Kun talous saadaan läpinäkyväksi ja eduskunta säätämään korruption vastaisia lakeja Suomen varallisuus nousee yli miljardin vuodessa ja suuryritykset menettävät etulyöntiasemansa.

Vaikka kaverin kanssa on kiva tehdä töitä, se ei kuitenkaan ole aina kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu.  Viime vuosi on ollut minulle ruohonjuuritason oppikoulu siitä, mitä epäonnistunut hyvävelijärjestelmä voi tuoda tullessaan.  Tartuin asiaan oman kuntani luottamusmiehenä työntekijän pyynnöstä.  Asian saadessa julkisuutta minuun otettiin yhteyttä monesta muusta kunnasta ympäri Suomen ja kerrottiin samankaltaisista tilanteista.  

Tämä on erityisesti pienten kuntien ongelma, jossa esimiesten valinta on saattanut mennä hyvinkin persoonakohtaisten mieltymysten mukaan, mutta kyllä isoissakin osataan.  “Korkeammissa” rooleissa olevien takaa löytyy usein rahakkaita porukoita, jotka tekevät päätöksiä sätkynukkejen puolesta.  On yrityslobbareita, sijoittajia – kuka milläkin intresseillä ohjailee.  

Peruspalveluministeri Juha Rehula avautui aikanaan sotelobbareiden piirityksestä.  Sama on käynnissä joka puolella Suomea myös kunnissa.  Kaupunginjohto ei ehdi tavanomaisiin ja tärkeisiin töihin, kun kaikki aika menee erilaisten yrityssopimusten pyörittelyyn.  Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla kunnan päätehtävä, vaan peruspalveluiden ylläpito, työntekijöiden työhyvinvoinnista huolehtiminen, joka sektorilla toiminnan tarkkailu.

Kun tässä luettelen, maailma näyttäytyy silmieni edessä muovailtavana pallona. Kaivan siihen vesiuria, jotka johdattavat veden ”rikkaudet” yksittäisiin keitaisiin – yrityksille. Maa-alueet keitaiden väleissä autioituvat, aavikoituvat elinkelvottomiksi. Yhteiskunnan pitää tarttua tähän tilanteeseen nyt lainsäädännöllä. Veden pitää riittää kaikille!

Kun rahavirtoja suunnataan yksittäisiin kohteisiin, niin muut alueella nääntyvät. Työntekijät, tuotantoeläimet, tuottamattomat ihmiset köyhistä vanhuksiin, maa, metsät, luonto, ilmasto… Äärimmäisenä ilmiönä veroparatiisiyhtiöiden hyysääminen luo ihmiskauppaa ja surkastuttaa hyvinvoinnin.  Vai onko tämä äärimmäistä – ehkä kenties kuitenkin jopa arkipäiväistä!  Caruna imee sähköverkkojen kautta satoja miljoonia vuosittain rahaa Suomesta ulkomaalaisille sijoittajille, Mehiläinen tekee saman lääkäripalveluina.  NYT mikä se soten idea olikaan?