Ihmisarvoinen elämä kuuluu kaikille, eläkeläisillekin
– pieniä eläkkeitä on korotettava ja vanhusten hoitoon panostettava!
Kuva: Krista Herranen
Olen eläkeläisten asialla, onhan itselläni kokemusta eläkeläisen arjesta
Ihmisarvoinen elämä ja itsemääräämisoikeus kuuluvat kaikille, eläkeläisillekin. Olen Vantaan Vasemmiston ehdokkaista ainoa ja Uudenmaan Vasemmiston ehdokkaista yksi harvoista, joka elää itse eläkeläisen arkea. Olen Uudenmaan VAS ehdokkaista ainoa, joka itse elää vammaisen ihmisen arkea. Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä lähes 10 vuoden ajan ja liikun pyörätuolilla. Eläkeläisten elämän haasteet ovat pitkälti samoja riippumatta eläkeläisen iästä. Ikää enemmän eläkeläisen arkeen vaikuttaa hänen saamansa eläkkeen suuruus sekä hänen terveytensä ja toimintakykynsä. Olen ollut myös laitoksessa eläneen äitini sopimukseton omaishoitaja useamman vuoden ajan ja puolisonikin liikkuu pyörätuolilla. Minulla on siis kokemusta köyhän, eläkeläisen, vammaisen, pitkäaikaissairaan ja omaishoitajan arjesta.
Perusturvaa, kuten pienimpiä eläkkeitä, on parannettava ja asiakasmaksuja kohtuullistettava
Laitoksissa asuvien ja pientä eläkettä saavien, kuten takuu- ja kansaeläkeläisten, asema on huono. He ovat köyhyysloukussa, koska he saavat pientä eläkettä, mutta sote-palveluiden asiakasmaksut ovat suuria ja asumisestakin peritään paljon. Perusturvaa on korotettava, pieniä eläkkeitäkin. Suomi on saanut huomautuksia sosiaaliturvan heikosta tasosta. Kaikilla tulee olla oikeus inhimilliseen toimeentuloon. Kaikkien on saatava vähintään 1000 €/kk nettotulot. Perusturvalla tarkoitan mm. kansan- ja takuueläkettä, työmarkkinatukea, peruspäivärahaa, pienimpiä sairaus- ja äitiyspäivärahoja ja opintotukea. Pitää ehdottomasti harkita vastikkeettomaan perustuloon siirtymistä. Se vähentäisi byrokratiaa ja edistäisi ihmisten yhteiskunnallista aktiivisuutta. Pienimpien eläkkeiden korotukset voidaan rahoittaa sillä, että asetetaan katto sille, minkä kokoista eläkettä voi saada. Kannatan sitä, että asetettaisiin 4000 € /kk tuloraja eläkkeen laskennassa. Se tarkoittaisi sitä, että 4000 € kuukausitulot ylittäviä tuloja ei huomioitaisi eläkkeen suuruuden määrittelyssä.
