Valioliigassa, eivät seurat tule kokemaan olevansa vastuussa maajoukkueen kasvattamisesta. Pitäisikö heidän edes olla vastuussa? Se onkin hyvä kysymys.
Frans Nybäck on logistiikkainsinööri, huonokuntoinen kutosdivarifutaaja ja kannattaa vain seuroja, jotka lupaavat paljon ja pettävät aina. Fransin jalkapalloblogi löytyy täältä.