Maailma on tehnyt suuria käännöksiä historiassa, kun ajatellaan vaikka tuhannen vuoden aikajanaa, elintapojen ja -olojen mullistuksia, kulttuurien liikehdintää, kansannousuja, vallankumouksia, pandemioita. Keksinnöt ovat muuttaneet ihmiskunnan maailmankuvan kerta toisensa jälkeen, pyörästä teollistumiseen, tulesta digitalisoitumiseen. Paljon ehtii tapahtua ihmisen elämän mittaisen matkan aikana.
Mikä on luonnon vastaus ihmisyhteiskunnan valloitukseen? Onko luonnon puheenvuoro seuraava suuri askel?
”Trigger warning” – teksti on pohdos utopian merkityksestä, vuoropuhelu itsen kanssa, jossa itse annan itselleni ohjeita. Sisältää luovan kirjoituksen elementtejä.
Jos ei soudeta kohti utopiaa aletaan valua kohti dystopiaa.
Maalaa oma utopiasi ja lähde sitä kohti. Jos utopiassasi herkuttelet puutarhassa porkkanaleivoksella, niin ala kasvattamaan porkkanoita, etsi niille paikka, löydät maata kyllä. Hanki myös se lanka värikkään villapaitasi alkusilmukkaa varten.
Monet sadun ja tarinankerronnan mestarit ovat kirjanneet ylös juonen, miten kala, taikalamppu tai haltija antoivat yllättäen kolme toivomusta. Elä kuten haaveilet, mutta unelmoi epäitsekkäästi. Kalastajan oli lopulta paras olla kalastaja, tehdä sitä mihin luontaisesti taipui, sillä kuninkuudessa hän ei ollut ymmärtänyt vastuun painoa. Tämä ei ole opetus siitä, etteikö kalastajasta voisi tulla kuningasta, vaan kapeakatseisuudesta. Kun kurkotat kohti utopiaa ja kasvatat sitä hoivaten, alkaa se tuottaa hedelmää.
Suuret voimat ajavat kohti dystopiaa
Avaan sanomalehden. Minun dystopiassani ihmiset näkevät nälkää, sota haavoittaa lapsia, kuuluu vaikerrusta ja itkua. Siksi minun täytyy kulkea ohi, katsoa, kuunnella ja tuntea mitä maailmassa tapahtuu. Väki raataa kaivoksissa, kuin muinoin pyramideilla. Nälkä, sairaudet ja kärsimys ovat todellisia tässä hetkessä. Käännän sivua.
Utopia on vastavoima kärsimyksen kasvulle
Minun utopiassani on hyvinvoiva monimuotoinen luonto, tasavertaisiksi toisensa kokevat ihmiset elävät arvojensa mukaisesti. On paljon pieniä puutarhoja, jakamista, yhteisöllisyyttä, mutta myös tilaa niille, jotka haluavat viettää aikaansa rauhaisessa yksinäisyydessä ja varovasti tunnustella muun maailman aaltoilua. Työtä ja ruokaa on kaikille riittävästi, sekä turvaa, hoivaa ja koti. Yhteisö tukee heikkoja tarjoamalla olkapään tai kyynärvarren jopa kantamalla vaikeuksien yli.
Kun tarkastelen utopiaani, näen keinot sen saavuttamiseksi. Tässä hetkessä on paljon kärsimystä. Meidän, jotka kykenemme, tulee auttaa niitä, joilla ei ole voimia tai resursseja kivuttomaan elämään, luoda toivoa. Jokainen teko, jonka teen kohti utopiaa on askel etäämmäs dystopiasta.
Anna ritarin sydämessäsi herätä. Kaiverra miekankärjellä nuoren koivun runkoon sukusi puumerkki. Katso miten puu kasvaa.
Jotta voimme kääntää tulevaisuuden kelkan, meidän tulee uskaltaa unelmoida upeimmasta mahdollisesta tulevaisuudesta rohkeasti. Jos katsomme elämämme oppitunteja vain tuomitsevasti, tavoittelemme kuplaa, jota kutsumme valuutaksi tai pahimmassa tapauksessa tahdomme satuttaa läheisiä. Silloin valumme kohti dystopiaa, jossa suuri osa maailmasta velloo, jossa kärsimyksen määrä on ääretön.