Sote-palveluista maksettavien maksujen suuruus ei saa olla este hoito hakeutumiselle. Tässä maassa tarvitaan ehdottomasti lisää resursseja sosiaali- ja terveyspalveluihin, etenkin terveysasemille, lastensuojeluun, vanhusten ja vammaisten koti- ja laitoshoitoon, vammaispalveluihin, mielenterveys- ja päihdehuoltoon ja matalan kynnyksen palveluihin. Paljon palveluita tarvitsevien kannalta on äärimmäisen tärkeää, että Sote-palveluiden asiakasmaksut, lääkkeiden omavastuut ja Kela-kyytien omavastuut saatetaan inhimilliselle tasolle. Tähän päästään kohtuullistamalla asiakasmaksuja sekä Kela-kyytien ja reseptilääkkeiden omavastuita, ja luomalla yksi yhteinen talouskohtainen katto kotitalouden sosiaali- ja terveydenhuollon kuluille. Tuo katto voi olla vuodessa perheelle maksimissaan 600 € ja yksin eläville noin 300 €. Yhteisen katon lisäksi on oltava erikseen vuotuinen matkakatto, jonka tulee olla maksimissaan 300€/talous. Vuotuisen matkakaton täytyttyä asiakas ei joutuisi maksamaan Kela-kyydin omavastuuta. Minimituloilla, eli perusturvalla, elävät ja lapset tulee vapauttaa kokonaan sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista. Pidemmällä ajalla tulee siirtyä maksuttomiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Minimituloilla eläviä ovat mm. takuu- ja kansaneläkeläiset, työmarkkinatuen saajat, peruspäivärahalla elävät ja opiskelijat. Sairauskulut kun ovat iso syy pienituloisten köyhyydelle. Ei ole mitään järkeä siinä, että joutuu hakemaan toimeentulotukea sairauskulujen vuoksi. Vielä parempi olisi siirtyä maksuttomiin sote-palveluihin. Sen tuleekin olla pidemmän ajan tavoite.
Yhteenmuuttamisesta ei pidä rangaista, tuohan se yhteiskunnalle säästöjä
Eläkeläisen asumistuen myöntämisperusteet ovat erilaiset kuin yleisen asumistuen. Yleisessä asumistuessa otetaan huomioon kimppa-asuminen/parisuhde/perhe, mutta eläkeläisen asumistuessa oletetaan, että kaksi henkilöä asuu yhtä edullisesti kuin yksi. Eläkkeellä olevan pariskunnan tulee Kelan mielestä asua samaan hintaan kuin yksin asuvan eläkeläisen. Käytännössä siis kahden eläkeläisen tulisi asua yhtä edullisesti kuin yhden. Eläkeläisen asumistuen lisäksi monen vammaisen pariskunnan tulot laskevat siksi, että yhdessä asuminen leikkaa kansaneläkettä. Työkyvyttömyyseläkeläinen, joka ei ole koskaan voinut käydä töissä, saa vähemmän kansaneläkettä jonkun kanssa yhdessä asuessaan, kuin yksin asuessaan. Nämä epäkohdat koskevat kaikkia pienituloisia eläkeläisiä, joista iso osa on vammaisia.
Esim. Vantaalla otetaan eläkeläisten kohdalla henkilön asumiskuluista huomioon maksimissaan 674,75 €/kuukaudessa, olipa asunnossa yksi tai useampi asukas, ja olivatpa oikeat asumiskulut miten suuret tahansa. Jos kaksi työelämän ulkopuolella elävää muuttaa yhteen, niin valtaosassa tapauksia heiltä leikataan puolet asumistuesta tai asumistuki kokonaan. Pahimmassa tapauksessa yhteenmuutosta johtuen pariskunnan yhteenlasketut tulot laskevat jopa 600 €/kk. Tämä epäkohta estää joitakin pareja koskaan muuttamasta yhteen ja perustamasta perhettä. Vammaisia henkilöitä tämä koskee paljolti, koska moni heistä on koko elämänsä eläkkeellä, ja apuvälineiden käytön vuoksi heillä pitää olla esteetön (ja usein uudempi ja siksi kalliimpi) sekä isompi asunto.
Moni (työkyvyttömyys)eläkkeellä elävä ei pysty näistä edellä mainituista taloudellisista syistä johtuen koskaan muuttamaan kenenkään kanssa yhteen, eikä hankkimaan perhettä. Se tarkoittaa sitä, että ei voi rakastuessaan muuttaa puolisonsa kanssa yhteen. Se on vastoin YK:n vammaisten ihmisten oikeuksien sopimusta, jonka Suomi on ratifioinut. Monet työkyvyttömyyseläkeläisistä ovat nuoria, eli eläkeläisen asumistuki ei koske vain vanhempia henkilöitä. Jos kaksi (työkyvyttömyys)eläkkeellä olevaa eläkeläisen asumistuen saajaa muuttaa yhteen, laskevat heidän tulonsa selvästi. Pari menettää puolet heille aiemmin myönnetystä asumistuesta tai joissakin tapauksissa kokonaan heille aiemmin maksetun asumistuen. Nuoret (työkyvyttömyys)eläkeläiset eivät pysty säästämään omistusasuntoa varten, vaan he elävät jatkuvassa köyhyydessä.
