Aloitetaan Afrikan Sanomien kolmososa puimalla erästä MM-historian perusklisettä, jota on valitettavasti toisteltu aika paljon urheilumedian analyyseissä myös näiden kisojen aikana. Kieltämättä olen myös itse ajanut joskus samaan miinaan.
Homma menee näin: Eurooppalaisen joukkueen kiukutellessa ja alisuorittaessa syy on aina yksilöissä. Jos ryhmädynamiikka ei toimi, kyse on aina joukkuehenkeä syövistä yksittäisistä mädistä omenista. Tämä argumentti on kuultu niin Hollannin takavuosien ongelmien kuin myös Ranskan viime aikojen sekoilun yhteydessä.
Afrikkalaisten tapauksessa ongelmien koittaessa viitataan usein kulttuuriin, vaikka suurin osa pelaajista futaa ammattikseen täysin samoissa sarjoissa eurooppalaisten kollegojensa kanssa.
Sama stereotypia koskee kollektiivisuutta. Sen mukaan eurooppalaiset ovat perinteisesti hyviä joukkuepelaajia, kun taas afrikkalainen joukkue vaatii ulkomaalaisen – mieluiten länsieurooppalaisen – valmentajan, jotta homma voi toimia edes jotenkin.
Kliseet eivät synny itsestään ja joskus niissä piilee totuuden siemen. Tässäkin turnauksessa afrikkalaisjoukkueista Kamerunin turnaus meni pilalle huonon joukkuehengen ja yhteispelin puutteen takia. Joukkuetta syytetään nyt myös Kroatia-ottelun tuloksen järjestämisestä.
Kalpaten kävi lopulta myös erinomaisia otteita esittäneelle Ghanalle. Kyse oli kuitenkin ennen kaikkea yksilöiden sooloilusta. Joukkueurheilussa muutama pilaantunut hedelmä riittää koko projektin mädäntymiseen käsiin.
Myös ghanalaiset ryhtyivät tukkanuottasille raha-asioista. Lopulta joukkueen tähtipelaajista Kevin-Prince Boateng ja Sulley Muntari lähetettiin kotimatkalle huonon käytöksen takia juuri ennen ratkaisevaa Portugali-ottelua. Syntynyt sekaannus näkyi selvästi viimeisessä ottelussa, jossa Ghana ei kyennyt haastamaan täydellä teholla kehnoa Portugalia. Surullinen päätös hienolle turnaukselle.
Eurooppalaisesta näkökulmasta jää monesti huomioimatta Afrikan mantereen kulttuurinen monimuotoisuus. Kaukaa katsottuna kaikki näyttää samalta, mutta maiden välillä on erittäin suuria kulttuurieroja.
Myös jalkapallojoukkueet ovat erilaisia. Kulttuuristen stereotypioiden murtaja löytyi tällä kertaa lohkosta F, jossa Nigeria ajoi lopulta jatkopeleihin päävalmentaja Stephen Keshin johdolla. Joukkue pelasi avausottelussaan inhorealistisella Kreikka-tyylillä ja jäi maalittomaan Irania vastaan. Moitin Keshiä tuolloin liian varovaisesta taktiikasta ja mies muuttikin onneksi pelikirjaansa lohkon viimeisille kierroksille.
Nigeria laittoi viimeisessä matsissaan Argentiinaa vastaan kaasun pohjaan ja oli jopa lähellä voittoa erittäin viihdyttävässä ottelutapahtumassa. Erityisesti Ahmed Musan peliesitys jäi tästä taistosta lähtemättömästi mieleen. Man Cityn Pablo Zabaletaa vietiin monta kertaa kalaperunakioskille mongertamaan manchesteriä paikallisten onslowien kanssa.
Norsunluurannikon kohtalo oli tässä turnauksessa katkera. Joukkue ei ollut mielestäni missään tapauksessa keskinkertainen, kuten vieraskynäilijä Oula Hyrske väitti tekstissään. Sillä oli erittäin hyvät eväät edetä vähintään kahdeksan parhaan joukkoon.
Viimeisessä ottelussa Kreikkaa vastaan joukkue oli toisella jaksolla kuskin paikalla. Norsut oli menossa jatkoon Andreas Samarisin johtomaalista huolimatta. Sen kuittasi lopulta Wilfried Bony maalilla, joka kirjaimellisesti roikkui ilmassa sen jälkeen, kun Norsunluurannikko oli siirtynyt pelaamaan rohkeasti 4-2-4:lla.
Lopussa sattui kuitenkin vahinko, kun Giovanni Sio veti Giorgios Samarasilta jalat alta vaarattoman oloisessa tilanteessa rangaistusalueella. Täysin turha taklaus päätti Norsujen turnauksen Samarasin vedettyä pilkun varmasti rysään. Kreikalla oli tosin hyviä maalipaikkoja jo ennen loppuratkaisua. Kenties Sabri Lamouchin olisi kannattanut ajaa bussi parkkiin tasoitusmaalin jälkeen. Lopussa ei kuitenkaan varmisteltu ja se maksoi jatkopaikan ja myös Lamouchin työpaikan. Ranskalainen jätti eroanomuksensa tappion jälkeen.
Algerian Aavikkoketut kaivautui itse kaivamastaan maakuopasta ulos viimeisessä alkulohko-ottelussaan Venäjää vastaan. Joukkue joutui erittäin vaikeaan tilanteeseen tiiviisti puolustavan ja harppuunamaisesti vastahyökkäävän Venäjän tehtyä avausmaalin ottelussa.
Vahid Halilhodžić painoi kuitenkin aavikkobussin kaasua ajoissa ja joukkue sai luotua toisella jaksolla hyvin painetta venäläisten laitapuolustajille. Seurauksena oli sarja erikoistilanteita, joissa Algeria oli erittäin vaarallinen läpi koko ottelun. Lopulta Islam Slimani puski tasoituksen vapaapotkusta ja Aavikkoketut eteni riemastuttavasti toiselle kierrokselle ensimmäistä kertaa MM-historiassa.
Tänään on luvassa afrojengien kohtalon ilta. Nigeria kohtaa jatko-ottelussaan Ranskan ja Algeria saa vastaansa kivikovan Saksan.
Nigerian jatkopaikalle on asiantuntija-arvioissa annettu Algeriaa pienemmät kertoimet, mutta silläkin on valtava vuori kiivettävänään. Superkotkien puolustus on paljon vartijana, sillä Ranskan hyökkäys oli alkulohko-otteluissa murhaavan tehokas. Tällä kertaa avausottelun varovaisempi taktiikka olisi varmasti paikallaan. Argentiina-pelin kaahailulla Nigeria kerjää verta nenästään.
Myös Algeria palannee bussiin Saksa-ottelussa. Erikoistilanteet ovat olleet Aavikkokettujen erikoisase, joten niistä on saatava onnistumisia, mikäli joukkue mielii roikkua Saksan vauhdissa. Voitto olisi todellinen superyllätys.