On ekologisestikin järjetöntä, ettei Kela tue yhdessä asumista. Säästäähän kimppa-asuminen mm. sähköä, vettä, lämmityskuluja, asunnon rakentamiskuluja ja ruokaa menee vähemmän hukkaan. Yhteen muuttamisesta ei ainakaan pitäisi rangaista, vaan jokaisella tulee olla valta valita missä, miten ja kenen kanssa hän asuu. Kaikilla pitää myös olla oikeus parisuhteeseen ja perheeseen. Onko Kela ollenkaan huomioinut sitä, että voi olla perheitä, joissa on kaksi työkyvyttömyyseläkkeellä elävää, joilla on lapsia? Ilmeisesti eläkeläisen asumistuki ei huomioi sitä, että lapsista johtuen perhe tarvitsee isomman asunnon. Ei eläkeläisen asumistuki huomioi sitäkään, että apuvälineitä käyttävillä on tarve isommalle asunnolle, koska apuvälineet ja avustajankin tarve vievät tilaa.
Ohessa oma ja mieheni tarina. Olemme kaksi nuorehkoa pyörätuolissa elävää työkyvyttömyyseläkeläistä, joilta eläkeläisen asumistuki otettiin yhteen muuton jälkeen kokonaan pois. Myös saamaamme kansaneläkettä leikattiin. Joudumme asumaan kalliimmin kuin kaksi vammatonta henkilöä. Tarvitsemme normaalia isomman ja esteettömän, ja siksi uudemman ja kalliimman, asunnon. Esimerkiksi apuvälineet vievät yhden kokonaisen huoneen. Yhteenlaskettuna meiltä leikattiin 300 €/kk eläkeläisen asumistukea ja 80 €/kk kansaneläkettä. Yhteenlaskettu 380 €/kk tulojen menetys (asumistuki ja kansaneläke) tuntui, koska yhdessä asuessamme asumiskulut eivät kuitenkaan kovin paljon laskeneet henkilöä kohden.
Kahden eläkeläisen, kuten meidän, asumiskulut eivät Kelan mukaan saisi olla suuremmat kuin 674,75 €/kk (sama raja on yksin asuvalla). Miten voivat kaksi pyörätuolia käyttävää henkilöä asua yhdelle vammattomalle henkilölle mitoitetussa asunnossa – ja vielä apuvälineiden ja esteettömyyden kanssa? Meidän piti laskea todella tarkkaan ja moneen kertaan, pystymmekö rahallisesti elämään yhdessä. Meistä vain toinen sai kansaneläkettä ja toinen asumistukea. Olisimme siis menettäneet todella paljon enemmän kuin 380 €/kk yhteen muuttaessamme, jos me molemmat olisimme saaneet eläkeläisen asumistukea ja kansaneläkettä.
Miksi kaksi yhdessä asuvaa eläkeläistä eivät voi saada riittävästi asumistukea? Tämä typerä säännös tuhoaa parisuhteita! Olemme sen nähneet! Olen kuullut monesta muustakin pariskunnasta, joiden kumpikin osapuoli on vammainen henkilö, jotka eivät ole pystyneet juuri Kelan asumistuen ja kansaneläkkeen myöntämisperusteiden vuoksi muuttamaan yhteen. Nämä parit eivät ole voineet mennä naimisiin tai hankkia lapsia. On pariskuntia, jotka ovat eläneet erillään vuosikymmeniäkin, pakosta. Ja pitäähän ihmisellä olla oikeus muuttaa kimppakämppään.
Katsoin Kelan eläkeläisen asumistuen laskurilla, mikä on tilanne, jos kaksi helsinkiläistä takuueläkeläistä muuttaa yhteen. He saavat yhdessä asuessaan eläkeläisen asumistukea max 200 €/kk. Kun taas, jos helsinkiläinen takuueläkeläinen asuu yksin, saa hän asuntoonsa max 513 €/kk asumistukea. Eli kun takuueläkeläiset muuttavat yhteen, menettävät he ainakin 300 €/kk tuloja, jos he asuvat yhdessä yhdelle henkilölle tarkoitetussa asunnossa (toinen puoliso muuttaa toisen luo). Jos taas vuokra on kahden henkilön asunnossa enemmän kuin yhden henkilön asunnossa, niin pariskunta menettää enemmän kuin 300 €/kk. Eli lyhyesti sanottuna – kaksi takuueläkeläistä voi saada yhdessä asuessaan maksimissaan 200 €/kk asumistukea, oli heidän vuokransa kuinka suuri tahansa. Kun taas yksin asuva takuueläkeläinen saa max 513€/kk asumistukea. Kelan eläkeläisen asumistuen myöntämisperusteita tulee muuttaa! Ei saa olla niin, että Kelan tukien myöntämisperusteiden takia ei (työkyvyttömyys)eläkkeellä oleva voi olla onnellinen!
Laitoksissa elävien asemaa on parannettava ja ohjattava lisää resursseja vanhusten ja vammaisten koti- ja laitoshoitoon
Laitoksissa asuvien vanhusten hoitomaksut on kohtuullistettava ja yhdenmukaistettava. Nyt maksut ovat liian suuria ja riippuvat asukkaan kotikunnasta. Asukkaan omaan käyttöön tulee jäädä vähintään 300 €/kk ja hoitomaksun määrittelyssä tulee ottaa huomioon asukkaan kaikki sosiaali- ja terveyspalveluiden kulut, kuten asiakasmaksut, Kela-kyytien omavastuut ja lääke- ja hoitotarvikekulut.
Tarvitaan lisää resursseja vanhusten koti- ja laitoshoitoon. Kuten uutisissa on kerrottu, niin koti- ja laitoshoidossa on henkilökuntaa liian vähän ja vaihtuvuus on suurta. Hoidon laatu vaatii paljon parantamista. Tarvitaan hoitajamitoitus lakiin. Voitontavoittelu ei sovi hoivapalveluihin, ja se tulee kieltää. Koti ei aina ole se paras paikka elää, vaan ihmisellä pitää olla oikeus laitospaikkaan, jos hän ei kotonaan pärjää. Joskus kotona eläminen voi olla turvaton ratkaisu. Tarvitaankin lisää laitospaikkoja ja lisää henkilökuntaa sekä koti- että laitoshoitoon.
Tuettava eläkeläisten yhteiskunnallista ja liikunnallista aktiivisuutta
Ehdotan perusturvan varassa eläville maksuttomia julkisia liikunta- ja kulttuuripalveluita sekä vapautusta joukkoliikenteen ja sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista, mm. pientä eläkettä saavat, vammaiset, alaikäiset, työttömät ja opiskelijat. Se mahdollistaisi perusturvalla elävien yhteiskunnallisen aktiivisuuden, mm. omaehtoisen liikunnan ja kulttuurin harrastamisen, ja vähentäisi yhteiskunnan kuluja. Toimeentulotukea maksettaisiin vähemmän ja ihmiset käyttäisivät vähemmän Kela-kyytejä ja kuljetuspalveluja. Ihmiset myös olisivat terveempiä ja toimintakykyisempiä, ja tarvitsisivat vähemmän sosiaali- ja terveyspalveluja. Hyvinvointi kuuluu kaikille, pienituloisillekin.
Mitä terveempiä ja toimintakykyisempiä eläkeläiset ovat, sitä enemmän yhteiskunta säästää. Onkin tärkeää panostaa eläkeläisten kulttuuriharrastuksiin, sairauksien ennaltaehkäisyyn, omaehtoiseen liikuntaan ja liikuntaryhmiin. Liikunta- ja kulttuuripaikkojen tulee olla esteettömiä. Eläkeläisten liikuntaharrastusta voidaan tukea myöntämällä heille maksuttomat käynnit julkisissa uimahalleissa ja kuntosaleilla. On tärkeää myös rakentaa esteettömiä ulkoilualueita. Eläkeläisalennus on myönnettävä kaikille iästä riippumatta. Alle 65-vuotiaista eläkeläisistä iso osa on työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, ja työkyvyttömyyseläkeläisten saamat eläkkeet ovat yleensä pieniä.
Usein unohdetaan, että monet eläkeläiset ovat yhteiskunnallisesti aktiivisia. Moni tekee vapaaehtoistyötä ja osallistuu erilaisiin järjestöihin. Itse olen Länsi-Vantaan Vasemmiston puheenjohtaja, Vasemmiston vammaispoliittisen työryhmän puheenjohtaja, Vantaan sote-lautakunnan varajäsen, Uudenmaan piirihallituksessa ja Vantaan VAS kunnallistoimikunnassa.
Omaishoitajuutta on tuettava – se on yhteiskunnallisesti arvokasta työtä
Moni eläkeläinen tekee yhteiskunnallisesti arvokasta työtä hoitamalla läheistään. Yhteiskunta säästää siinä paljon. Monet iäkkäät hoitavat puolisoaan tai lastaan. Omaishoitajan asemaa pitää kohentaa selvästi. Omaishoidon palkkioita on korotettava, omaishoidettavalle on löydyttävä helpommin hoitopaikka omaishoitajan lakisääteisten vapaapäivien ajaksi, on yhdenmukaistettava omaishoidon myöntämiskriteerit ja tarjottava paremmat toimintaedellytykset omaishoitajien yhdistyksien toiminnalle. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ns. sopimuksettomien omaishoitajien asemaan. He ovat niitä, jotka hoitavat omaisiaan, mutta eivät saa omaishoidon palkkiota, eivätkä ole viranomaisten silmissä omaishoitajia. Sopimuksettomilla omaishoitajilla ei ole oikeutta vapaapäiviin, eikä muihin kunnan omaishoitajille tarjoamiin tukiin. Omaishoitajien jaksamisen tukeminen on todella tärkeää. Ehdotankin, että omaishoitajille myönnettäisiin maksuttomat käynnit julkisissa kuntosaleissa ja uimahalleissa.
Ollessani palvelutalossa eläneen äitini sopimukseton omaishoitaja, en saanut yhteiskunnalta mitään tukea, vaikka omaishoitajuus oli etenkin henkisesti raskasta. Ei myöskään tarjottu vertaistukea talon puolesta. Huomasin, että laitoksissa elävillä ei useinkaan ole mielekästä tekemistä ja hoidossakin oli puutteita. He tarvitsisivat enemmän harrastusmahdollisuuksia. Äitini joutui usein odottamaan kaksikin tuntia vessaan pääsyä. Se ei ole inhimillistä. Myöskin unohtuvat sairauksien ennaltaehkäisy, kuntoutus ja ulkoileminen. Olisi kuitenkin taloudellisesti järkevää pitää huolta laitoksissa elävien terveydestä ja toimintakyvystä, sillä mitä toimintakykyisempi asukas on, sitä vähemmän hän tarvitsee apua. Autoin äitiäni pankki- ja postiasioissa sekä pakollisten hakemusten tekemisessä. Byrokratian kanssa meni paljon aikaa. Äidille oli tärkeää myös keskustella paljon ja käydä kulttuuriharrastuksissa.